Virallinen nimi lienee askelvaimennin.
Minusta Pi ja T vaimentimilla ei ole eroa jos komponentit ja rakenne ovat ideaalisia. Käytännössä tietysti kaikki muuttuu.
Tehovaimentimissa joudutaan optimoimaan mihin vastukseen hukkuu minkäkin verran tehoa.
Yleisesti jos vaimennusta on minkään vertaa ja taajuus suuri pitää pystyä huolehtimaan, että signaali ei "hyppää" vaimentimen yli.
Tässä kuva hajonneesta kaksiasteisesta askelvaimentimesta. Rakenne on sellainen, että nuo limput pyörivät putken sisällä ja väliseinä on kytketty kosketinsormilla runkoon niin hyvin kuin mahdollista. Tässä vaimennin on Pi-tyyppinen. Tämä mahdollistaa kuvatun rakenteen ja hyvän erotuksen. Keskimmäinen vastus kun on käytännössä väliseinän sisällä.
Mikäli halutaan suuria vaimennuksia (yli 20dB) niin nämä ongelmat ovat käsissä jo MHz taajuuksista ylöspäin. Lisää ongelmia on tiedossa mikäli halutaan pitää vaimentimen in ja out sovitukset kohdallaan koko halutulla taajuusalueella. Oli rakenne mikä tahansa mukaan tulee aine ei toivottuja induktansseja ja hajakapesitansseja.
Lisäksi nurkan takana väijyy vielä muu ongelma. Mikäli vaimennin ei ole ns RF tiivis säteilee se mittasignaalia ulkomaailmaan tai ehkä hankalampi ongelma kerää ympäristöstä ei toivottuja signaaleita kyytiin. Tämä on ihan oikea käytännön ongelma jos esimerkiksi yritetään mitata VHF vastaanottimen herkkyyttä mikä on jossain 0,x uV tasolla. Näissä jopa vuotava kaapeli voi pilata tulokset.
Jos hyvän haluat niin ei ole oikoteitä. Hanki joku kuvan kaltainen laite. Välttävän saa helposti itse tekemällä. Joukko tuplavaihtokytkimiä ja mitoittaa niille halutut vaimentimet 1, 3,10dB välein tai miten haluaa. Näitä ohjeita on netti pullollaan. Hakuun vaikka diy pi attenuator niin lyyti kirjoittaa.
Samoin laskentasoftia ja sovelluksia löytyy paljon. Tässä yksi esimerkki
https://chemandy.com/calculators/matching-pi-attenuator-calculator.htm