Otetaanpa sitä pöytää ja päivystäjän näkymää uusiksi. Tässä pöydän vasemman pään ikkuna jonka takaa kurkistaa tv1 kanava 9 (kuva 203,25 ja ääni 5,5 MHz siihen lisää) päälähettimen pääteaste. Joku oli laittanut Birdin tehomittarin ikkunan taakse (en minä). Mustalla kuvalla tuo kuvalähettimen pääteasteen mittari näytti päälle 6 kW (siis vain synkkapulssit, ei kuvasisältöä), kun sisään ajettiin vain "hukkaviivaa" = ei mitään signaalia, skoopissa pelkkää viivaa niin mittari näytti jopa seiskaa. Vanhan analogisen telkkarin kuvan modulaatiotapa oli negatiivinen amplitudimodulaatio, mitä mustempi kuva sitä enemmän tarvitsi lähettimen likistää... Parempaakin kuvaa tv1-lähettimestä on mutta ei tarjota kaikkia herkkuja vielä nyt, jätetään tilaa.
Kuvan oikeanpuoleisessa reunassa on pöydän pää jossa on tv-kuvan valintapainikerivit.

Mennään pykälän verran pöytää eteenpäin. Siinä on vähän parempi kuva tv-äänikytkennän nappuloista. Oikealla tv1 lähtevän kuvan RCA-monitori ja tuo pienempi Tektronix. Kun vertasi lähettimeen menevää ja lähtevää kuva keskenään niin ero oli huomattava, jopa niin että sen näki ilman skooppiakin.
Tuo Pal B/G tynkäkaistamodulaatio pilasi pulssitoiston pahemman kerran. Onneksi telkkaria kotona katseleva yleisö ei tiennyt sitä. Kun ei ole tietoa paremmasta niin tyydytään siihen mitä on (vanha valtionhallinnon periaate).
Pikapuhelimen mikrofonin ja nappuloiden alapuolella on vanhan Fernseh GmbH :n testikuvageneraattorin käyttö- ja kuvan valintapainikkeet.

Ula-pöytä. Peiligalvanometriä, tarkkailtavien ula-äänien valintaa ja äänenvoimakkuuden säätöä. Oli muuten ihme juttu, kun valvomon vasemmassa seinässä oli tv1 ja tv2 äänien ja oikeassa seinässä ula1 ja ula2 äänien seurantakaiuttimet niin huomasi heti jos yksi samanaikainen tarinankertoja puuttui porukasta. Sitä vaan oppi jotenkin sillai kuuntelemaan...
Tuon 10x6 äänikytkentämatriisin toimintaperiaatetta kerroin jo aiemmin, pystyssä tulevat äänilähteet ja vaakasuorassa lähtevät. Sitten koko tiskin alareuna (kaikkia ei edes näy) oli täynnä noita (muistaakseni) Tuchelin ihmekoskettimia, reikiä joista pääsi kytkemään äänen vaikka mistä/minne. Oli reikää kaupungintalolle Yleisradion alueuutisten Lahden studiolle, Lahti AM :lle, konserttitalolle, hiihtostadionille, urheilukentälle, kirkkoon ja Helsinkiin Fabianinkadun kytkentäkeskukseen joitakin alkuun mainitakseni. Päivystäjä pääsi siis myös "sentraalisantraksi". Enkä muistaakseni töpeksinyt kertaakaan. "Lanka" jota kytkettiin oli symmetrinen 0,775 V / 600 ohmin systeemi joka oli yllättävän hyvä häiriötasoltaan -50..60 dB luokkaa. Lahti AM :n menevä/tuleva lanka oli huonoin, 254 kHz tunki joka paikkaan. Kohdalle osunut ukonilma aiheutti ongelmia useamman kerran per kesä, langan Tiirismaan puoleisessa päässä oleva linjavahvistinyksikkö vaan "kuoli".
Ja taas pillit soi pöydässä... Viimeisenä oikealla on ula-lähettimien (ula1, ula2, ula1vara, ula2vara) deviaatiomittari, niin hieno että ymmärsi stereosignaalin päälle. Roope&Mustan tekemä. Sen alla on muutamat liukupotikat äkillistä tarvetta varten ja taukohälyttimet joiden toimintaa eilen elävästi kuvailin. Ajatus sinänsä oli hyvä mutta toteutuksessa oli toivomisen varaa, hälytysääni oli helkkarinmoinen huuto. Se aktivoi menemään hyvin liukkaasti häiriön kuittausnapille ja sitten kuuntelemaan "tuleeks ula kakkosesta mitään" ja näyttääkö kaikki sen RCA-lähettimen mittarit mitä pitää. Jos anodivirtaa menikin melkein tuplaten (3 A) ja lähettimen anodimuuntaja murisi tyytyväisyyttään niin äkkiä varalähetin lämpiämään ja sitten piti ruveta mietiskelemään mitä tehdään...

