Niin kuin kirjoitit, se on antennivirityslaite, tai vaikka niitä niin kutsutaan, se on oikeastaan impedanssin sovituslaite, joka laitetaan lähettimen ja syöttöjohdon väliin. Tuo viritin on tehty symmetriselle avolinjalle, yleensä tuppasivat olemaan 600 ohmia impedanssiltaan.

Antennisovituslaitteella säädetään sovitus niin, että antenni säteilee mahdollisimman paljon lähetystehoa taivaalle, eikä syöttöjohdossa esiinny seisovia aaltoja.

Eri kelat ovat eri radioamatöörialueita varten.

Eero, ex OH2BLC

Siinä on 2 lähtöä erilaisille impedanssialueille.

Hyvin tavallinen ratkaisu noissa viritintyypeissä.

Tyypillisesti tuollaisella tunerilla ajetaan symmetristä dipolityyppistä antennia, jota syötetään avolinjalla.

Antennin impedanssi vaihtelee hyvin suuresti taajuuden mukaan, siksi virittimessä on 2 erilaista lähtöä.

Minun luottoantennini on 62m pitkä dipoli, jota syötän 240-ohmisella TV-lapamadolla ja antennivirittimellä. 

Nykyinen virittimeni on nykyään vallitsevaa T-tyyppiä, joka hoitaa impedanssisovituksen mainiosti. Avolinja/lapamatolähtöä varten siinä on lähdössä balun eli symmetrointimuuntaja.

Se, mitä T-tyyppinen viritin ei tee, on ali- tai kaistanpäästö.
Tätä ominaisuutta kaipailisin joidenkin radioiden kanssa ja tarkoitus olisi tehdä erityyppinen viritin.

Lainaus:


Ongelma ei johdu sinänsä sovituspiirin tyypistä (T-), vaan siitä, että sovituspiiri on ylipäästötyyppinen.

Tyypillinen sovituslaitteen kytkentähän on muotoa: konkka sarjassa, kela maihin, konkka sarjassa.

Kytkennän voi samoilla komponenteilla muuttaa alipäästötyyppiseksi ja samalla pii-tyyppiseksi kytkemällä: konkka maihin, kela sarjaan, konkka maihin.

Piirsin vielä malliksi kuvat eri tyypeistä.

Periaatteessa tuo kytkentä toimii laajalla impedanssialueella, mutta kun katsoo kelojen kierrosmäärien suhdetta, niin on selvää, että virityslaitteesi on tarkoitettu sovittamaan 50 ohmin lähtö suurohmisiin antenneihin.
Joten tuskin mikään koaksiaalisyöttöinen antenni virittyy kunnolla.

Sopinee tähän ketjuun kysymykseni.

E-ZEE Match-kytkentään olen iskenyt silmäni.

Alkuperäisessä kytkennässä resonanssipiirien 250pF kaksikkokonkka on tyypiltään sellainen, jossa pakat ovat vastakkaisilla puolilla.
Tällä kai pyritään minimoimaan kaksikon puoliskojen välinen kytkentä?



Minulla on 500pF nelikko, jota voisi käyttää tietyllä järjestelyllä 250pF kaksikkona.
Puoliskojen välinen kapasitiivinen kytkentä on kuitenkin suurempi kuin alkuperäisessä tyypissä.

No, kokeilemallahan se selviää, tuleeko tästä kesää...

https://vk6ysf.com/kw_ezee_match.htm

Lainaus:


Älkää lukeko tuota sivustoa vakavalla mielellä. Tarinaa on paljon, mutta asiantuntemattomuutta ihan perusasioissa.
Esim: T-sovitus(piirissä) on paljon häviöitä. L-sovitus on parempi ja häviöitä vähän. Ym. Ym.