Takaseinässä on teksti "vaihtovirralle" mutta mutta kun putket ovat U-sarjaa. Onneksi on ASA CD-levy josta kytkis aukeaa. Verkkojännite pyörii vain putkien hehkupiireissä ja anodijännite  kuin myös asteikkovalo saa syöttönsä verkkomuuntajan kautta. Eli rungossa ei ole verkkojännitettä olipa pistotulppa miten päin vain. Tapauksessa että jonkin putken hehkun ja katodin välille tulee vuoto - niinkuin varmasti aikaa myöten tulee - niin verkkojännite löytyy laitteen rungosta jonkun suuruisena.

Siispä joutuu romuksi eikä missään tapauksessa jälleen luovutukseen eikä edes omaan käyttöön.

Tai helpommalla pääsee kun laittaa kaikki erotusmuuntajan taakse.
Muuntaja  muistuttaa säästömuuntajaa. Vain asteikkolamppu on erotettu.

Onhan tuo virtalähdepuoli melkoinen viritys, pula-ajan tuote, mutta ei se minun mielestäni merkitse, että radio sen vuoksi pitäisi romuttaa. Pikemminkin se pitäisi juuri sen vuoksi säilyttää kertomaan tulevillekin sukupolville millaisiin ratkaisuihin tuolloin jouduttiin turvautumaan, että saatiin radioita markkinoille. Näyttäisi että rakenteessa on huomioitu että runko voi tulla jännitteelliseksi koska antenni- ja maakoskettimet on varustettu kosketussuojakondensaattoreilla. Eli täässä mielessä tämä on kuten mikä tahansa yleisvirtakone.

Yleisemmin ajatellen ei mielestäni voida lähteä sille linjalle, että romutettaisiin jokainen laite, joka ei täytä tämän päivän teknisiä vaatimuksia. Näin menetettäisiin paljon tekniikan historiaa.

t.  Reijo