Mistäs pitäisi lähteä etsimään käämilankaa ja säätökonkkia kun lähtee kidekoneita tai yksinkertaisia putkivastaanottimia rakentelemaan? Siis kun lähdetään siitä että ei ole vielä miljoonalaatikkoja, joista noita löytyy? Partcossa nyt ainakin näkyy olevan tuollaisa käämilankoja pussiversioina https://www.partco.fi/fi/kaapelitjohdot/kuparilangat/7559-kupari-01.html. Mutta tuolla oli Harrastelijaradiokirjassa silkkipäällyistiestä ja emalipäällysteistä. Jossain spekseissä (toiselta kauppiaalta) mainittiin käämilangasta vastus. Onko sillä keloissa merkitystä? Entä kelarungot - lieriöt ilmeisesti käy yksinkertaisiin keloihin? Sitten on jotain rautarunkoisiakin kelarunkoja jne, onko sellaiset tarpeen?

Sitten säätökonkat voi olla vaikka mitä arvoja ohjeissa, joten ihan vain varastoon voi olla vaikea niitä valita.

Entä sitten säätönupit?

Eli löytyykö sellaisia asioita, joita tarvii ja jotka toimii aina, joita kannattaisi hamstrata. Vai onko niin että nämä on aina hyvin spesifisesti skeman mukaan, joten turha yrittää hommata mitään valmiiksi kun ei sitten tiedä sopiiko juuri seuraavaan tai sitä seuraavaan projektiin? Kerääntyy vaan turhaan?

No vielä yksi kysymys noissa 50-luvun ohjeissa mainituista hehku- ja anodiparistoista. Puhutaan muutamista volteista (miinusta tai plussaa) ja sitten puhutaan myös max 120V jos puhutaan paristoputkesta ja sitten enemmän, jos on 'virtalähdeputkiratkaisu'. Minkälaisilla vermeillä tuollaisia jännitteitä saa harrasteprojekteihin. Minun labravirtalähteistä ei ainakaan Eli ilmeisesti jonkinlaisia muuntajia tarvitsisi, mutta millä hoidatte tuon puolen? Mitä ratkaisuja tuohon löytyy? Minkälaisia muuntajia kannattaisi katsoa a)tilapäisasennuksiin ja testailuihin b)pysyviin asennuksiin?

Otetaan nyt esimerkkinä tämä yksinkertainen putkivastaanotin Harrastelijan radiokirjasta 1950 (jälkimmäisessä kuvassa ei ole vielä asennettuna kelaa, joka ohjeissa tehdään tämän jälkeen)

Lainaus:


Menee nyt hiukan aiheen ohi, mutta kun kysytään niin vastataan...

Puolijohteilla on helppo toteuttaa säädettävä ja reguloitu teholähde, jolla saa aikaan putkilaitteissa tarvittavat käyttöjännitteet.
Liitteenä muutama kuva putkivahvistimia varten suunnittelemastani suurjänniteregulaattorista.
Kytkentäkaavion version jännitealue on n. 80 V...450 V ja virta 300 mA (vähintään).
Olen tehnyt ko. kytkennästä myös version, jonka jännitealue yltää 600 V:iin ja maksimivirta yli 500 mA:iin

Sopiva verkkomuuntaja voi olla vaikka tällainen:

https://www.tme.eu/fi/details/tsl180_001/muuntajat-kiinnityksen-kanssa/indel/tsl...

Suoritan tarvikeostot seuraavista liikkeistä:
Käämilangat: Starelect
Kondensaattorit: Uraltone
Niitattavat juotoskorvat: Triopak
Putkiradiotarvikkeita: Ask Jan first, saksalainen kauppias, ystävällinen palvelu. Viimeksi ostin elkoja.
NOS kondensaattoreita ja vastuksia: Saksan eBay ja myös Britti eBay
Vanhaa radiotavaraa: Mullard magic

Tässä yksi versio anodiparistosta. AA-kennot voi laittaa 10 tai 12 kpl paristopitimiin jotka sitten kytkee sarjaan. Tämä on 168 voltin VRFK- perinneradiolle.

