Äänentoistosta ja hifistä ovat käsittääkseni miehet enemmän kiinnostuneita kuin naiset, vaikka harrastajista tietysti naisiakin löytyy.

Luin joskus jostain englantilaisesta autohifiin erikoistuneesta lehdestä, että autohifillä on hyvät markkinat siitä syystä, että auto ja autotalli on yleensä miehen omaa aluetta, hän saa viritellä autoaan ihan niin kuin itse haluaa. Asunnossa on neuvoteltava siitä, miten tiloja käytetään.

Ainakin parisuhteessa elävien kohdalla tämä saattaa pitää paikkansa.

Eero

Ympäripyöreää pohdiskelua hiukkasen. Seuraa synkeää monologia.
.

HIFISMIÄ ON MONENLAISTA. Kun kesällä 1992 Amerikoista tuotin NRD-535D:n, mitä se oli muuta kuin hifismiä. Kun tuota ennen olin vuosikausien ajan modifioinut ja teettänyt parannuksia Icom IC-R71E:heni, mitä tuo oli muuta kuin hifismiä, piti olla FL-44A sun muut. Kun vuonna 1984 kieputin Satellit 600:n ferriittiantennin ympärille 0,05 neliön käämilankaa, mitä se oli muuta kuin höpöhifismiä. Mutta tuo ylimääräinen induktiokela Satellitin ferriitin ympärillä teki ihmeitä radion MW-herkkyydelle, ulkoantennilla!

Antenneissakin lienee monenlaista hifismiä. Kotimainen 8-elementtinen FM-yagini 30 vuotta sitten suvereenisti pesi kolme muuta verrokkia, 8-elementtisiä. Kotimaisen VKN:n saippuarasiaan oli valmistaja toteuttanut pikku trikin, jota hifistit kai twiikkaukseksi kutsuisivat. Mutta tuo trikki teki antennista omissa kokemissani lyömättömän, ja monet kerrat olen manaillut, etten aikoinaan ostanut myös toista 8-elementtistä VKN:ää.

Antennihifismin kääntöpuolta sitten. Paras USA:n itärannikon lankani Lapin-kuuntelureisuillani 1984-1996 oli banaanille, ässälle sun muulle lingertämäni 800-metrinen, jonka 1200 kilometrin ajomatkan päälle umpilupuksissa kiireesti juoksin moottorikelkkauran varteen, jotta oli jonkinlainen millä aloittaa pedition. Tuo lingertävä, hätäisesti 3-4 metrin korkeudella roikkunut lanka aamuöisin veti "suurten järvien alueelta" ja USA:n itärannikolta paremmin kuin yksikään kokemistani "oikeaoppisista" 600...1000-metrisistä pitkälangoista.

Kaikki antennitunerit ja preselektorit, mitä muuta kuin hifismiä. SSB:llä 80-luvulla totuin keskiaaltoasemia kuuntelemaan, sitten tulivat muille PLAM, DSP jne... Hifismiä? Olivatko nuo uudet gimmickit mielestäni hifismiä, kun itse tulkitsin hyvin pärjääväni perinteisellä SSB:llä.

Oletan, että jokunenkin hifiharrastaja olisi touhujani täysin kummissaan saattanut kommentoida.

Jari kirjoitti 14.03.2018 klo 22:27:53:


HIFISULAKKEISIIN VIITTASIN aiemmin ketjussa. Kertokaa, te sähköfysiikan viisaat, mihin moiset perustuvat. Netistä lukemieni tarinoiden sekä tuoteselosteiden mukaan, sulakkeet vieläpä täytyy asentaa vahvistimeen "oikein päin", ja sulakkeet täytyy joitakin kymmeniä tunteja ns. ajaa sisään.

Sulakkeiden "sisäänajon" kenties keksineet markkinointitykit, jotka ovat oivaltaneet, jotta jos kerran putkivahvistimen tuubitkin, niin...

Aiemmin mainitsin, 1970-luvulla intouduin tekemään sulakekokeiluja, kun logiikallani sulakkeen hintelä lanka oli vahvistimessa silminnähtävin hidaste virransyötölle. Hapetonta hopiatankoa jos olisi käsillä ollut, olisin kokeillut sulakeohituksissani. Kun ei moista ollut, kokeilin kaikki muut mahdolliset ratkaisut 50 A sulakkeita myöten.

Vahvistin oli koppa levällään edessäni pöydällä. Sulakeviritelmän lennossa vaihtamiseenkaan kymmeniä sekunteja kulunut. Minä minkäänlaista eroa eri "sulakkeitteni" välillä kuullut, vaikka kuulo vielä 70-luvulla oli kunnossa. Käyttämäni maksimaalisesti johtaneet sulakeviritelmät myöskään eivät suurilla äänenvoimakkuuksilla vähentäneet kaiuttimien brummaamista minkään vertaa. En enää muista, kokeilinko kahdella vai kolmella viritin-/vahvistimella.
.

