Sain pari iltaa sitten luetuksi loppuun Ismo Lindellin kirjan Sähkön pitkä historia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6n_pitk%C3%A4_historiaKirja on mainittu ja kehuttu jossain aikaisemmissa palstan keskusteluissa, mutta nostan sen vielä erikseen esiin. Suosittelen Sähkön pitkän historian luettavaksi kaikille, jotka vähänkään ovat kiinnostuneet aiheesta. Lindell kattaa aiheeseen liittyvän alueen muinaisista ajoista kirjoitusvuoteen saakka. Löytyi paljon sellaisia asioita ja tietoja, jotka muka luulin tietäväni ja joista olin joskus ehkä lukenut. Kirja on julkaistu 2009.
Lindell nivoo hienosti yhteen erilaisten sähköilmiöiden "keksimisen", sillä harvoin kukaan keksi yksin sähkön suhteen yhtään mitään. Useimmiten ilmiötä tutki ensin yksi, sitten monet muut ja vasta jossain vaiheessa joku fiksu sitten määritteli sen kunnolla.
Yllättävää on, että alkuaikoina auktoriteetit saattoivat aiheuttaa sen, että muut tutkijat pidättäytyivät tutkimasta jotain ilmiötä. Jotkut ilmiöt jäivät vuosikymmeniksi tai jopa pidemmäksi aikaa selvittämättä.
Mielenkiintoista oli myös esimerkiksi se, että Michael Faraday suhtautui hyvin idealistisesti tutkimuksiinsa, eikä ollut tippaakaan kiinnostunut ilmiön mahdollisesta käytännön soveltamisesta, puhumattakaan siitä, että olisi hyötynyt keksinnöstään taloudellisesti. Ja hän sentään selvitti monia hyvin olennaisia asioita sähköstä.
Huumoriakin pilkahtelee silloin tällöin. Tässä on pieni näyte Napoleonin spontaanisti tekemästä paristotestistä, samalla tavalla kuin meillä oli tapana kokeilla litteän 4,5 voltin pariston kuntoa. Sain varsin huonon kuvan tabletin näytöltä, mutta ehkä sen pystyy lukemaan. Luin kirjan e-kirjana.