Löytääkö muuten vielä jostakin noissa oikein vanhoissa ohjeissa olevia n. 1:3 asteiden välissä olevia muuntajia, jotka eivät olisi aivan "hifi-hintaisia"? Mitä luokkaa niiden impedanssit ovat olleet, ei noista kirjoista ole minulle sattunut silmään kuin muuntosuhde...

Tässä vielä tällainen kötöstys, uskalsin laittaa kuvan 36 voltin anodiparisto on tehty nepparipattereista ja teippimöykyn sisällä on 1.5 voltin aa-patteri

Olettehan huomanneet, että 9V neppariparistoja voi kätevästi ketjuttaa ilman mitään liittimiä tai juottamista. Liitintä tarvittaessa sen saa sitten vanhasta paristosta purkamalla.

Paistofoliorullan pahviputki on passeli tuollaiseen oktaalikantaan sopivaan pistokkeeseen(uraltone).
Jos putki olisi ruskeapintainen, sehän lakattuna näyttäisi melkein bakeliitilta.

Sähköasennusputki ja 1 1/2 tuuman viemäriputki myös ovat oivia kelarunkoja.

Jostakin rojulaatikosta löysin vanhoja purettuja isoja välitaajuuspönttöjä, joista ei enää tiedä, että mihin ovat aikanaan kuuluneet, niistä sai hyviä litz-langalla ristikäämittyjä keloja. Välitaajuus on ollut jossakin 460 kHz paikkeilla, niin sopivat aika hyvin keskiaaltokelaksi. Ja jostakin pienemmistä purkeista ehkä voisi lyhytaaltokoneeseen saada tehtyä käypäisiä suojattuja keloja.

Lainaus:


Rakentelin reilut 50 v. sitten kidekoneen tuollaisella vt-muuntajan kelalla.
Kytkennässä ei ollut lainkaan säätökondensaattoria, vaan n. 220 pF (muistaakseni) kiinteä kondensaattori. Taajuuden säätö tapahtui kelasydämen avulla.
Tämä toimi Turun paikallisaseman kuuntelussa hienosti.

0.3mm luokkaa taitaa olla tuo mistä on keloja tullut väännettyä ferriitille. Torotorin kelarunkoon pitänee olla ohuempaa sitten..

OH8UBJ kirjoitti 14.12.2019 klo 21:17:33:


Minä jos tarvin käämilankaa, käyn paikallisessä sähkömoottorien käämintäfirmassa. Sieltä löytyy lanka poikineen (ei kuitenkaan Litz-lankaa).

Eilen juuri siellä olin, mutta oli vähän liian lyhyitä pätkiä, kun oli lähinnä kuristimien (ferriittirenkaiden) 'käämityksiä' ja ne nyt ei niin pitkiä vetoja ole. Onko muuntajissa olevien kelojen lanka yleensä liian ohutta kidekonekäyttöön (jos jotain purkumuuntajia löytäisi)?

Vieläkö ilmaeristeisiä säätökondensaattoreita myydään uusina? Pitäisi saada sellainen 500pF säätökonkka, jossa on ne toisensa lomitse kiertyvät metallilevyt. Mutta en löydä näistä kotimaisista kaupoista sellaisia - tai en tiedä millä hakusanalla etsisin. 'Ilmaeristeinen kondensaattori' ei tuonut tulosta. Näitä kidekoneen osia tässä metsastelen

Taitaa uusia kaupasta saada aika huonosti nykyään. "säätökondensaattori" hakusanalla koitin, ei niitä oikein löytynyt. Jos ei kerhon vintillä tai kellarissa ole, niin Petäjävedellä varmaankin olisi tai sitten jollakulla tämän foorumin jäsenellä?

Ja pitää tähän todeta, että minulla kävi kiinasta ostetun säätökonkan kanssa samalla tavalla kuin jäsen OH8UBJ:lla, se on oikosulussa.

Syy miksi juuri tuon kokoinen säätökonkka on vain se että minulla sattuu olemaan Harrastelijan Radiokirjasta sille skema. Kaitpa se voisi olla jotain muutakin, jos osaisi sitten sovittaa kaikki muut komponentit vastaavasti sopivaksi.

