Moi,

Sain keväällä niin hyviä vastauksia tältä foorumilta kun tuskailin BC-348 vastaanottimeni kanssa että ajattelin nyt palata tänne uuden kysymyksen kanssa. Tällä kertaa kyseessä on kyseisen vastaanottimen kaveriksi löytämäni ART-13 lähetin. Kyseessä on siis -40 luvulta peräisin oleva amerikkalainen lentokoneradio.

Minulle tultaessa radio oli ihan käyttökelpoisessa kunnossa mutta amatööribandeista siinä ei toiminut kuin 80m taajuusalue. Korkeammat taajuusalueet eivät toimineet. Lähettimen taajuuskertojassa on kaksi 1625 putkea jotka kertovat VFO:n taajuutta sopivaksi. Vain ensimmäinen näistä toimi niinkuin sen piti. Löysin kertojamoduulista kaksi oikosuljettua kondensaattoria ja kun olin vaihtanut niitä ja puhdistanut joukon keraamisia trimmikondensaattoreita sain käsittääkseni molemmat kertojaputket toimimaan oikein.

Nyt päästään sitten tämänhetkiseen ongelmaan. 80 metrin bandilla kaikki toimii niin kuin pitääkin. Olen näin kesäkeleillä saanut hyviä raportteja kotimaan yhteyksistä. 20 metrin bändillä olen myös saanut 9-raporttia mustan meren takaa joten sielläkin pääsen ulos ihan ok. 40 metrin bändillä en kuitenkaan ole onnistunut saamaan aikaan yhtään QSO:ta enkä nyt tiedä missä virhe on. Mahdollisia selityksiä jotka ovat käyneet mielessä ovat ainakin:

• Enkö sittenkään saa oikeaa taajuutta tuolta kertojasta?(Olisiko sittenkin jokin toivotun taajuuden monikerta, taajuuslaskuri puuttuu mutta oskilloskoopilla näyttää oikealta jaksolta.)
• Enkö vastaa riittävän tarkasti oikealle taajuudelle? (Olen iltaisin lähnnä yrittänyt vastata CW-kutsuihin kun tuo ssb-alue on ollut niin täynnä enkä juuri ole viitsinyt mennä huutamaan molemmilla sivubandeilla sinne sekaan.)
• Onko signaalini vaan liian heikko näin kesäkeleillä ettei kukaan kuule? (Pystyn kuitenkin kuulemaan kantoaaltoni Virossa ja Hollannissa WebSDR-weppiradioiden kautta.)
• Enkö osaa virittää lähetintä oikein antennilleni?

Lähinnä tuohon viimeiseen kysymykseen toivoisin saavani apua teiltä. Lähtin on suunniteltu käytettäväksi lentokoneen perässä vedettävän lanka-antennin kanssa. Ohjekirja kertoo tarkasti kuinka tällaista antennia tunataan. Verkosta löytyy kyllä ohjeita siitä miten 50ohmilla syötettyä dipolia tunataan mutta nekään ohjeet eivät auta minua kun yritän käyttää 80m horisonttaalista loop-antennia jota syötän avolinjalla. Lähettimen sisäinen tuneri on liittenä olevan kuvan mukainen. Lähettimessä on kaksi eri mittaria, "Grid Current -mittari" ja Antennivirran indikaattori. Ymmärrän sen että antennia virittäessä haetaan resonanssia etsimällä kohtaa jossa grid current mittari "dippaa". Oscilloskoopilla tämän myös huomaa hyvin siitä että antenniin alkaa menemään sinikäyräistä jännitettä kun tämä tapahtuu. Se on toi toinen mittari jonka lukemia en ymmärrä. Radion ohjekirjakaan ei kerro muuta kuin että "A normal readin of the antenna current indicates that the high-frequency cirquits of the transmitter set are operative. The exact value of this reading is dependent upon frequency and antenna length."  Mitä tuo antennivirta kertoo lähettäminen virittämisestä käytettyyn antenniin? Antennivirran mittari on galvaanisesti kytketty suoraan ulosmenevään antennijohtoon.

Nykyään tuntuu ettei antennivirrasta puhuta muuta kuin että sitä pitäisi estää kulkemasta koaksalikaapelin ulkopintaa pitkin. Puhutaan SWR:stä ja radiot haluavat aina nähdä 50ohmin antennejä. Pitäisi varmaan jostain löytää riittävän vanhaa lukemista jotta voisin yrittää ymmrtää mitä tuo mittari näyttää. Voi olla että minä nyt paljastan tietämättömyyteni mutta eikö tuo antennin menevän virran suuruus ole aika merkitsemätön tieto ennen kuin teidän minkä verran siihen kertyy jännitettä ja kuinka jännitteen ja virran vaiheet ovat suhteessa toisiinsa?

No tästä tuli nyt pitkä tarina mutta toivon että jaksatte lukea sitä läpi jos aihe kiinnostaa.

