Ohessa kuva protosta syntyasteella ja myös kuva ekasta testistä. Yllättävää oli, että vahvistin toimi melko hyvin heti ekalla kokeilulla. Ihme, jos siellä ei ole silti jokin vika. Huolimattomuusvirheitä voi tulla.

Takaisinkytkentä oli 47Kohm lähdöstä tuon ekan putken katodille, jossa vastassa 1k vastus.   Tuota 7pf konkkaa minun protossa ei ole. Ei silti värähtele.

Alustavia tuloksia ekasta testistä.  Syöttöna 170V dc. Kuormana philips 800ohm kajari.  Pelissä uudet itämaiset ECL82 putket.

Tyhjäkäynti virta 35mA.
Vahvistus tuolla takaisinkytkennällä : A=29.  (liian pieni?)
Max lähtö 33V rms. (liian pieni?)
Taajuusalue todella laaja 20V rms lähdöllä noin 30Hz-- 80KHz.
1Khz / 22Vrms  THD= 0,35%.

Tänään mittasin Ilpojaakon kanssa toimintaa. Ohessa dc mittauksen tulokset. Huom kuvassa virhe! Ylemmän pääteputken katodilla on 1,4V .. ei 47V!!   Niistä huolimatta toiminnan kunnollinen ymmärtäminen jäi tulevaisuuden haasteeksi.  Pienensimme takaisinkytkentää lisäämällä R arvoa (nyt 47k+47k), jolloin vahvistus kasvoi arvoon A=85.

DC'n korottaminen auttoi nostamaan max outputin tasolle 56Vrms. Samalla särö tippui tasolle 0,2% , kun output 25Vrms.  Putkien vaihtaminen keskenään nosti säron tasolle 0,45% , joten palutimme putket alkuperäiseen järjestykseen.

Kokeeksi muuntelimme vastusten arvoja. Ainoastaan R3'sen pienentäminen arvoon 82K paransi säröä ja samalla hiukan nosti lähtöä. Tehoa ulos saimme leikkaantumatta max 3,8W


Perusongelmaksi jäi, että siniaallon positiivinen huippu alkoi leikkaantua ensin.  Tähän homma jäi.   

Vertasimme tuloksia alkuperäisen Philipsin radion  vahvistimen arvoihin. DC jännitteet pinneilläolivat noin samat ja lähtö leikkaantui siinäkin samalla 56Vrms tasolla.

Testit oli tehty 800 ohm vastuskuormalla. Seuraavaksi päätin kokeilla vahvistinta ihan oikeassa tilanteessa.  Istutin Philips 800ohm (vastusmittarilla 600ohm) kajarin johonkin nurkissa lojuneeseen laatikkoon.  Tulos oli hyvä.  Voluumia riitti yli tarpeen.  Kuvassa on tilanne, jossa korvat sanoi, että nyt on aivan riitävä taso musiikissa (ylärajoilla).  Takana skoopissa 10V/ ruutu, eli piikeissä huipusta huippuun noin 50V .... arviolta keskimäärin 35Vpp. tällöin tehoa ulos 0,2W ja enempää ei halua huoneessa kuunnella. Vahvistimesta lähtee kuitenkin 4W. Oppi: teho riittää hyvin. Seuraavaksi teen toisen kanavan ja laatikoin koko roskan.

Putkitekniikkaa syvällisemmin. Ei raudattomasta pääteasteesta, mutta asiaa virtalähteestä kaiuttimeen ja siltä väliltä:

https://www.biaspiste.fi/artikkelit/Putkikitaravahvistimen_suunnitteluprosessi.p...

Raimoj'n selostus toiminnasta auttoi. Kiitos.  Melkein jo tajaun pääperiaatteet.  Putkien vaihtaminen keskenään ei auta tuon yläpään leikkaantumiseen.   Olisiko jokin idea, miten voisin koittaa korjata tuota positiivista huippua.   Ohessa kytkis, jota olen eilen testannut,

Arton kysymykseen:  Tuolla ylemmässä kuvassa oli mitattu dc170V tilaneessa, että alemman putken katodilla kulki 14mA ja Jännite anodilla 167V.. tehohäviö noin 2,3W . Ylemmän putken virta tuossa tilanteessa oli noin 20mA.

Pienentämällä negatiivista hilaetujännitettä voin kasvattaa putkien virtaa. Ilmeisesti myös R5 pienentäminen auttaa?  Koitan ehtiä asian kimppuun tänään illalla.

Jotta SEPP-tyyppisen vahvistimen toimintaa olisi helpompi hahmottaa, tein pelkistetyn simulaatiokytkennän pääteasteesta.
Alempi pentodi toimii normaalina yhteiskatodikytkettynä vahvistinasteena, jonka  jännitevahvistus on aika tarkkaan 10 kertainen.
Ylempi pentodi toimii katodiseuraajana, jonka jännitevahvistus on vain n. 0,9 kertainen.

Jotta pääteaste toimisi balanssissa, ts. jotta pääteputkien signaalivirrat olisivat yhtä suuret, pitää ylemmän pentodin ohjauksen olla n. 11-kertainen alemman pentodin ohjaukseen verrattuna.

Ohessa pääteasteen simulaatiokytkentä, jossa kumpikin pentodi on biasoitu 33 mA:n katodivirralle. Tämän vuoksi ohjaushiloille on järjestetty 16 V negatiivinen hilaetujännite.
Lisäksi alemman putken ohjaushilalla vaikuttaa 20 Vp-p suuruinen vaihtojännite ja vastaavasti ylemmän putken hilalla 220 Vp-p suuruinen vaihtojännite.
Vaihtojännitteitten ero siis on tuo vahvistusten ero, eli 11-kertainen.

Simulaatiokuvassa näkyy vihreällä kuormavastuksessa (R30) kulkeva virta,
sinisellä katodiseuraajan (R1) virta, sekä punaisella alemman pentodin (R25) katodilla kulkeva virta.
Katodiseuraaja siis tuottaa kuormavastukseen positiivisen puolijakson ja vastaavasti yhteiskatodiaste (alempi) negatiivisen puolijakson.
Kysymyksessä on näin ollen vuorovaiheinen kytkentä, jossa putkien epäsymmetristen virtojen summa muodostaa symmetrisen lähtövirran kuormaan.
Pääteasteen putket ovat kytketty vaihtovirtojen suhteen sarjaan muuntajan L1/L2 kautta.
Muuntajassa kulkevat lepovirrat ovat yhtä suuret, mutta vastakkaissuuntaiset, joten muuntaja voi olla yksinkertainen ilman magneettivuon katkaisevaa ilmarakoa.