Kerran viikossa oli ula-ohjelmansiirtoketjun (releointiketjun) mittaustauko. Joka toinen viikko ula1 ja joka toinen viikko ula2. Alla olevassa kuvassa on kärryssä ylähyllyllä Marconin tekemät vinkugeneraattori ja särömittari. Alahyllyllä on vielä R&S stereodekooderi ja sen vieressä vanha Nordmende huoltoskooppi jota käytettiin stereon goniometrinä.

Viikon vingutus alkoi sillä että Helsinki lähetti hetken aikaa "tonnia testitasolla" eli 1000 Hz vinkua ja testitaso oli mittarissa -6 dBm. Asetettiin säädöt kohdalleen ja katsottiin että deviaatiomittari näytti oikeaa lukemaa (taisi olla 25 kHz), alkuvinku kesti varmaan 5 minuuttia. Sitten alkoi särömittarin kanssa puuhailu. Helsinki lähetti ensin minuutin verran 1000Hz, sitten minuutin 60Hz, 250Hz, 400Hz, 4kHz, 10kHz, 15 kHz ja vielä lopuksi 1000Hz. Manuaalisen Marconi särömittarin kanssa meinasi tulla kiire, säädettiin sen taajuussäätöä ja balanssia yhtä aikaa. Tulokset kirjattiin tarkoitusta varten tehtyyn lomakkeeseen. Sen jälkeen mitattiin vielä oman lähettimen särö, otettiin omasta Marconi pientaajuusgeneraattorista "tonni testitasolla" ja ajettiin se omaan lähettimeen ja katsottiin mitä särkymittari näytti. Muistaakseni oli jotain 0,05%, joskus jopa alle sen.

Markus Hautaniemi kirjoitti 09.05.2014 klo 15:02:14:


Varmaan 1990-luvulla, olin silloin ollut jo 15 vuotta pois Yleltä, tuohon aikaan eräässä lohjalaisessa elektroniikan sopimusvalmistajafirmassa. Piipon Antin manageroiman edesmenneen firman nimi oli E*****Q.

terv
Heikki

Kiitos mielenkiinnosta, jatketaan tarinaa... Kuvia riittää vaikka en olekaan vielä niitä mainitsemiani puuttuvia negatiiveja löytänyt.
Pakko olla "jossakin", tein itse niistä paperikuvia yli 40 vuotta sitten. Sen paperikuvanipun vein kauan sitten Tiirismaalle.

