Tapahtui radiopuhelinhuollossa joskus 1970-luvulla. Töihin oli tullut uusi kaveri, joka kehui hallitsevansa hommat. Korjaukseen tuli laite, joka ei lähettänyt selektiivikutsua ja kyseinen kaveri alkoi tätä aamulla työstää. Kun oltiin jo iltapäivän puolella, tuli huollon pomo kysymään meneekö korjauksessa vielä kauan. Korjaaja katsoi kelloa ja totesi aikaa kuluvan vielä noin kaksi ja puoli tuntia. Pomo ihmetteli näin tarkkaa arviota, johon kaveri totesi suunnilleen näin:

”Tässä yksikössä on yhteensä 20 transistoria ja 30 diodia. Nyt olen vaihtanut niistä 15 transistoria ja 20 diodia, aikaa yhden vaihtamiseen kului runsaat 5 minuuttia, joten jäljellä oleviin menee oletettavasti noin kauan.”

Muistan tämän kuin eilisen päivän, kyseessä oli sekvenssikutsuenkooderi ST685, joka on rakennettu täysin erilliskomponenteista. No, vika löytyi kuitenkin selektiivipiirin kelasta, josta oli käämilangan pää katkennut. Printitkään eivät tosin enää olleet priimakunnossa.

Tuo episodi jos mikä panee harkitsemaan koska komponentti on todella syytä vaihtaa. Eli järjestelmällinen vianhaku on kaiken A ja O.

Minä ainakin