Mistäs pitäisi lähteä etsimään käämilankaa ja säätökonkkia kun lähtee kidekoneita tai yksinkertaisia putkivastaanottimia rakentelemaan? Siis kun lähdetään siitä että ei ole vielä miljoonalaatikkoja, joista noita löytyy? Partcossa nyt ainakin näkyy olevan tuollaisa käämilankoja pussiversioina https://www.partco.fi/fi/kaapelitjohdot/kuparilangat/7559-kupari-01.html. Mutta tuolla oli Harrastelijaradiokirjassa silkkipäällyistiestä ja emalipäällysteistä. Jossain spekseissä (toiselta kauppiaalta) mainittiin käämilangasta vastus. Onko sillä keloissa merkitystä? Entä kelarungot - lieriöt ilmeisesti käy yksinkertaisiin keloihin? Sitten on jotain rautarunkoisiakin kelarunkoja jne, onko sellaiset tarpeen?

Sitten säätökonkat voi olla vaikka mitä arvoja ohjeissa, joten ihan vain varastoon voi olla vaikea niitä valita.

Entä sitten säätönupit?

Eli löytyykö sellaisia asioita, joita tarvii ja jotka toimii aina, joita kannattaisi hamstrata. Vai onko niin että nämä on aina hyvin spesifisesti skeman mukaan, joten turha yrittää hommata mitään valmiiksi kun ei sitten tiedä sopiiko juuri seuraavaan tai sitä seuraavaan projektiin? Kerääntyy vaan turhaan?

No vielä yksi kysymys noissa 50-luvun ohjeissa mainituista hehku- ja anodiparistoista. Puhutaan muutamista volteista (miinusta tai plussaa) ja sitten puhutaan myös max 120V jos puhutaan paristoputkesta ja sitten enemmän, jos on 'virtalähdeputkiratkaisu'. Minkälaisilla vermeillä tuollaisia jännitteitä saa harrasteprojekteihin. Minun labravirtalähteistä ei ainakaan Eli ilmeisesti jonkinlaisia muuntajia tarvitsisi, mutta millä hoidatte tuon puolen? Mitä ratkaisuja tuohon löytyy? Minkälaisia muuntajia kannattaisi katsoa a)tilapäisasennuksiin ja testailuihin b)pysyviin asennuksiin?

Otetaan nyt esimerkkinä tämä yksinkertainen putkivastaanotin Harrastelijan radiokirjasta 1950 (jälkimmäisessä kuvassa ei ole vielä asennettuna kelaa, joka ohjeissa tehdään tämän jälkeen)

Lainaus:


Menee nyt hiukan aiheen ohi, mutta kun kysytään niin vastataan...

Puolijohteilla on helppo toteuttaa säädettävä ja reguloitu teholähde, jolla saa aikaan putkilaitteissa tarvittavat käyttöjännitteet.
Liitteenä muutama kuva putkivahvistimia varten suunnittelemastani suurjänniteregulaattorista.
Kytkentäkaavion version jännitealue on n. 80 V...450 V ja virta 300 mA (vähintään).
Olen tehnyt ko. kytkennästä myös version, jonka jännitealue yltää 600 V:iin ja maksimivirta yli 500 mA:iin

Sopiva verkkomuuntaja voi olla vaikka tällainen:

https://www.tme.eu/fi/details/tsl180_001/muuntajat-kiinnityksen-kanssa/indel/tsl...

Suoritan tarvikeostot seuraavista liikkeistä:
Käämilangat: Starelect
Kondensaattorit: Uraltone
Niitattavat juotoskorvat: Triopak
Putkiradiotarvikkeita: Ask Jan first, saksalainen kauppias, ystävällinen palvelu. Viimeksi ostin elkoja.
NOS kondensaattoreita ja vastuksia: Saksan eBay ja myös Britti eBay
Vanhaa radiotavaraa: Mullard magic

Tässä yksi versio anodiparistosta. AA-kennot voi laittaa 10 tai 12 kpl paristopitimiin jotka sitten kytkee sarjaan. Tämä on 168 voltin VRFK- perinneradiolle.

Löytääkö muuten vielä jostakin noissa oikein vanhoissa ohjeissa olevia n. 1:3 asteiden välissä olevia muuntajia, jotka eivät olisi aivan "hifi-hintaisia"? Mitä luokkaa niiden impedanssit ovat olleet, ei noista kirjoista ole minulle sattunut silmään kuin muuntosuhde...

Tässä vielä tällainen kötöstys, uskalsin laittaa kuvan 36 voltin anodiparisto on tehty nepparipattereista ja teippimöykyn sisällä on 1.5 voltin aa-patteri

Olettehan huomanneet, että 9V neppariparistoja voi kätevästi ketjuttaa ilman mitään liittimiä tai juottamista. Liitintä tarvittaessa sen saa sitten vanhasta paristosta purkamalla.

Paistofoliorullan pahviputki on passeli tuollaiseen oktaalikantaan sopivaan pistokkeeseen(uraltone).
Jos putki olisi ruskeapintainen, sehän lakattuna näyttäisi melkein bakeliitilta.

Sähköasennusputki ja 1 1/2 tuuman viemäriputki myös ovat oivia kelarunkoja.