Muistui mieleen Matinkylän ajoilta semmoinenkin kun sain vapautuksen kaikille normisti pakollisesta lopputyöstä.
Viimeisen vuoden opiskelijoiden oli nimittäin tehtävä lopputyö, johon kuului muistaakseni joko jonkin laitteen korjaaminen, kytkennän toiminnan selostus ja työn kulun kirjallinen raportointi tai vaihtoehtoisesti laitteen/kytkennän rakentaminen ja värkin toiminnan seikkaperäinen kirjallinen selostus.
Minulla oli tapana auttaa luokkatovereitani aina työtunneilla opettajan ohessa mm. lukemaan kytkentäkaavioita, diagnosoimaan vikoja ja tekemään laitteiden korjauksia.
Tällä perusteella kolmannen vuoden työnopettajani insinööri Oksanen päätti antaa minulle vapautuksen lopputyöstä.
"Opettajana" olin toiminut jo ensimmäisenä vuotena kun opettaja Kivimäki ehdotti josko suunnittelisin ja esittelisin luokalle yksinkertaisen säädettävän jännitelähteen, jollaiset kukin luokkatovereistani sitten rakentaisi ja näin tapahtui.
Itseni ei sittten värkkiä tarvinnut tehdä.
Fallströmin Eerolta sain hänen eläköityessään kolme isoa laatikollista täynnään käyttämättömiä uusia elektroniputkia tehdaspakkauksissaan. Lisäksi hän lahjoitti muiden vanhempien komponenttien ohessa minulle ensimmäiset omat datakirjani ja kookkaan, jo silloin historiallisesti arvokkaan Telefunken RV 271A lähetinputken, joka vieläkin koristaa kirjahyllyäni!
Vuotta aiemmin järjestetystä vanhojen opetus ja mittauslaitteiden huutokaupasta on minulla vielä jäljellä myös Hallicrafters SX-133 liikennevastaanotin, joka oli aiempina vuosina kuulunut teleosastolla olleen Fallströmin Eeron valvoman radioamatööriaseman laitteistoon.