Triodikytkettynä:

- pienempi teho
- pienempi vahvistus
- alhaisempi lähtöimpedanssi (josta seuraa mm. parempi taajuusvaste)
- särö alhaisempi ja 2. harmooninen on  hallitseva särökomponentti

Pentodikytkettynä

- suurempi teho
- suurempi vahvistus
- suuri lähtöimpedanssi, ilman vastakytkentää suorituskyky vastaa 50-luvun putkiradioita
- särö suurempi, 3. harmooninen on hallitseva.

UL-kytkentä on kompromissi edellisistä, mutta painottuu kummankin positiivisiin ominaisuuksiin.

Siinähän sinulla on kytkentä valmiina. Siirrät vain suojahilalta anodille menevän 47 ohmin vastuksen päätemuuntajan ensiön toiseen päähän, eli käyttöjännitteeseen.
EL3 ja EL11 ovat sähköisesti toisiaan vastaavat.

Jos minä tekisin tuollaisen, niin lisäisin vastakytkentäsilmukan päätemuuntajan toisiosta jännitevahvistimen katodille.

Lainaus:


Kyllä, oheisen skeman mukaisesti. Vastakytkennän määrän voit hakea kohdalleen seuraavasti:

1. Kun vastus R on vielä kytkemättä, aseta vahvistimeen sellainen tulojännite (1 kHz), että lähtöön kytketyn keinokuormaan menee n. 75% maksimitehosta, ja mittaa keinokuorman yli oleva jännite.

2. Juota vastuksen R paikalle 10k...22k trimmerivastus/potikka ja säädä siitä keinokuorman yli vaikuttava jännite esim. 10 dB alemmaksi.

3. Nyt vastakytkentää on 10 dB. Suosittelisin ääriarvoiksi: min. 6 dB, maksimi 16 dB. Yli 16 dB mentäessä saattaa vahvistimen stabiilisuus olla heikko eri kaiutinkuormilla.

4. Mittaa lopuksi R:n arvo ja korvaa trimmeri/potikka kiinteällä vastuksella.

5. Jos trimmerin/potikan kytkeminen aiheuttaa sen, että vahvistin alkaa värähdellä, niin takaisinkytkentä onkin myötäkytkentä, ja päätemuuntajan ension (tai toision) johtimet pitää vaihtaa keskenään

artosalo kirjoitti 20.12.2019 klo 14:05:48:

Tästä tulikin mieleeni että voiko single ended pääte muuntajasta jotenkin päätellä että kumpi toisiossa on plus ja kumpi miinus? Jos ei ole mitään merkintöjä. meneekö täysin kokeiluksi vaikka tietäisi mikä on muuntajan b-Plus

No näin on, korvalla sen kuulee heti mutta kivahan se on jos osuis kerralla oikein:)
Vaihe virhe on tosi helppo kuunnella

Jos lähdetään siitä, että katodivastuksen koon määritys on tunnettu asia, niin katodilla oleva kahden vastuksen sarjaankytkentä muodostaa katodivastuksen ja siten normaaliin tapaan määrittää putken toimintapisteen.
Vastuksista alemman arvo ei ole kriittinen ja se valitaan pieneksi osaksi koko katodivastusta.
Tyypillisesti arvo on 22...220 ohmia käytetystä putkesta ja vahvistimen rakenteesta riippuen.
Jos katsotaan yllä olevaa kytkentäkaaviota, niin siinä on päädytty (n.) 2k2 katodivastuksen arvoon (jolla on saavutettu haluttu toimintapiste ym.).
Kun sitten 2k2 kanssa sarjaa laitetaan 22 ohminen vastus, niin eihän toimintapiste siitä muutu käytännössä lainkaan, mutta tuon 22 ohmin vastuksen yli on mahdollista muodostaa vastakytkennän tuottava signaalijännite.
Jos ko. 22 ohmin vastus korvattaisiin vaikkapa 100 ohmin vastuksella, niin jännitteenjako sen ja muuntajalta tulevan vastuksen kesken pitää määrittää uudelleen.
Ja siitähän tuolla jo ohje onkin.

Jos taas kysytään, että miten yleisesti ottaen (putki)vahvistusasteen katodivastuksen koko määrätään, niin ollaan aivan eri asiassa.
Tähän onneksi löytyy useita hyviä selostuksia netistä, sillä tämähän on aivan putkitekniikan perusasioita.