Urkin vinkkiin liittyen.
Jeesatkaa nyt tyhmää, kun en tajua miten tuo kiinteä vastus tuossa toimii?
Oheisia kytkentöjä olen kyllä netissä törmännyt ja joissakin jopa väitetään, että audiokytkennöissä se jota parantaisi äänentoistoa verrattuna logaritmiseen potikkaan. Eli onko logaritmiset potikat kauppamiesten kiero juoni?

Tuota mieltä minäkin olen kuten Raimo sanoit. No netti on pullollaan mitä ihmeellisimpiä väittämiä.

Mi kirjoitti 29.09.2023 klo 18:40:12:


Voi ajatella vaikkapa näin. Jos lineaarinen potentiometri (eli säädettävä jännitteenjakaja) on keskiasennossa, niin lähtöjännite on puolet tulojännitteestä. Kuormavastus tiputtaa lähtöjännitettä eli suora (lineaarinen) säätökäyrä alkaa taipua alaspäin logaritmisen käyrän suuntaan. Katso Raimon kuva.


Mi kirjoitti 29.09.2023 klo 18:40:12:


Lineaarisen stereopotikan tasakäynti (vasemman ja oikean kanavan välinen voimakkuuvirhe) on parempi kuin logaritmisen. Siksi kuormavastuksella muokattua lineaarista potikkaa on käytetty esimerkiksi joissain esivahvistimissa.

Logaritminen potikka ei ole oikeasti logaritminen, vaan valmistusteknisistä syistä approksimoitu kahdesta tai joskus useammasta lineaarisesta pätkästä.


Urkki kirjoitti 29.09.2023 klo 16:16:12:


Kannattaa huomata, että säätökäyrän taivuttamisella on rajansa. Käyttökelpoinen alue on noin 20dB mikä on esimerkiksi radion voimakkuussäätimessä liian vähän.

putkinotko kirjoitti 01.10.2023 klo 21:10:22:


Paitsi ei saada. Kuten aiemmin mainitsin, niin tällä tempulla päästään lähelle logaritmista säätökäyrää vain noin 20dB (1:10) alueella, kun radion voimakkuussäädön laajuus pitäisi olla ainakin 40dB (1:100).

Käytännössä tarkoittaa, että asteikon alkuosassa eli pienillä voimakkuuksilla muutos on aivan liian jyrkkä, lähes pois/päälle-tyyppinen. Kuuntelija ei tästä riemastu.

Logaritmisten potikoiden valmistus ei siis välttämättä ole kapitalismin salajuoni.

Mikäli potikkaa syöttävä signaalilähde ei ole herkkä impedanssin muutokselle, kuten CD-soitin, kännykän kuulokelähtö ym. ym. niin lineaarisen potikan liulta maihin oleva vastus voi olla huomattavasti pienempikin, kuin tuon esimerkkikuvan 1/4 x potikan resistanssi, jolloin saadaan huomattavasti parempi säätökäyrä aikaiseksi.

Esimerkiksi 100 k (lin) potikan liun rinnalle voi laittaa 10k vastuksen.
Tämä tuottaa tasan puoliväliin säädettynä lähtöjännitteen, joka on n. 14% maksimista, kun pelkällä potikalla taso on 50%.

Jos puhutaan desibeleistä, niin lineaarisella potikalla säätövaraa puolivälistä maksimiin on enää 6 dB (2-kert), kun tällä 100k/10k-kytkennällä säätövaraa on 17 dB (7-kert.).

Potikan ja vastuksen "rinnankytkennästä" tietysti seuraa, että kytkennän tuloimpedanssi laskee, kun lähtöjännitettä nostetaan, eli jännitteenjakoa pienennetään.
Tämä ilmiö alkaa kuitenkin näkyä suuremmassa määrin vasta aivan säädön loppuvaiheessa.

Ja kuten sanottua 99%:ssa signaalilähteistä tällä ei ole merkitystä.

Tein tuon 100k/10k koekytkennän ja koekuuntelin erilaisilla tulotasoilla.
Ainakin minulle tuollainen menisi täysin logaritmista vastaavasti.

artosalo kirjoitti 02.10.2023 klo 18:38:24:


Näin taitaa tapahtua useimmissa transistorivahvistimissa muutenkin.

artosalo kirjoitti 02.10.2023 klo 18:38:24:


Akateeminen askartelu jatkuu:

Kuva havainnollistaa mitä tarkoitin tuolla 20dB käyttökelpoisella alueella.

Vaaka-akselilla on kiertokulma ja pystyakselilla vaimennus. dB-asteikon takia ideaalinen logaritminen säätökäyrä näkyy suorana viivana.

Pienessä matkaradiossa, jossa lähes koko vahvistinteho on käytössä, 20dB säätövara riittänee. Mutta isomman tehoreservin viritinvahvistimessa normaali kuunteluvoimakkuus osuu säätimen ongelmalliselle alueelle.


Esimerkissä potentiometri on lineaarinen 10 kohm ja kuormat seuraavat.

1 = ei kuormaa
2 = 4k7
3 = 2k2
4 = 1k