Teoriassa tuommoinen 30...300 pF kondensaattori 300 uH:n kelan kanssa kattaa koko keskiaaltoalueen. Ja alueen yläpäässä 1500...1600 kHz ei oikein ole mitään voimakasta asemaa, mitä voisi yrittää kuunnella, joten vieläkin pienempi säätöalue riittää.

Siihen varmaankin käy ihan mikä hyvänsä 1...10nF kondensaattori, minkä vain löytää. Paperikonkka se varmaankin aikanaan on ollut. Nykyään keraamiset eli nappikonkat on halpoja, niin voi hyvin käyttää niitäkin, ne ovat sähköisestikin parempia suurtaajuuspiireihin, juuri tuossa kohtaa ei taida sillä asialla olla niin merkitystä, mutta helposti saatavia tosiaan ovat nykyään.

Radiokirjan aikaan keraamiset- tai kiillekondensaattorit olivat kalliita ja harvinaisia, niin joka paikkaan missä vaan tultiin toimeen laitettiin halpa paperikondensaattori.

OH3NWD kirjoitti 18.12.2019 klo 14:31:54:

Paperikondensaattorit ovat korvaantuneet muovieristeisillä (polyesteri-  polykarbonaatti-, polypropeeni- jne) konkilla. Mikä tahansa tuollainen käy. Toki hyvin keraaminenkin.

Tuossa aika hyvä pompsi jos rakennella aikoo:
https://www.ebay.com/itm/5-Stuck-Luftdrehkondensator-2-x-320pF-Kondensator-Drehk...

5kpl tuplakonkkia. Ovat koteloitukin niin, että kuljetusvaurioita tuskin tulee.

Nykykomponenteissa retrorakentelussa tulee usein eteen jännitekesto.

Tämä siis usein  putkilaitteiden tapauksessa, anodijännitteet kun usein on sellaisia, että tappaa talossa ja puutarhassa...

Tässä on vanhoja ja myös uusia lyhytjalkaisia konkkia suloisesti sekaisin. Arto joskus vinkkasi noista Neuvostoliiton aikaisista juotosrimoista, niissä on mukavan tiheä porrastus ja suht pienet juotoskorvat, saa hyvin nykyaikaisetkin osat kiinni. Ja putken kantaan saa hyvin juotettua noita pikkuisia konkkia, mikä rf-kytkennöissä on hyväkin.

Arton mittauksissa vaan tuollaiset Kiinasta tilatut siniset konkat osoittautuivat aika häviöllisiksi ainakin virityspiirissä, ohituskonkkina niitä jossakin paikassa olen sitten vielä käyttänyt.

Ebaysta löytää 'bakelite wiring terminal' tai 'ussr wiring terminal'.

Eeli

Uraltonesta ostin sitten keraamisia konkkia, niissä oli vähän pitemmät jalatkin.

Vielä muistutan Uraltonesta.

Firma on keskittynyt putkivahvistinrakenteluun,  löytyy monenmoista   retrorakenteluun sopivaa mukaanlukien korkeajännitekestoisia keraamisia(kuten myös muovi- ja jopa paperieristeosiä)konkkia, silver mica- konkkia ja juotosrimoja.
Ei tosin noita upeita neukkurimoja.

Bakeliittilevyä ainakin löysin, myös mustaa, jos haluaisi tehdä semmoisen 1920-luvun tyylisen radion mustalla naamataululla, mutta se oli kahden neliömetrin kokoisissa "paloissa", niin toistaiseksi jäi ostamati.. 'bakeliittilevy' tai 'bakeliittiputki' voisivat olla toimivia hakusanoja.

Se ohuin lanka varmaankin on riittävää näihin. Tuo näkyy olevan 15x0.1mm. Joskus ostin Ebaysta 10x0.05 litziä, se on Torotorin kelarunkoon passelia. Tuo paksumpi lienee mukavampaa lieriö- ja ferriittitankokeloihin pyöritellä.

