Kuva takapuolelta.

Kotelon kannen irroitin ensin, lehtisaranan sekä pystyssä pitosararan. Sen jälkeen sitten koneiston poiston kimppuun.

Levysoittimen koppa on ensin poistettava jotta pääsee sitten poistamaan kaikki romppeet. Kopan poistamisen jälkeen irroitin sitten myös levysoittimen.

Oikean puoleinen kaiutin jossa 4 mutteria. Asennettaessa kannattaa tosiaan vaihtaa etumutterit lehtimuttereihin niin saa helpommin asennettua paikalleen koneiston asentamisen jälkeen

Sivukuva kumista.

Koska sain paikalleen lasin, en tähän lähtenyt keksimään mitään korvattavaa. Mutta pitää alkaa miettimään keksisikö jotenkin uuden kumijutun tuon tilalle.

Jos joku lukija on tähän keksinyt ratkaisun niin huoltoosioon erikseen juttua vaan. Kumi on monessa philipsin ja fennon mallissa käytössä

Kävin sitten tässä vaiheessa tuo jalustan tutkimiseen ja puhdistamiseen. Messinkitangot sain puhdistettua sterlingin kuparin ja messingin puhdistus-suoja-aineella. Puuosat puhdistin vain pyyhkimällä. Telineen hyllyn puurimojen päähän on upotettu kierreholkki ja yhden riman pää oli hieman halkeillut, liimasin erikeeper plussalla. Tuntui pysyvän.

Puumateriaalia tutkin ja tuntui olevan joko teak tai ruusupuu, mutta kun tuntuu painavalta teakkiin verrattunaolettaisin että ruusupuuta lienee,,ehkä.

Pitää tehdä tuohon fennoon vastaava teline. Puujalat pitää olla tiheää ja kestävää puuta, nykyinen pikakasvatettu höttöpuu ei kestä kaukaa.

Tässä kuva puhdistetusta telineestä.

Tässä kuva telineestä mittoineen. Ei ollut helppoa cad-piirustusohjelmaa joten piirtelin käsin kuvaan. Eiköhän tuosta selvän saane jos joku tarvihtee mittoja tekoa varten.

Liima tahtoo aina jostakin syystä mennä sitten minne ei olisi tarvis, mikä liene.

Muovin ja listanreunaan laitoin koristeeksi messinkitankoa liimaten pikaliimalla. Päät pienellä upotuksella kotelon päätyseinään. Syy se että muovin alaosan reunaa ei saanut listan alle kuten vanha oli ja reuna oli vähän rakoinen.

Ostin takavuosina syksyn tarjouksesta tuollaisen pöydän työpöydäksi muutamalla kympillä. Pöydässä on jatkojalat joten saa sekä normaalikorkeudelle että noin 40cm korkuseksi. Jalat lyhennettynä sopi hyvin tämän radion huoltokorkeudeksi kun asentaa radiota takaisin. Ei tarvi olla kyykyssä.

Seuraavaksi sitten levysoittimen kunnostus. Ei pyöri helposti, levylautasen kumimatto kovettunut pilalle. Neularasia, toinen käämi poikki ja neuloja yksi viallinen. Philipis merkistä vain pohja jäljellä.

Neljä ruuvia nurkilla pitää kiinni kotelon sisällä olevan lisäkotelon jolla levysoitin on osin eristettu radio-osasta.

Takaseinässä ylhäällä oikealla on tappi, laitettu että siihen voi työntää äänineulapään kun ottaa varresta irti. Hyvä idea.

Jatkan taas juttua jahka sähkö vähän halpuu.

Toimintaperiaatteesta sen verran että nopeudensäätönupin juuressa on pyöritettävä säätö joka sitten vaijerin kautta siirtää kuvassa näkyvää magneettiparia jonka välissä moottorissa oleva kuparikiekko pyörii. Nopeudensäätö on magneettisesti säätyvä ja toimii ihan riittävän mukavasti, silloin kun pyöriminen on muutenkin jouhevaa.

Jahka sain moottorin huollettua ja muutenkin katseltua että kaikki osat toimii, ja irrotetut pienet jouset paikalleen mekanismista, niin sitten testitolpille väliaikaisesti pystyyn loppusäätöjä varten.

Pyöriminen korjaantui niin hyväksi että kun pikkasen levylautasta sormella pyöräitti niin minuutin pyöri itsekseen. Kyllä moottorin putsaus ja laakeripintojen öljyäminen kannattaa.

Testivaiheessa säätyi hyvin normilevylle ja nopeuden säätimessä jäi vielä varaa molempiin suuntiin säätövaraa.

Äänivarren juuressa on varren alapuolella pieni muoviosa poikittain siten että ääniverran nostovipu sitten sitä työntäen pitää varren irti levystä ja sen varassa voi laskea sitten äänipään levylle. No se oli katkeamassa irti se pieni muovipala, mutta sain sen pikaliimalla liimattua takaisin, alkoi äänivarren nostomekanismi toimimaan kuten kuuluu.

Sitten sattui olemaan philips merkki niin sen liimaus vielä pikaliimalla. Äänipääksi vaihdoin AG3304 tilalle 22gp230 tyyppisen kun sattui olemaan jemmassa. Tuo uudempi on korkeus-suunnassa matalampi, eli ylempänä irti levystä. Tämän takia jouduin sitten tekemään levylautaselle kaksi mattoa päällekkäin. Vanha kumimatto oli koppura joten leikkasin askarteluliikkeestä ostettua huopaa kiekon päällimmäiseksi. Huovan vahvuus noin 3mm ja alle sitten laitoin toisen aiemmin ostamani tiivistekumilevystä leikatun kiekon.
Toki voisi leikata kaksi huopaa ja liimatakin.
Tai sitten jostakin hommata AG3304 neulapää, mutta tahtovat maksaa.