73 de oh6eog, Pontus

Vasta huomasin että Collinsissa on Collins-suodin eli ns. Pii-filtteri (suodin) vähän monimutkaisempana. Se lienee aikoinaan pienempien putkilähettimien yleisin antennivirityspiiri.
Wiio-Somerikko (1950) näköispainoksessa sitä selvitetään sivulla 210.

Tavallinen rakennehan on että konkkien F,G,H tilalla on 250..350 pF säätökonkka, mahdollisesti iso ilmavälinen ja konkkien C124, C125 paikalla 500...1000 pF säätökonkka. Kirja toteaa että sillä saa melkein millaisen antennin tahansa toimimaan.

OH2FBX kirjoitti 31.07.2014 klo 12:06:09:


Vaikuttaa ehdottomasti lukemisen arvoiselta julkaisulta! Pitääkin hankkia se jostain.


artosalo kirjoitti 31.07.2014 klo 21:16:33:


Tuota, oikaise minua mielellään jos olen ihan väärillä jälillä tässä. Mutta etkö nyt "tavanomaisella tunerilla" tarkoita laitetta jota laitetaan lähettimen ja syöttöjohdon väliin jolla sovitetaan lähettimen 50ohmin impedanssia syöttöjohdon ja antennin todelliseen impedanssiin, joka on jotain muuta kuin 50 ohm? Siinä laitteessa voi sitten olla semmoinen SWR-mittari joka näyttää lähtevän ja palaavan tehon suhteessa 50 ohmin loadia. Enhän minä oikein tee semmoisella mitään kun ART-13 lähettimen impedanssi on kaikkea muuta kuin 50ohm? Vai mitä?

artosalo kirjoitti 31.07.2014 klo 21:16:33:


Antenni on 87,5 metriä päällystettyä kuparilankaa jota syötän vanhanaikaisella avojohdolla jonka johtimien välinen erotus on 11cm. Ei, en tiedä että se on vireessä 80 metrillä mutta käsittääkseni pituuden pitäisi olla ok 80m cw-osalle. En myöskään tiedä impedannista muuta kuin mitä muut, kenties viisaammat nettikirjoittajat väittävä. Ja se on että se ensimmäisellä resonointitaajuudella edustaisi 100-150 ohmin impedanssia, 40m ja 20m bandeilla se olisi sitten lähempänä 200-300 ohmia.

Pontus

Ok, nyt olet taas kärryillä. Toi ainakin samassa tallissa.

Looppi on noin 12metriä maasta, 15 metriä meren pinnan yläpuolella (meri tuossa melko vieressä).

OH6OG kirjoitti 31.07.2014 klo 22:17:38:


Pohdiskelin vielä hiukan antennitunerin tehonmittauspuolta ja tulin siihen tulokseen, että ei lähettimen puoleisessa päässä vallitsevan impedanssin tarvitse suinkaan olla 50 ohmia, jotta mittaus olisi toimiva.
Tehonmittaus on toteutettu suuntakytkin-periaatteella jossa siis voidaan mitata erikseen syöttöjohtoon menevä ja sieltä palaava teho.
Jos tunerin kummallakin puolella on sama impedanssi, sanotaan vaikkapa 10-kertainen, eli 500 ohmia, niin silloin kaikki teho joka menee myös jää kuormaan, eikä palaavaa tehoa ole.
Mittauksen skaalaus ei tietenkään pidä enää paikkansa, mutta oleellisin, eli oikea impedanssisovitus saadaan näinkin todettua.

Syöttöjohdon (avolinjan) pituutta ei ole kerrottu joten sen päässä näkyvää impedanssia on näillä tiedoilla mahdoton arvioida luotettavasti.
Lisäksi yksi syy 40 alueen toimimattomuuteen voi olla, että antenni ei yksinkertaisesti "worki" tällä taajuudella.

Kiitos vinkistä Matti vaikka tuo linkki oliki tuttu entuudestaan.

Matti kirjoitti 04.08.2014 klo 14:53:22:


Itse en oikein lämpene ajatuksesta ulkoisesta tunerista. Lähettimessä itsessään kun kuitenkin on virityspiiri johon ihan suunnittelijan toimesta on jätetty mahdollisuus tarpeen vaatiessa lisätä ulkopuolista kapasitanssia (Antenna Shunt Capacitor) tai kelaa (Loading Coil). Saan tuon Harrastelijan Radiokirjan huomenna ja taidan nyt ensin syveytyä siihen siinä toivossa että siitä seuraisi aito ymmärrys siitä miten tuo virityspiiri toimii. Jos kerran herra Somerikko on väittänyt että sillä saa antennin kuin antennin tomimaan niin en viitsisi käyttä mitään muuta kikkakonsteja ennen kuin olen osoittanut hänen olvan väärässä... No ei, mutta sillon tämä asema pysyisi aika lähellä alkuperäistä kokoonpanoa.

73 de oh6eog, Pontus

Sunnuntaisin suomen AM rinki 80 metrillä.
3720khz alkaen klo 12:00sa
Perinne radistit ja muut kiinnostuneet, tervetuloa vorkkimaan AM kusoja.