Sain pari vuotta sitten lahjaksi yo. kidekoneen. RM.org´in mukaan Berliinissä on toiminut VGI-radiotehdas mutta sen tekemäksi ei ole löytynyt vielä yhtään mallia. Kidekoneessa ei ole - ajan tavan mukaisesti -  mitään valmistajatunnuksia vaan tuo kirjainyhdistelmä on kidepitimen eristeosassa. Puukotelo on erittäin laadukasta työtä samoinkuin sisällä oleva elektroniikka eli kela ja kondensaattori. Helsinkiläinen omistaja E.Eloranta on ostanut sen 1923 hintaan 400 mk.Nämä kuin myös asumiseen liittyvät osoitetiedot on maalattu tussilla alalevyyn ja takaseinään. Laskujen mukaan taajuuspeitto menee MW alueelle eli 514-3833 kHz.

Onkohan tietoa tuon ajan maahantuojista? Mielestäni laite ei ole "Tee se itse"-viritelmiä vaan todella hyvää ammattityötä. Kuinka kattavia seuran omat kidekoneosiot ovat Petäjävedellä?

Tuohon aikaanhan kidekoneita saatettiin vielä tuoda ulkomaan matkoilta ja suoraan tilaamalla sieltä. Varsinaista maahantuontia on tuskin mikään firma suuremmin harrastanut, mutta täydellisiä rakennussarjoja sai tilata mm saksasta ja osia, mm kideilmaisimia, kondensaattoreita, ym hilpetööriä. Sitä harrasti monikin, että tilasi useamman rakennussarjan ja sitten kasasi ja möi eteenpäin, päästen näin alkuun radiotehtailussaan.
Samoihin aikoihin radioputket teki tuloaan ja synnytti suomeen uuden yritystoimintamuodon, radioteollisuuden.
Kun maassamme saatiin lähetystoiminta vähin erin aikaiseksi, niin kansalaisten innostus senkuin lisääntyi ja pian alkuaikojen harrastelu rakentajista tulikin tosi tehtailijoita, sillä menekkiä riitti. Mutta se siitä.

Kideilmaisin ei aina saata olla itse varsinaisen laitteen oma, vaan on käytetty jonkin muun valmistajan ilmaisinta, eli dedektoria. Itse laitteessa on saattanut olla valmistajan merkki ns, siirtokuvana. Se lähti hyvin
helposti puhdistettaessa pois, jälkeä jättämättä.

Täällä Petäjäveden museossa on valitettavan vähän kidekoneita, varsinaisia tedasvalmistetta on muitaakseni
vain kolme tai neljä, mutta omavalmisteita on parikymmentä.

KKV on tutkinut ja koonnut mittavan määrän tietoa vanhojen lehti-ilmoitusten avulla tuolta - 20 luvun alkupuolilta saakka, jotenka hän varmaankin pystyy antamaan tietoja mahdollisista maahantuojista. Jäädään odottamaan hänen kommenttiaan.

KKO

Onhan hieman vaikea mieltää tehdastekoiseksi, paremminkin hyvintehdyksi käsityöksi, mutta sopii vallan mainiosti tuonne 1920 luvun kotimaiseen radiorakentelun alkuun. Kyllä puusepät ja jopa kotinikkaritkin osasivat tehdä puusta paremman näköistä, kuin nykyisin joku Ikean pilipali tehdas.
Tuosta alta otetusta kuvasta huomaa, että yksi kiintokondensaattori, eli se ainoa koko laitteesta puuttuu , vain kelalta ja antennihylsyltä tulevat johtojen päät kielivät sen olleen siinä. ( 1500-2000 cm, vanhaa arvomerkintää käyttäen )
Kuulokkeet ilmeisesti puuttuvat. Tätähän on pystytty kuuntelemaan kaksilla kuulokkeilla yhtä aikaa, hylsyistä päätellen. Siisti ja nätti laite.

KKO

Kysymys kidekoneista ennen vuotta 1925 on vaikea, sillä tunnetuissa kokoelmissa ei niitä juurikaan ole. Radioamatöörit käyttivät kidekoneita vuosina 1921-23. Ne olivat kuitenkin rakenteeltaan melko mutkikkaita. Rakennusohjeita ja kuvia valmiista laitteesta on Nuori Voima -lehdessä.
Vuodelta 1924 on jonkin verran lehti-ilmoituksia ja luetteloita (esim Omnia), joissa mainitaan kristallivastaanottaja tai kidevastaanottaja.
Kidekoneet tulivat markkinoille varsinaisesti v. 1925, jolloin niillä saattoi kuunnella Suomen Radioyhdistyksen kotimaisia yleisradiolähetyksia ja paikallisia lähetyksiä Helsingissa, Tampereella, Lahdessa ja Porissa. Jonkun verran myytiin ulkomaisia kidekoneita, esim. Amaradion ilmoituksissa mainitaan Bebephone, Radiocord ja Coltone, Elektromanufaktur ilmoitti myyvänsä Home Popular -kidekonetta jne. Suuri osa kidekoneista vuodesta 1926 alkaen oli kuitenkin kotimaista valmistetta. Niitä tekivät pikku verstaat ja yhden miehen yritykset, joista kertoo alla oleva tyypillinen ilmoitus vuoden 1926 Helsingi Sanomista.
Suurimmat kidekonemarkkinat syntyivät vasta Lahden suuraseman valmistuttua v. 1928. Harvan asemaverkoston ja pitkien etäisyyksien Suomessa kidekone jäi tilapäisratkaisuksi yleisradiovastaanotossa.

Vuonna 1923 kuvan mukaisella kidekoneella ei Helsingissä ollut oikeastaan mitään kuunneltavaa. Lupia radiolaitteiden käyttöön alettiin yksityishenkilöille myöntää vasta kevättalvella 1924.  Voisiko vuosiluku kidekoneessa olla 1925? Hinta 400 mk olisi sopiva kidekoneelle "kaikkinen tarpeineen" eli itse vastaanottimen lisäksi kuulokkeet ja antennikaapeli tai ns. valojohtoantenni.

Kauko Viitanen