Jatkaisin tähän että vaikka on ohjeet tai mittalaitteet, jos ei ymmärrä suhdeilmaisimen toimintaa, säätäminen on silloin toimintaa ilman ymmärrystä.

Koppasin ASA 820 suhdeilmaisin kaavion ja poistin epäoleelliset siitä.

Suhdeilmaisimen toimintaa selostetaan kyllä paljon vaihesiirrolla ja suuntavektoreilla, mikä on vaikea ymmärtää,,ainakin minulla. Törön kirjaa tankannut jonkin verran.

Voisiko asian ehkä kertoa selvemmin? Mitä tuossa piirissä tapahtuu?

Eikö tuo toisiokelan+konkan rinnankytkentä ole tavallaan resonanssipiiri, ja kun siihen kelan keskipisteeseen tuleva taajuus vaihtelee niin kelan keskipisteen jännite silloin muuttuu?

Ilman modulaatiota, siis 10,7MHz vakiotaajuudella jännite pysyy muuttumattomana.
Kun moduloitaan, siis muutellaan taajuutta niin sitä kautta jännite kyseisessä pisteessä vaihtelee.
Ja tämä jännite siten on sitä ulostulevaa äänitaajuutta.

Ehkä asian voisi joku selittää yksinkertaisemmin vielä,,,paremmin,,säädetään taajuusalue tulokela ja säädetään toisiokela keskelle kyseistä taajuusaluetta.
No sitten pitäisi olla taajuusmittari,,

Itse olen tehnyt lopullisen virityksen moduloidulla signaalilla. Tietenkin aluksi ilman modulaatiota, pitää tuo nollakohta virittää kohdilleen ja maksimi DC-tasoon. Mutta välitaajuuspurkit ja ilmaisimen hienosäätö 75kHz deviaatolla ja särömittarilla/korvalla särö minimiin.
Yleensä särön saa alle 2%, jopa alle 1%... Oma korva on hyvä apu, kannattaa harjoittaa. Kuulen alle 2% särön vielä, kun kääntelee päätä ja kuullostelee

Mutta stabiili signaaligeneraattori on tarpeen. Radio-ohjelman ja omalla antennilla homma on aika hankalaa. Voi onnistuakkin, mutta lopputulos ei ole paras mahdollinen.

Janne

Täältä löytyy RCA:n perusteellinen artikkeli suhdeilmaisimen toiminnasta, sivulta 83 eteenpäin:

https://www.worldradiohistory.com/Archive-Company-Publications/Radiotronics/40s/...

Ja jos on halua tutustua laajemmin RCA:n radiotekniikkaa koskeviin historiallisiin artikkeleihin, niin tässä hakemisto:

https://www.worldradiohistory.com/ARCHIVE-RCA/RCA-Review/RCA-Technical-Papers-19...

Raapustelin aiheesta taas kuvaa.

Ymmärtääkseni tuossa on kaksi virityspiiriä ja vasemmalla säädetään sitä että saataisiin maksimi teho ulos välitaajuudella.

Sitten oikeanpuoleinen virityspiiri haetaan tuon maksimitehon keskelle, että käyrät osuu yksiin.

Ulostulo otetaan sitten kelan keskeltä jonka jännite vaihtelee äänitaajuuden tahdissa, kuten resonanssipiirissä tapahtuu taajuuden vaihdellessa.

Tuo ulostulon pieni kela,joka on piirretty tulopuolen lähelle,,sitä en ymmärrä,,no vaimentanee jotakin,,

Mutta tuli mieleen myös että eikö tuo mittaus onnistuisi ilman vastuksiakin digitaalimittarilla, m1 maksimijännite ja m2 puolet siitä?

Entä jos kokeilee yhdellä, joutuu siirtämään toista mittarin johtoa säädön aikana mutta periaatteessa?

Aukasin yhden kelapaketin ja näyttää tuossa olevan kuvan mukaisesti kytkentä.

Ulostulo tulee toisiopuolen kelalankojen keskipisteestä, eli ilmeisesti käämitty toisiokelat erikseen ja toiset päät tuotu tuohon nastaan yhdessä kun tulee kaksi johdinta.
Siitä sitten menee ensiöpuolen kelan päälle ja näkyy olevan 7 kierrosta pyöräytetty ja kytketty nastaan kuvassa takapuolelle ja siitä sitten tulee tuo äänisignaali ulos.


Tuosta ei vielä pysty sanomaan miten on käämitty ja miten virta/magneettivirta kulkee kun on päällä tuota mönjää.

Toisaalta mikä on sähkövirran siirtymismäärä kelojen välillä tai tuon ulostulon 7 kierroksen vaikutus että lisääkö se virtaa vaiko pienentääkö,,jne.

Ferriittisäätö näyttää vaikuttavan ensiöpuole viritykseen että tuohon ulostulon 7 kierroksen kelaan samaan aikaan.

Mielenkiintoinen kelayhdistelmä.

Tässä Törön ula-kirjasta kopioituna tuo suhdeilmaisin sivut.

Kertoo tarkkaan mitä tapahtuu jännitteissä ja virroissa.