Tässä jännite Q1 gatella.

Päästiin heti ilman konkkaa tuohon 0,007% tasoon.

???
Ei mitattavaa muutosta särössä eikä 2F:n tasossa.

Päivän päätteeksi tutkittu vielä onko JFETin tyypillä merkitystä. Tuon 2N5486:n lisäksi tuvasta löytyi  J113 ja 2N4393 fettejä. Pikkasen eri VGSoff jännitteet, mutta kun säätää lähdön noin 1V tasoon niin samaa suuruusluokkaa olevat THD arvot kaikilla.

Ainoa asia millä tässä kytkennässä näyttää olevan suora ja merkittävä vaikutus säröön on lähtötaso. Kun tasoa kasvattaa niin THD kasvaa ja päin vastoin.

Oheinen taulukko saattaa helpottaa kun  kokeilee sillan toimintaa.

No mittaustarkkuudella mikään ei muuttunut. Edelleen lähtöjännite on ainoa asia mikä selvästi vaikuttaa 2f:n tasoon ja sitäkautta koko THD tulokseen. Pitää ottaa vinettoa ja tuumaustauko. Kertokaa jos keksitte ehdottaa jotain ilmiötä mistä tämä johtuu.

Eilisen kokoaaltotasasuuntauskytkennän lisäksi toinen pieni oivallus oli se miten JFET pitää kytkeä takaisinkytkentäpiiriin. Trimmeri pitää mitoittaa siten, että sen vastus on jonkun verran yli tarvittavan vahvistuksen. Säätöa tekevä JFET kytketään trimmerin liuulle. Näin systeemistä saadaan sellainen, että fetin vaikutus on pieni ja fetti pysyy paremmin lineaarisella alueella. Jäänyt varmaan aikaisemmin selittämättä miksi säädön tasasuuntauksessa on pari diodia sarjassa. Niillä haetaan noin 1.2V kynnysjännitettä. Tämä vähän samasta syystä kuin edellä selitetty eli fetille mahdollisimman vähän ohjausta eli hommia niin lineaarisuus pitäisi pysyä parempana. Mikäli halutaan isompia lähtöjännitteitä niin toisen diodin voi korvata sopivalla Zener diodilla.

Tosta fetin/trimmerin kytkentätavan muutoksesta saa pienen, mutta havaittavan hyödyn. Ei kuitenkaan suuruusluokka muutosta. Säätöpiirin filtterikonkalla ei tunnu olevan muuta vaikutusta kuin amplitudin asettumisaika. Kokeiltu arvoja 0 ... 100uF. Eli tolla 100uF konkalla 100k vastuksella säädön aikavakio on jo 10s.

Sitkeä tapaus. Ihmetystä lisää vielä se, että samoilla kamoilla lamppustabiloitu kytkentä paukahtaa heti mittapaikan suorituskyvyn rajoille.

Välillä kuitenkin kannattaa penkoa vähän teoriaa.  Tässä esimerkiksi lyhyt kuvaus depletion mode JFETin toiminnasta. Voi yksinkertaistaa sen toiminnan ajattelemalla, että se on jänniteohjattu vastus. Parametrit selviävät kulloinkin käytössä olevan fetin datalehdestä. Värkki on lähes symmetrinen. Löytyy myäs täysin symmetrisiä tyyppejä missä substraatti on tuotu ulos omalla johtimella. Näissä D ja S eivät eroa mitenkään toisistaan. Kaikki JFETit toimivat vaikka olisivatkin väärin päin. N ja P tyypit eroavat ohjausjännitteen suunnan suhteen. Depletion mode on auki ilman ohjausta ja vastus alkaa kasvamaan gate jännitteen kasvaessa. Enhancement mode fetit toimivat päin vastoin. Gate jännite on tietenkin polaarinen. Gate nurinpäin ajettuna vehje näyttää diodilta mikä muuten on yksi JFETtien erikoiskäyttö. Erityisen pienen vuotovirran diodina.

https://en.wikipedia.org/wiki/JFET

Värähtelyn kynnys eli vahvistuksen tarve riippuu ihan siitä miten RC piirit on mitoitettu. Jos molemmat R:ät ja C:eet ovat yhtäsuuria tarvittava vahvistus on 3. Rinnakais- ja sarja osien ei tarvitse olla yhtäsuuria. Tällä pystytään vaikuttamaan tarvittavan vahvistuksen määrään ja kääntäen vahvistimen inputilla vaikuttavaan jännitteeseen.
Voltin lähtöjännitteellä yhtäsuurilla RC arvoilla oparin inputissa on noin 300mV jännite. Aiemmin selitetyssö kokeessa beta arvo oli 1/31 eli vahvistusta tarvitaan 31 ja 1V lähdöllä inputissa vaikuttaa 30mV jännite.

Kyllä se vielä tästä lähtee kun keksitään mikä on juurisyy tuohon 2f:ään.

Joo, sellanen kaverihan se 2f on mutta sen aiheuttajaa ei ole vielä löytynyt.
Taas on istuttu muutama tunti mittariaikaa eikä läpimurtoa ole. Pieniä parannuksia saa aikaan, mutta suuruusluokkahyppy puuttuu edelleen.

Epäsymmetriafuntsailussa selvitin ensin mitä tasasuuntausdiodit vaikuttavat. Ennenkaikkea epäilin IC4A lähdössä kiinni olevia diodeja, että ne aiheuttaisivat huipussa epäsymmetrisen virran ja pilaisivat signaalin. Kortille lisää testispyygeleitä ja mittauksia. Taajuus 7.3kHz, 2N5486 fetti ja C22 1uF.
2 diodiketjua IC4A ja B lähtöihin Out 0,99V THD 0,0061%
1 diodiketju  IC4A Out 1,035V THD 0,0063%
1 diodiketju IC4B  Out 1,042V THD 0,0063%
1 diodiketju  + 330R vastus IC4B lähtöön, Out 1,05V THD 0,0065%
Tällä koesarjalla varmistettu, että tasasuuntauksen kuormalla ei näytä olevan mitään merkitystä toimintaan. Tasasuuntaajan virran rajoituksella sarvavastuksella ei myöskään ole muuta vaikutusta kuin pieni AGC jännitteen ja siitä seuraava tason muutos.

Seuraavaksi JFET:in tutkimista. Löytyi J113 fettejä mille datalehti vahvistaa symmetrian
https://www.mouser.fi/datasheet/2/308/J113-1120625.pdf
Samat mittaukset kuin yllä: Mittaustarkkuudella ei eroja.

Seuraavaksi vahvistuksen ja säädön jyrkkyyden kimppuun. 5k potikalla haettu kriittinen piste missä lähtee värähtelemään. Tulos 4,976k eli 10k fb vastuksella vahvistus 3,009. Teoria sanoo, että tarvitaan yli 3 eli lähellä ollaan. Tuohon sitten fetin säätö mukaan potikan liuun kautta eli fetin vaikutus vastuksen ja vahvistuksen muutokseen mahdollisimman pieni. Nittauksia. Tulokset 0,0021 .. 0,0023% tuntumassa noin 1V lähtötasolla. Ei siis suuruusluokka muutosta.

Vielä finaali koe mitä oparin vaihto merkitsee. OP275:lla 0,0018% tuntumassa eli ei merkittävää muutosta.

Ei auta muuta kun jatkaa lukemista ja tutkimusta.