Tässä kuva omatekoisesta kaistan levitys kondensaattorista. Radiossa on 10-150 pf kaistan valinta kondensaattori jossa 10 asentoa, myös siihen piti valmistaa 10 asentoinen jakaja jolloin saadaan 10 x 14 pf asennot. Kaistan levitys kondensaattori on 3-17 pf suuruinen, eli alue on 14 pf. Karkea säätö tapahtuu keloja vaihtamalla, niitä on 9 m- 2km kattava väli. Keloja on 9 kpl

Levyinähän bakeliittia yhä saa ja valmistetaan.
Toki google-haut olen kokeillut, putkia ei ole tullut vastaan.

Vaikuttavaa taitoa osoittaa tuo säätökonkkien rakentelu.

https://chinainsulation.en.made-in-china.com/product/vBhQlJiDYgpM/China-Bakelite...

Lainaus:


Olen tehnyt lyhytaaltokeloja hyvällä menestyksellä 25 mm sähköputken päälle.
Väri ei tosin vastaa bakeliittia.

  Näin saa tehtyä aika retrotyyliset kelarungot:
Leikkaa ruskeasta jäykästä 1mm tiivistepaperista (vellumi) sopivankokoinen pala. Kasta se läpikotaisin, niin että se pehmenee. Taivuta pala sitten haluamasi kokoisen putken ympärille tiiviisti niin että palan päät kohtaavat ( leikkaa sopivaksi tarvittaessa). Kiedo tiivistepalan ympärille vaikka kangasta tiukasti muutama kierros niin että tiivistepala pysyy paikallaan. Varmista sidos vielä teipillä. Anna paketin kuivua tai nopeuta hiustenkuivaajalla. Kun tiivistepaperi on kuivunut jäykäksi holkin muotoiseksi, liimaa pikaliimalla sauma kiinni. Lakkaa kirkas- tai sävylakalla haluamasi väriseksi.
Lopputuloksena on jäykkä, siisti, vintagehenkeä huokuva kelarunko.   

Siellä sanotaan että mikä hyvänsä germaniumdiodi käy. Mutta jos ei ole germaniumdiodia niin toimiiko zener?

Löytyy ainakin 1N270, 1N277 ja OA95:ta.

Jos tarvis niin yv:tä tulemaan.

Nipa

Kyllä sen pitäisi sopia, vaikuttaisi olevan ihan tavallinen germanium-diodi. Tuota luokkaa niissä on kynnysjännitteet. Zener ei käy, siinä on kynnysjännite useita voltteja, sitä käytetään jännitteen vakavoimiseen.

OH2DD kirjoitti 22.12.2019 klo 12:57:10:


Tämä käy hyvin, toisessa viestissä ehdotettu 1N4148 ei käy, koska on piidiodi.

Minkä tyyppinen Litz johdon pitäisi olla, että se soveltuisi hyvin kelalle? Ilmeisesti monisäiksempänä parempaa radiotouhuihin kuin yksisäikeinen? Siis minkä paksuista ja mitä muita ominaisuuksia pitäisi huomioida? Niitä näköjään on vielä saatavilla https://www.ebay.de/sch/i.html?_nkw=hf%20litz%20wire

Kiitos, tuossa Starelecin valikoimassa on Litz lankoja 0.12-0.94mm. Onko kokemusta/suositusta minkäpaksuista lankaa kannattaa käyttää mihinkin tarkoitukseen? Eli mitkä niistä toimii parhaiten missä kohteissa?

putkinotko kirjoitti 26.12.2019 klo 13:54:19:


Mitenkähän tuollaisen lizd-langan puhdistaminen juotoskuntoon mahtaa helpoiten onnistua? Jotenkin tuo on radiotehtaillakin aikoinaan hoidettu.

Käämilankojen kanssa olen yleensä tehnyt niin, että otan pihdeillä langasta kiinni siten että juotettava osuus jää pihdin ulkopuolelle. Sitten kaasuliekillä olen polttanut lankaa. Liekin väristä näkee kun pinnoite on palanut pois. Joskus olen tätä lizdsiinkin kokeillut vaihtelevalla menestyksellä.

Litzin juottamisesta keskusteltiin 2018:
http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1539370584/7

Tämmöisiä Neuvostoliiton aikaisia silver mica- konkkia löysin Ebaysta, sopivat hyvin sota-aikaisen lentokoneradion korjaukseen.
"KSO Silver Mica" on tyyppi.