Televisiosta tuli Tarkovskin Solaris. Olen viimeksi nähnyt sen noin 17-vuotiaana elokuvateatterissa ja silloin se oli aika vaikuttava. Nyt katsoin vain lyhyen pätkän ihan vain muistia virkistääkseni. Pirullista korkeaa ääntä siinä ajoittain käytettiin äänitehosteena.

Tällä kertaa jäin miettimään sitä, että kuinkahan paljon avaruusasemalla oikeasti on käyttöä signaaligeneraattoreille ja oskilloskoopeille, kun niitä oli kylvetty rekvisiitaksi joka ainoan huoneen hyllyille. Jossakin skoopissa jopa piirtyi joku pulssi. Varmaan 1972 oli helpointa rakentaa lavastus haalimalla käytettyä elektronista kalustoa ja asetella sitä kuviin. Huvittavalta se nyt kuitenkin näyttää.

Muistelen kuitenkin, että jopa varhaisissa James Bond-elokuvissa ja tv-sarjoissa agentit saattoivat jopa käyttää yleismittaria radiopuhelimena ja puhua pokkana sen mittaria kohti.

Eero

Maja kirjoitti 21.11.2022 klo 23:47:35:


Ei ollut lavastus vaan kuvauspaikkana oli Helsinki: IBM Mannerheimintie 8 (Valtterin työpaikka). Tämä poimittu Elonetistä.
Itse elokuva on nähtävissä myös Yle Areenassa.

Tämä on kyllä liian laaja kysymys yrittää tässä mitenkään kattavasti käsitellä, mutta kiinnostava yhtä kaikki.

Yleensä se tässä menee kai niin päin, että ensikosketus (usein) nuorena jättää kylmäksi ja myöhemmin alkaa koskettaa. Muistaakseni itselläkään ei kirjaston huonokuntoinen VHS hirveästi kilahtanut, vaikka muuten jo tekijä kiinnosti kovastikin ja korkeimmalle asteelle arvostin. Ei ole siltä osin kyllä muuttunut sittemminkään. Muistaakseni suomennetuissa päiväkirjoissaan kuvaa Solariksenkin tekovaiheita, esim. milloin päästiin ja ei päästy Japaniin, eli sekä tuli että ei tullut lupaa, tai sen kanssa vatvottiin vallankin hartaasti (mistä matkasta sivumennen sanoen se S:n loputtoman tuntuinen kohtaus automatkasta urbaanimaisemassa lienee oheishedelmää, ja ollut aika kova pala kokea antoisaksi noin 16-vuotiaana).

Eiköhän tässä esitetyt ongelmat sinänsä olleet Tarkovskin ja monien muidenkin näkökulmasta samaa lajia kuin miksi Aku Ankalla on hattu päässä vaikka edellisessä ruudussa se lentää pois. Räsäsen eseentynkä kiteyttää ihan hyvinkin, että T:a nyt ei tiede itsessäänkään tai tuollaiset tekniset detaljit varsinkaan kiinnostaneet pätkääkään. Eikä Solaris mikään scifi-elokuva pohjimmiltaan olekaan. Enkä kyllä itsekään ole kiinnittänyt mitään huomiota elokuvan nyt Teeman esittelyssäkin vatvottuihin muovisiin lavasteisiin. Mutta näin se tietysti on, että kukin näkee mihin on perehtynyt tai ei ole. Sikäli tietämättömyys jopa auttaa illuusiota. Toisinaan ei haittaa, vaikka hyvin huomaa miten trikki on tehty, se jopa oudolla tavalla auttaa asiaa, ehkä sikäli että keskittyy tarinaan, kirjalliseen puoleen, ei kulisseihin. Tietty abstrahoinnin tai symbolisoinnin aste vain auttaa kokonaisuutta pysymään kiinnostavampana pitkään. Ei Komisario Palmun maalatut kaupunkinäkymät ikkunoista pilaa tunnelmaa, tai Hitchcockin elokuvien vastaavat. Ei klassisten J. Brettin tähdittämien Holmes-tuotantojen kohdakkoiset päälleliimatut katunäkymien "viktorianisoinnit" vie kokonaisuudesta pois mitään merkittävää. CGI-maailma on nyt sitten muuttanut toimintatapoja perusteellisesti, ei suinkaan aina hyvään suuntaan.

Solariksessa käytetty ANS syntetisaattori on kyllä ihan kiinnostava vemmel, eikö liene tälläkin foorumilla joskus mainittu:
https://en.wikipedia.org/wiki/ANS_synthesizer

H.

Bätmänin vanha autonrohjo on Lincoln tehtaan konseptiauto "Futura" vuodelta '55
George Barris teki siitä "Batmobilen" tv-sarjaa varten.

Moro!

Ja kuitenkin meitä hulluja suomalaisia riittää joka lähtöön...

Jussi

ps, olen parastaikaa uteliaisuuttani katselemassa Teemalta ko filmiä.

Eero Aro kirjoitti 23.11.2022 klo 18:18:16:


Vanhemmilla kausilla se nauhuri on usein aikakoodillinen Nagra IV.

Sinänsä loogista, kun lavastemestarin ei ole tarvinnut vaivautua vuokraamaan talon ulkopuolelta.