Ottamatta kantaa siihen, mikä formaatti on parempi kuin toinen, muutama toteama. .
VASTA FULL-HD:SSÄ mielestäni on päästy yhtä miellyttävään kuvanlaatuun kuin mitä oli kuvaputkitelevisoissa.
LED-tekniikalla olen omistanut vasta yhden television, Turkki-Finluxin. Kontrastitoistonsa on onneton, verrattuna viimeisiin vielä omistamiini tuubitöllöihin, jotka ovat 80-luvun 24-tuumainen Luxor sekä 28-tuumainen Finlux 80-luvun lopulta vaiko 90-luvun alulta. Myös muistikuvissani, jokainen kokemani kuvaputki-tv on kontrastikyvyltään kevyesti piessyt kolmisen vuotta vanhan LED-Finluxini. Tämä leditellu tosin on budjettimalleja, maksoi muistaakseni nelisen sataa, ja kalliimmissa ehkä on parempaa kontrastia. Tässä ledissä joka tapauksessa vaihtoehtoina on joko tumma pää tukossa tai vaalea pää puhki.
Esimerkiksi jääkiekon, nimenomaan itse lätkän, seuraaminen littutelkuissa teettää työtä [päivittymistaajuus?]. Tai tennispallon. Omistamissani littutelkuissa vain 32-tuumaisessa vanhemman teknologian Toshibassa on tyydyttävä kuvanlaatu jääkiekon katselemiseen. Ehkä Full-HD ratkoo tätä aspektia? .
SALALIITTOTEORIAT AINA ovat paikallaan.
Voisiko peräti vetoa lyödä siitä, että kun kaikki kuvasuhteen 4:3 monitorit ja tuubitellut on sertoon saateltu ja kansa totutettu rimpuilemaan 16:10:n sekä 16:9:n etc. syövereissä, markkinavoimat päättävät, jotta 4:3 se vasta olikin hyvä kuvasuhde. Ja kohta laitetaan kansa taluttamaan wide screeninsä teuraalle sekä ostamaan uudestaan jo tapettua kuvasuhdetta.
Teoretisoida voisi myös littutelkkujen heikosta äänenlaadusta. Liekö audioonsa pelkkänä syynä tilanpuute kunnollisille kaiuttimille. Kenties vermeisiin tuupataan vain välttävää äänenlaatua muun muassa siksi, että kansa olisi pakotettu hankkimaan samalta konsernilta, samalta valmistajalta ehkä eri brändin AV-vahvistimia kaiuttimineen tai aktiivikaiuttimia, jotta ikäkuulollakin saisi televisolähetyksen äänestä kunnolla tolkkua ja tyydytystä.
Tätä audiohypoteesiani tukee esimerkiksi se, että yhdessä 17-tuumaisessa läppärissäni, jossa on B&O:n audiokonstruktio, on jotakuinkin hifi-tasoinen ääni erinomaisella diskanttitoistolla sekä napakalla bassotoistollakin, joka korvakuulemallani ylettyy huomattavasti alemmas kuin littutelkkujeni audiossa. Eikä läppärissä kuitenkaan ole kovin ruhtinaallisesti tilaa kaiuttimille. Omia korviani televisioiden audiossa kiusaa ennen kaikkea heikko diskanttitoisto, mikä vaikeuttaa englannin kielen suhuäänteiden hahmottamista. .
MITÄ TELEVISIOIDEN paloturvallisuuteen tulee, en luota yhteenkään vehkeeseen, jossa on pakotettu stand by -lepovirta päällä. Kuten on littutelkuissani. Omat televisioni ovat katkaisijalla varustettujen jatkojohtojen perässä, ja aina yöksikin nappaan jatkojohdon jakorasiasta katkaisijan pois päältä.
-ilkka
EDIT, klo 05:30 Suomen talviaikaa: Lisäys, liittyen televisioiden äänenlaatuun.
Aikoinaan, BBC World Servicen uutislähetys radion lyhytaalloilta oli vähintään kerran vuorokaudessa ns. pakko kuunnella. Nykyisin, kun lyhytaallot yleisradiotoiminnassa on jokseenkin tapettu ja BBC World Servicen kuunteleminen mennyt nettipelleilyksi, en enää kuuntele BBC:tä. Tilalleen päivittäisenä uutishetkenä on aamuisin noussut tv:stä Sky News, kanavalta FOX.
Nytkin kun ns. littutelkusta katsoin Skyn uutislähetystä, vaihdoin läppärin audiolle ja USB-tikkutelkulle, littutelevisioin heikon diskanttitoiston takia. Läppärin B&O-audiolta englannin kielen suhuäänteitä erottaa paljon selkeämmin, ja paljon pienemmällä äänenvoimakkuudella eli -paineella kuin kuurouttavan huonosta littutelkkuaudiosta. Esimerkiksi hyväkuvaisessa Toshiba-littutelkussani audionsa yksinkertaisesti ei yllä Brittilän suhuihin, ainakaan minun korvillani. Joilla korvilla mm. yhä hifiharrastan ja akuutistikin yhden CD-soittimeni sipattua soittimien DA-muuntimissa yritän erotella jyviä akanoista, diskanttisoundeissaan.
|