Heikki

Jatketaan kierrosta norjalaisen NERAn RCA:n lisenssillä rakentamalla entisellä tv1 päälähettimellä joka oli RCA :n TT-6 –sarjaa, asennettu 1967. Lähettimen julkisivu oli kuvan mukainen 3 m, korkeus 2 m ja 2,5 m syvä. Speksien mukaan se pisteli poskeensa 27 kW seinäsähköä. Ovissa ja luukuissa oli kuvan mukaiset pienet kurkistusikkunat ettei liian suuria VHF-kenttiä pääse karkuun. Tv1 lähetin istui kiteellä, oli istutettu VHF III alueen kanavalle 9. 
Kuvalähettimestä irtosi mustalla kuvalla 6 kW rf-tehoa, äänilähettimestä CCIR mukaisesti kymmenesosa siitä. Lähettimen sisään pääsi ovesta vasemman nurkan takaa, "käydään" kohta siellä. Julkisivun puolella oli tärkeimmät käyttökytkimet, vas. ovenkahvan vieressä oli musta "Off-Local-Remote"-kytkin. Tuossa asennossa kun se nyt on lähetintä ohjattiin valvomon pöydästä. Olin laittanut sen paikan päältä override-tilaan jotta pääsisin lähettimen ovesta sisään ilman että se hermostuu. Ei niin olisi saanut tehdä ellei vieressä olisi ollut toista ammattitaitoista henkilöä mutku ei ollut, asemaa pyöritettiin yksin toimistoajan ulkopuolella.
Seuraava kytkin oikealle oli "Plates" jolla napsautettiin pääteasteiden anodijännitteet päälle jos haluttiin käyttää masiinaa paikan päältä eikä valvomosta. Kuvapuolella muistan olleen anodilla 5,7 kV, tetrodin suojahilalla jotain päälle 700 V. Kaikkien lähettimen yläreunassa olevien mittarien tarkoituksia en muista, siellä oli anodi- ja suojahila- ym. jännitteitä ja -virtoja ja ääni- ja kuvapuolen tehon ja takaisin heijastuvan tehon SWR- lukemia.
Oikeanpuoleisin mittari näytti pääteasteiden dc-hehkujännitteen johon piti kiinnittää huomiota käynnistettäessä, silloin joku tasasuuntauksen isoista piidiodeista saattoi kärähtää. Alijännitteellä ei laitettu anodeja päälle, putket olisivat vaurioituneet. Ohje oli käynnistää TV-lähettimet puoli tuntia ennen ohjelmalähetyksen alkua, siinä oli aikaa todeta tilanne, laittaa sähköt pois ja vaihtaa antenniin varalähetin,  käynnistää ja vietellä se ylös. Ja katsojat olivat tyytyväisiä, jossakin näkyvyysalueen reunoilla saattoi kuvassa olla hiukan enemmän kohinaa.
Muihin laitteen naamataulussa oleviin hanikoihin ei tarvinnut puuttua kuin vikatilanteessa ja laite osasi valvoa itseään ettei se sulanut paikalleen. Keskellä olevat 3 vipua oli anodijännitteen, suojahilajännitteen ja jonkun kolmannen asian (en muista) moottoroidut ylös/alas-säädöt. Nuo julkisivussa olevat "avaimenreiät" olivat pääteputkien ohjainasteiden ja pääteasteiden konkkien ja induktanssien mekaanisia säätöreikiä. Niihin koskeakseen piti olla spesiaali RCA :n veivi-avain. Reiän takana oli tankoja ja vipuja ja niveliä ja hammasrattaita ym. mekanon osia joilla haluttuun säätökonkkaan tai keloihin päästiin käsiksi ilman että tarvitsi mennä mihinkään vaaralliseen paikkaa ruuvailemaan.
Kaiken kaikkiaan TT-6 oli aika luotettava peli, pääsin sen kanssa kaveriksi kolmen kesän 1970..72 aikana, mitä sillä nyt 3..5-vuotiaan oikutteluja oli, eksyi joskus väärille laineille.

Sitten avattiin tv1 päälähettimen ovi... jippii, lähetin ei pudonnut pois päältä... ja kurkistettiin sisään. Vasemmalla puolella lähettimen takaseinällä näytti tämmöselle. Siinä on vehkeen tarvitsemien jännitteiden kondensaattorit, etuvastukset ja tasasuuntaajat. Noiden posliinipötköjen paikalla oli ollut lähetintä asennettaessa elohopea-putkitasasuuntaajat. Vaihtoivat ne kuulemma aika joutuisasti puolijohdetekniikkaan, ei kuulemma olleet tarpeeksi luotettavia. Noilla tehdään mm. kuva- ja äänilähettimien anodeilla oleva 5700 V ja "joitakin pienempiä pilkkeitä".
Kuvan alareunassa näkyy pätkä suojakaidetta ettei vahingossa pääse kaatumaan päin suurjännitelaitteita. Se on vaan kovin alhaalla minulle 190-senttiselle...
Takaseinässä näkyy sisään puhallettavan jäähdytysilman suodatin ettei pölyä pääse kertymään sopimattomiin paikkoihin, vois vaikka ruveta kipinöimään... Nämä NERAn tv1-lähettimet oli molemmat ilmajäähdytteisiä. Päälähetintä piti tuulettaa 27 kW ja varalähetintä 11 kW verran.