Piti mainita tästä aiemmin.

Sikli on oivallinen välinen jolla voi poistaa maalit, lakat, yms, puupinnalta. Sillä voi työntää tai vetää. Terävä reuna on terävä silloin kun sikli on kunnossa, eli sivulle päin tekee helposti viillon, tarkkana saapi olla.

Hyvä sikli on näissä hommissa hyvin tarpeen ja toimii kun sen käytön treenaa.

Jatkan päivitystä huomenna, alkaa olla loppusuoralla tämä korjaustyö.

Kuva kun jo lasi paikallaan.

En hoksannut ottaa ennen lasin laittoa kuvaa jotta olisi nähnyt asemanarut paikallaan. Asemanarut vanhat oli sykkyrässä mukana, mutta ehyenä ja kuivuneena. Sain niistä mitat joten oli helppo sitten tehdä uudet ja sai jopa kohtuullisella työllä paikalleen. En ihmettele että aikoinaan kokoonpanossa on naiset olleet nopeita hoikkinen sormineen.

Langaksi laitoin puuvillanarua, sellaista joka ei käsin vetämällä katkea helposti ollenkaan.

Jos lasissa jossakin kohtaa takapuolelle maali lähtenyt että valo näkyy läpi, niin mustalla kivitussilla on helppo korjailla pieniä korjauksia.

Uuden tein kansion välilehdestä ja vahvistin päädyt teipillä. Kestänee aikansa ja on valkoinen. Niitit olisi voinut laittaa, mutta ei ole sopivaa työkalua.

Menihän siitä sitten yksi painonapin bakeliittiosa rikki kun koetin vääntää nappisettia aukkoonsa. Siinä vaiheessa meinasi tulla rumempi sana, ajatus kyllä tuli.

Sain se tuskalla ja työllä korjattua. Tein pienen uran bakeliittiin ja liimasin siihen pienen ruuvin josta katkaisin toisen pään. Sitten liimasin painikemuovin päähän jousen valmiiksi ja sen jälkeen tuon ruuvipään siihen. Pikaliimalla onnistui kun ei hätäillyt ja sai olla yön yli puristuksissa. Tuntuu toimivan.

Hankalia laitetettavia nuo painkesetti sekä se potikka aukkoonsa. Tahtoo helposti ottaa reunaan kiinni.

Pohjalevy tästä puuttui.

Laitoin tilalle romutetun radion taustalevystä leikaten palasen, ja ilman alumiinikerrosta. Poistin myös vanhan alumiinikerroksen maadoitusjohdot turhana.

Asemat on nykyään voimakkaita ja am-asemien kuuntelua varten tuosta antennin korvikkeesta ei paljoa hyötyä olle nykyisin. Kytken näissä verkkovirtalaitteissa joissa on muuntaja, verkkojohdon suojamaadoituksen aina laitteen runkoon sekä levysoittimen runkoon. Saa näin laitteen sähköteknisesti turvallisemmaksi, näin omassa käytössä. Eikä tarvitse miettiä am-aseman suhteen erillisesti maakaapeli vetämisestä vaikkapa patteriverkkoon tms.

Kun ei magneettivoima pidä kiinni niin valkotarra voi auttaa mutterin alkuun pyörittämisessä siellä minne ei sormet mahdu.

Sattu olemaan 1972 vuoden oppikoulun puu-metalli-muovityöt oppikirja, otava kustantama, hyllyssä kirpparilta löyvettynä.
Onkin hyvä selkokielinen kirja näihin hommiin, kun ei tuona vuonna ollut se opiskelu ensimmäinen prioriteetti. En tosin ollut oppikoulussakaan kuin 2 vuotta ja palautettiin sitten kansakoulun kuuvennelle, kun en läpäissyt suomen kielen ehtoja.

Siinä oli yksi värikartta puupinnoista, ja sen perusteella radion kotelon pintaviili on mielestäni Tammea.
Runko viilun alla on jonkinlaista puristepuuta ja osin kokopuuta.

Laitan vielä tähän tuon piirikaavion, vaikka se on fenno-kansiossa löydettävissä huolto-ohjeineen. Pitää tuosta kaaviosta tehdä erikseen raapustusta.

Radion etupaneelin potikan toiminta on sangen hupaisa, mutta sitä ja kaaviota pitää tutkia erikseen.

Kotelon puupinnat sain paremmaksi kuin laitoin ohuesti kankaalla parafiiniöljyä.

Vaihtoehtojahan on toki, poistaa lakat ja lakata uudestaan, tai lakata nykyisen päälle, yms. Mutta kun tässä pinta oli kohtuukunnossa eikä kiiltolakattu niin päätin kokeilla parafiiniöljyä.


Työmäärä on melkoinen. Ja radio painaa vähän yli 20kg kokonaisuudessaan, niin saapi vähän jumpata kun nostelee.

Radiosta tuli ihan kivan näköinen. Asemia kuuluu hyvin ja levysoitin toimii ettei korvin meikäläinen ei hifi-ihminen kuuntelija huomaa eroa.

Matka jatkuu kohti uusia seikkailuja radiomaailmassa. 

Raapustelin vielä ulkomitat ja jalkojen reikämitat. Ne poikkeaa hieman toisistaan. Philips hieman isompi.