Ympäripyöreää pohdiskelua hiukkasen. Seuraa synkeää monologia.
.
HIFISMIÄ ON MONENLAISTA. Kun kesällä 1992 Amerikoista tuotin NRD-535D:n, mitä se oli muuta kuin hifismiä. Kun tuota ennen olin vuosikausien ajan modifioinut ja teettänyt parannuksia Icom IC-R71E:heni, mitä tuo oli muuta kuin hifismiä, piti olla FL-44A sun muut. Kun vuonna 1984 kieputin Satellit 600:n ferriittiantennin ympärille 0,05 neliön käämilankaa, mitä se oli muuta kuin höpöhifismiä. Mutta tuo ylimääräinen induktiokela Satellitin ferriitin ympärillä teki ihmeitä radion MW-herkkyydelle, ulkoantennilla!
Antenneissakin lienee monenlaista hifismiä. Kotimainen 8-elementtinen FM-yagini 30 vuotta sitten suvereenisti pesi kolme muuta verrokkia, 8-elementtisiä. Kotimaisen VKN:n saippuarasiaan oli valmistaja toteuttanut pikku trikin, jota hifistit kai twiikkaukseksi kutsuisivat. Mutta tuo trikki teki antennista omissa kokemissani lyömättömän, ja monet kerrat olen manaillut, etten aikoinaan ostanut myös toista 8-elementtistä VKN:ää.
Antennihifismin kääntöpuolta sitten. Paras USA:n itärannikon lankani Lapin-kuuntelureisuillani 1984-1996 oli banaanille, ässälle sun muulle lingertämäni 800-metrinen, jonka 1200 kilometrin ajomatkan päälle umpilupuksissa kiireesti juoksin moottorikelkkauran varteen, jotta oli jonkinlainen millä aloittaa pedition. Tuo lingertävä, hätäisesti 3-4 metrin korkeudella roikkunut lanka aamuöisin veti "suurten järvien alueelta" ja USA:n itärannikolta paremmin kuin yksikään kokemistani "oikeaoppisista" 600...1000-metrisistä pitkälangoista.
Kaikki antennitunerit ja preselektorit, mitä muuta kuin hifismiä. SSB:llä 80-luvulla totuin keskiaaltoasemia kuuntelemaan, sitten tulivat muille PLAM, DSP jne... Hifismiä? Olivatko nuo uudet gimmickit mielestäni hifismiä, kun itse tulkitsin hyvin pärjääväni perinteisellä SSB:llä.
Oletan, että jokunenkin hifiharrastaja olisi touhujani täysin kummissaan saattanut kommentoida.
Jari kirjoitti 14.03.2018 klo 22:27:53:
HIFISULAKKEISIIN VIITTASIN aiemmin ketjussa. Kertokaa, te sähköfysiikan viisaat, mihin moiset perustuvat. Netistä lukemieni tarinoiden sekä tuoteselosteiden mukaan, sulakkeet vieläpä täytyy asentaa vahvistimeen "oikein päin", ja sulakkeet täytyy joitakin kymmeniä tunteja ns. ajaa sisään.
Sulakkeiden "sisäänajon" kenties keksineet markkinointitykit, jotka ovat oivaltaneet, jotta jos kerran putkivahvistimen tuubitkin, niin...
Aiemmin mainitsin, 1970-luvulla intouduin tekemään sulakekokeiluja, kun logiikallani sulakkeen hintelä lanka oli vahvistimessa silminnähtävin hidaste virransyötölle. Hapetonta hopiatankoa jos olisi käsillä ollut, olisin kokeillut sulakeohituksissani. Kun ei moista ollut, kokeilin kaikki muut mahdolliset ratkaisut 50 A sulakkeita myöten.
Vahvistin oli koppa levällään edessäni pöydällä. Sulakeviritelmän lennossa vaihtamiseenkaan kymmeniä sekunteja kulunut. Minä minkäänlaista eroa eri "sulakkeitteni" välillä kuullut, vaikka kuulo vielä 70-luvulla oli kunnossa. Käyttämäni maksimaalisesti johtaneet sulakeviritelmät myöskään eivät suurilla äänenvoimakkuuksilla vähentäneet kaiuttimien brummaamista minkään vertaa. En enää muista, kokeilinko kahdella vai kolmella viritin-/vahvistimella.
.
HÖPÖHIFIKAUPPIAILLE ns. nykynuoriso, 1990...-luvulla syntyneet mahdollisesti ovat otollista myyntisarkaa. "Nykynuorista" monet eivät ole kuulleet sellaista jokakodin perushifiäänenlaatua kuin esimerkiksi 1970-luvulla nuoriso kuuli. Tuolloin kai suurimmalle osalle musiikinkuluttajista kotihifi tuttavapiireissään oli tuttua, jostain Salora 1700:sta tai ASA Studiotriosta alkaen.
Nuorisoa kun kolmisenkymmentä vuotta on koulittu pakattuun MP3-audioon, ipodeihin ja kotiteatterivermeisiin efektimaailmoineen, peruslaatuinen kaksikanavastereo on saattanut jäädä vieraaksi ilmiöksi. Ja kun sitten nuori sisäistää, että "isot pojat" kuuntelevat kaksikanavastereota, hypätään laitekisaan ja mahdollisesti langetaan netin hopottajienkin hehkuttamiin hömpötyksiin.
Monille 1980... -luvuilla syntyneille saattaisi olla yllätys, minkä tasoista hifiääntä 1970-luvulla kuunneltiin kodeissa, joissa vaivauduttiin ostamaan parempaa kuin jokin halpa pakettistereo. Vai olihan jopa tasokkaimmissa 50-, 60-lukujen putkiradioissakin hifisoundia.