|
Hienoa muistelua! Erittäin merkittäviä paikkoja nuoren skloddin elämässä, vaikka täällä paikalliset liikkeet olivat toki valikoimalta rajatumpia, ja (balsa)lennokkisarjatkin siis ostettiin urheiluvälinekaupasta (Mäkärä, Hyttynen, Esko1, Meritähti, Viri...), kunnes joskus 1980-luvun taitteessa vuoden tai pari aivan pelkästään lennokkitarvikkeisiin erikoistunut liike, missä ehdin vierailla varmaankin vain noin kaksi kertaa. Vaikuttunut kokemus on silti jäänyt mieleen, että ihan eri paksuisia balsarimoja ja muita tarvikkeita sai noin vain kuitenkin varsin edullisesti suoraan hyllystä, joten väänsin heti pitkään suunnitellun ja omaan silmään kovin sopusuhtaisen näköisen Sopwith Camelin ilman piirustuksia ja en edes yrittänyt sitä lentämään (mistä lie syystä, ehkä ylätason luotettava konstruoiminen sittenkin teki vähän tiukkaa). Pelkkä tunnelma noissa liikkeissä (lähinnä Hjerp ja Kennin haarakonttori(?) linja-autoasemalla) joka tapauksessa oli erinomaisen tenhoava, jonkinlaista mielikuvitusta kiihottavaa mahdollisen valtakuntaa, vaikka rahaa ei olisi ollutkaan. Eikä ollenkaan väheksyttävissä tuollaisen rakentelun antama pohja myöhemmille spatiaalisille (ja todistetusti ihmisten muillekin) taidoille. Koulussa sitten löysin puukäsityöluokan komeroista Philipsin (avaamattomia) elektroniikkapuolen kokeilusarjoja, joiden kautta luontevasti eksyi sähkönkin pariin. Ja hyvä niin, olihan siihen jo ollut suurta kiinnostusta ja poltetta. Paikallismarketissa toiminut Renlundin haaraosasto myi käyttökelpoisen peruskolvin ja "kokeilua" pääsi hieman laajentamaan, se (muistaakseni) Weller on vieläkin mökkikäytössä, että sinänsä laadukas peli. Jotenkin semmoinen kuva, että olisi maksanut 25 tai 35 markkaa aloituspakkauksessaan, eli tinoineen, pastoineen ja pihkakönttineen päivineen.
H.
|