Sähköalan ihmiselle oomin laki lieneen tuttu ja turvallinen. No sen kanssa kyllä pärjää radiotekniikassa ihan hyvin, saa laskettua virrat, jännitteet, vastukset, tehon.

Mutta mistä se matemaattinen kaava sitten loppujen lopuksi kertoo ja onko se valmis kaava? No, pitäähän sitä tutkia ja pohtia kun ei muuta keksi päivien ratoksi ja töllöä ei jaksa katella koko ajan. Tosin on olympialaiset tulossa.

Tein sitten kuvan mittauksesta ja siitä piirsin sitten sähkökaavion. Vastus on noin 10000ohmia. Sähkövarastona paristo. Oomin lain mukaan mittauksien perusteella tulee vastuksen arvoksi 1,564V/0,000153A= 10222kohmia.

Vastuksen teho-häviöksi tulee 1,564V*0,000153A=0,000239W.

Kuvassa on alimmaksi piirrretty virtapiiri siten että se on keskeltä jaettu poikki, olkoon vaikka kahden astian välinen seinämä jossa kaksi reikää minkä kautta kuparijohtimet on vedetty.

Sähkövarastosta tulee siis sähkövirtaa ja kiertää vastuksen kautta varastoon takaisin. Aikansa kuljettua alkaa sähkövaraston sähkön määrä loppua ja sähkövirta lakkaa kulkemasta.

No, Kirchoffin ensimmäisen lain mukaan virtapiirissä kulkeva virta on samanlainen tulo ja menojohtimessa. Toisin sanoen seinämän läpi Oomin ja Kirchoffin mukaan tulee kulkea sama virta sekä menojohtimessa että paluujohtimessa.

Neljä tiukan tieteellistä kysymystä.
1. Mihin sähkövastuksessa katoaa sähköä?
2. Voiko olla niin että sähkövirta ei olekaan sama seinän läpäisevissä meno- ja paluujohtimissa?
3. Jos, niin mikä voisi olla se suuruusero meno- ja paluujohtimen välillä?
4. Jos vastus olisi 10ohmia, sähkömäärä vähenisi nopeammin. Tulisiko silloin tulo- ja menovirran eron olla suurempi?

Matemaattisesti tuon ehkä voisi laskea jotenkin, mutta ei riitä ne kaavan pyöritystaidot jolla tuon voisi laskea.
Entä mittaamalla, mikä pitäisi olla virtamittarin erottelukyky? Minun mittarit ei näytä riittävän alkuunsakaan.

No, jos oletetaan että sähkön virtamäärä on sama lähtöjohdossa kuin tulojohdossa, silloinhan meillä olisi sinänsä,
ikiliikkuja, ikuinen sähkövarasto, se mikä lähtee paristosta sähköainetta, se takaisin tulee.
Mutta näinhän ei ole, paristo tyhjenee auttamatta tai jos olisi akku seki tyhjenee siihen ladatusta verkkovirrasta tai aurinkopaneelista.

Tieteellistä päättelyä pikaisena yhteenvetona, mielestäni oomin lain perusta ei huomioi sähkön siirtymistä sähkövarastosta vastukseen. Oliskohan siihen aikaan oletettu että sähkö ei ole ainehiukkasia, vaan jotenkin aineetonta energiaa?