Tuolla eräässä säikeessä alkoi keskustelu rönsytä mielenkiintoiselle alueelle. Minkähänlaisia jakeluverkkoja maassamme on ollut? Yleisin varmaan lienee aina ollut 220 V ja siis 380 V kolmivaiheisena vaihtosähkönä. Mainintoja löytyy 120 Voltin tasajänniteverkosta ainakin jostain Helsingin alueilta. Onko muualla? Ja minkälaista tämä tasajännite on ollut, sykkivää tasajännitettä vai todella tasaista? Miten on järjestetty pistorasiat että napaisuus on selvillä kulutuspäässä? Ja mitä käytännössä tarkoittaa tuo muutos 240 Volttiin?

Säikeen innoittajana on Kaukon viesti jonka siirsin tähän, yhteys aikaisempaan säikeeseen oli ehkä vähän löyhä. ( Paraskin puhuja, olen itse monesti vienyt juttuni säikeen otsikosta kauas sivuun...)

Jatketaanpa tätä säiettä...

RJL kirjoitti 20.03.2015 klo 20:21:42:

On tiedossa että Töölössä ja myöhemmin Helsingin kaupunkiin liitetyssä Kulosaaressa oli 120 V tasajänniteverkko. Sen jännite "jossakin vaihessa" korotettiin 125 volttiin. Milloin näin tapahtui, tietoa en ole löytänyt.

Tämän tasasähköjärjestelmän rinnalla oli 1920/30-luvuilla myös 127/220 V 3-vaiheinen vaihtosähköjärjestelmä, pääjännite 220 V kahden vaiheen välillä ja vaiheen ja nollan välillä 127 V. Kaikki me vanhat papat muistetaan radioiden jännitevalintakytkimien 127 V asetusmahdollisuus. Muistan että Helsingin Tekn. Oppilaitoksen Agricolankatu 1-3 sähkövoimatekniikan labrassa oli 70-luvun alussa vielä 127/220 V systeemi labrattavana ja jotain töitä sen kanssa tehtiinkin.

1930-luvun lopulla ja myöhemmin sodan jälkeisinä vuosina 127/220 V järjestelmä korvattiin 220/380 V systeemillä jolla saatiin pienemmät siirtohäviöt virtojen pienentyessä yks per neliöjuuri 2 verran. Maaseudulla pienjänniteverkot oli jo aiemmin rakennettu 220/380 systeemillä. Olikohan tuo 1970-lukua kun 220/380 systeemi korvattiin nykyisellä 230/400 järjestelmällä. Mitä seuraavaksi, jää nähtäväksi.

Kylillä, joissa oli koski on tietääkseni ollut usein pieni voimalaitos. Ne oli ilmeisesti pääsääntöisesti tasavirtaa(VDC) antavia. Tuttavani on kertonut, että sellainen oli hänen kotiseudullaan. Pirteissä sai olla yksi 25 watin hiililankalamppu. Sähkö oli ilmaista; toisin kuin nykyään.
Myöhemmin lamppuja sai olla enemmän ja radiokin sallittiin. Ilmeisesti kWh mittarit tulivat sitten jo käyttöön ja sähköstä maksettiin. Vaihtovirtakin(VAC) oli kait jo silloin käytössä.

"Muistelmia sähkön vuosisadalta" sisälsi muistaakseni aika kattavasti tarinaa erilaisista voimalaitoksista ja jakeluverkoista. Yksityiskohdat on tosin hajallaan, koska kirja koostuu eri vaikuttajien muisteluista ja tarinoista.

Jussi

Vaihtovirta on ollut tuon mukaan maaseudulla tavallisesti  380/220 V jo 20 -luvulla:
http://runeberg.org/pieni/4/0322.html
http://runeberg.org/pieni/4/0323.html

Kaupungeissa monenlaisia systeemejä kuten edellä jo mainittu.

-Jouko

Edit. Tuossakin kuvattu kehitystä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_s%C3%A4hk%C3%B6verkko

En malta olla liittymättä tähän ketjuun. Kotikylääni Ähtärin Myllymäelle rakennettiin 1910 -luvun alkupuolella varsin huomattava sähkölaitos. Olen onnistunut saamaan "Myllymäen Sähköosakeyhtiön" johdotuskartankin maakunta-arkistosta. Voimalaitos toimi petroolimaamoottorilla tuottaen 110 voltin tasavirtaa. Jakelutalouksia oli kartan mukaan yli 30 ja erikoisuutena pitää mainita kylänraitin sähkövalaistus! Myllymäki oli aikoinaan huomattava rautatieliikenteen ja kaupan keskus Tampere-Vaasa -radan puolivälissä. Kylällä on ollut silloin paljon edistyksellistä toimintaa. Äitini kertoi, että 1920 -luvulla opettaja Lempinen kutsui heidät oppilaat kotiinsa kuuntelemaan radiota. Ei sieltä kuitenkaan silloin ollut kuulunut kuin pihinää ja jotain etäistä puhetta, josta ei saanut selvää. Saattoi sattua olemaan huonot radiokelit juuri sillä kertaa. Myllymäen sähköyhtiöllä oli kuitenkin perimätiedon mukaan vaikeuksia saada tehot pidetyksi riittävinä ja yhtiö lopettikin toimintansa 1920 -luvulla ja liittyi silloin perustettuun laajempaan Ähtärin Sähköyhtiöön. Ainutlaatuiset maaseutukylän katuvalot menetettiin silloin.

Terveisin, Timo L.

oh6mf kirjoitti 23.03.2015 klo 09:54:15:


Pitkillä etäisyyksillä ihan järkevä, sähkön laatu paranee kuluttajalle ja on halvempi kuin
20kV sj-linjan veto muutamalle kuluttajalle. Radioharrastajan kannalta ratkaisu ei ole
välttämättä hyvä jos talon sähkö tulee hakkurista. Pitkien etäisyyksien maassa näitä
varmaan tulee syrjäseuduille enemmänkin. Kuluttaja saa vakaan 230Vac käyttöönsä
ilman tuota +/-5...10% vaihtelua.

Markku 

Helsingin keskustassa on myös yksi käytössä oleva vesivoimala, eli Vanhankaupungin putouksilla oleva. Tämäkin lienee ollut tasavirtaa syöttävä, ainakin alkuaikoina.