HÖPÖHIFIKAUPPIAILLE ns. nykynuoriso, 1990...-luvulla syntyneet mahdollisesti ovat otollista myyntisarkaa. "Nykynuorista" monet eivät ole kuulleet sellaista jokakodin perushifiäänenlaatua kuin esimerkiksi 1970-luvulla nuoriso kuuli. Tuolloin kai suurimmalle osalle musiikinkuluttajista kotihifi tuttavapiireissään oli tuttua, jostain Salora 1700:sta tai ASA Studiotriosta alkaen.

Nuorisoa kun kolmisenkymmentä vuotta on koulittu pakattuun MP3-audioon, ipodeihin ja kotiteatterivermeisiin efektimaailmoineen, peruslaatuinen kaksikanavastereo on saattanut jäädä vieraaksi ilmiöksi. Ja kun sitten nuori sisäistää, että "isot pojat" kuuntelevat kaksikanavastereota, hypätään laitekisaan ja mahdollisesti langetaan netin hopottajienkin hehkuttamiin hömpötyksiin.

Monille 1980... -luvuilla syntyneille saattaisi olla yllätys, minkä tasoista hifiääntä 1970-luvulla kuunneltiin kodeissa, joissa vaivauduttiin ostamaan parempaa kuin jokin halpa pakettistereo. Vai olihan jopa tasokkaimmissa 50-, 60-lukujen putkiradioissakin hifisoundia.

Onhan meitä joka junaan.

Olen miettinyt monasti, että mikä on hifiharrastuksen syvin  olemus. Asiasta on toki keskusteltu Hifiharrastajissa ketjukaupalla, mutta en ole jaksanut lukea. Mitäpä sillä on väliäkään, jokaiselle oma juttunsa.

Itse haluan olla ensisijaisesti musiikin harrastaja, jolle toiston laadulla on suuri merkitys. Vinyyli, cd ja suoratoistopalvelut, kaikki sulassa sovussa piskuisessa kuunteluhuoneessa, jossa parhaiten toimii mestari Jorma Salmen suunnittelemat AAD20 -kaiuttimet 1980-luvulta. Watteja vahvistimissa on tyypillisesti 10-20 välillä, eli reilusti. Käytössä niistä kun on yleensä ehkäpä pari kappaletta jos oikein kovalla kuuntelee.

Oman mausteensa harrastamiseen tuo putkien kanssa puljaaminen ja kaapelien värkkäily laitteiden väliin, kaiuttimille sekä kuulokkeille. Yksijohtiminen kupari on mainiota, paksuus sitten käyttötarkoituksen mukaan.

ilkka suni kirjoitti 16.03.2018 klo 14:59:07:

925 hopeaa olevat johtimet välijohdoissa. Sitä en ole vielä nähnyt. Luulisi, että hopeajohtimisia koaksiaalijohtoa(välijohtoja) on olemassa. Nyt tarkoitan sellaisia, joissa myös vaippaosan "sukka" on hopeata. Hopea on tunnetusti paras sähkön johde.

Itse kokeilin, olikohan  1989, Canton 80 kaiuttimiin jatkettua 0,75 mm3 kaiutin/verkko?kaapelia että 2x4mm2 MKS piuhaa. Ja eroa oli (yllätys, 2x4mm2 eduksi  ), Cantonit oli 4 ohmin kaiuttimet ja niittä ruokki Yamahan AX-500 vahvari. Kuuntelu tilana oli vanha omakoti taloni huone. , jonka sähkön syottö oli kuitenki yhdessä keiitiö kanssa, eli oli yhden 10A tulppa sulakkeen varasssa. Tuossa huoneistossa talvella kuormana 2x sähköpatterit+hella+pyykinpesukome.  SE Vuorottainen käyttö. Tai 10A tulppasulake oaloi.  Minua ei haittaa, jos joku ostaa xxxx hintaisia kaituin/välipiuhoja, siitä vaan, mutta into olis iselle hankkiia joku Accuphase tms vahvari loppuajaksi.  Myös Transparetin piuha kävis... Tällä hetkellä käytössä Oulusta hankitut hopea 2,5 mm2 kaiutin kaapelit. Hyvin kuulu.

Kävin tänään katsomassa ja kuuntelemassa Turun konserttitalossa Paganini operettia. Kesken näytöksen tuli kummallisia ajatuksia. Olisi varmaan tarvittu huippu kaapelit äänenlaadun parantamiseksi.