Pakko oli vielä kokeilla miten toimii jos pin4 ja anodi ovat yhdessä (180ohm vastuksen kautta).  Skoopilla sini näytti paremmalta, mutta FFT'ssä toinen harmooninen samalla tasolla ... kolmas paljon pienempi.  Vahvistus tippui oleellisesti. Särö noin 3,6% = Kuvassa noin 3W, DC 300V , IA 50mA  .

Näissä kokeissa on varmaan taas tyhmiä virheitä?  ... opetuksia otan kiitollisuudella vastaan.

Tuli 'puuhastelua' tämän vahvistimen aihion kanssa hetki.
Kiinnostaisi tietää, miksi se toinen toinen harmooninen siellä kummittelee.   Koe: Samalla kun mittasin spektriä (FFT) en havainnut lepovirran kasvattamisen oleellisesti vaikuttavan toiseen hrmooniseen. Kohdassa 60mA oli optimi tällöin toinen ja kolmas samankokoisia. Ehkä jokin kytkennän ominaisuus sotkee  toiminnan ja teoriat ei päde?

Input jännitteen (tehon) nostaminen vaikuttaa olellisesti. Harmooniset  (2s ja 3s) alkavat kasvaa voimakkaasti jos lähtöteho kasvaa ... omassa vahvarissa noin 2,5W jälkeen.

Sain pienillä tehoilla (alle 1,5W) särön alle 1%.  Putki oli yhä kytketty 'trodiksi'.

Hammond muuntajalla alkoi heti 3KHz'n jälkeen lähdön jännite laskea:  -3Db oli 6Khz ja -6Db 18Khz.

Lainaus:


Se aiheutuu putken luontaisesta "käyttäytymisestä". Putki ei ole mikään ideaalikomponentti.
Alla erään triodin ominaiskäyrä, josta nähdään miten anodivirta vaihtelee hilajännitteen fuktiona eri anodijännitteillä.
Olen piirtänyt siihen toimintapisteeksi: Ua = 300 V, Ug = - 10 V ja Ia = 10 mA.
Kun hilalle tuodaan 5 Vhh oleva ohjausjännite (AC), niin hilajännite vaihtelee-luonnollisesti- välillä -7,5 V...-12,5 V.

Kuvasta nähdään, että siirryttäessä hilajännitteeseen -7,5 V, kasvaa anodivirta 18 mA:iin, eli muutos on 8 mA. Ja vastaavasti siirryttäessä hilajännitteeseen -12,5 V, laskee anodivirta 4 mA:iin, eli muutos on 6 mA. Muutos anodivirrassa ei siis ole symmetrinen, ja tästä aiheutuu SE-vahvistimessa esiintyvä 2. harmooninen särökomponentti.

Lainaus:


Teoria pätee aina. Lepovirran kasvattaminen edellä ehdottamallani tavalla tuottaa alhaisemman särön tietyllä tehotasolla, tai suuremman lähtötehon samalla säröllä.

Olet tutkinut vahvistintasi suhteellisen pienellä särötasolla. Miten olet varmistanut, ettei mittaamasi särö olekin peräisin jo pääteputkea edeltävistä vahvistusasteista ?

Lainaus:


Juuri näin pitää käydäkin.  Kun katsot oheista triodin ominaiskäyrää, niin on helppo todeta, että suuremmalla ohjausjännitteellä alkaa käyrän alapään kaareutuminen vaikuttaa sitä enemmin, mitä suurempi ohjausjännite (teho) on.

Lainaus:


Mitä lähtötasoa vastasi mittauksessa käyttämäsi ohjainasteen taso ?
Kuten tässä jo on tullut esille, niin AINA kun puhutaan säröprosenteista, on oleellista tietää millä teho-/jännitetasolla mittauksia tehdään,
jos tuloksista pitää jotakin johtopäätelmiä pystyä tekemään.

Usein näkee vahvistimen speksejä, joissa on vaikkapa: "Distortion less than 1%" ilman mitään lisätietoa tehosta.
Tällainen speksi ei kerro vahvistimen suorituskyvystä yhtään mitään. 

Lainaus:


Ei se haittaa. Vuorovaihevahvistimen pääteputkien toimintapisteet ovat sellaiset, että niitten tuottama signaali on hyvin epäsymmetrinen, mutta kun signaalit summataan päätemuuntajassa, niin kokonaisuudessaan vuorovaihevahvistimen signaali on hyvin pienisäröinen.
Tuo signaalien summaus päätemuuntajassa kumoaa parilliset harmooniset, joten teoriassa vuorovaihevahvistimen lähtösignaali ei sisällä mm. toista harmoonista.

Ohessa kuva, jossa vuorovaihevahvistimen pääteputkien anodivirrat, eli päätemuuntajan ensiön puolikkaissa kulkevat signaalivirrat  I(L2) ja I(L3), sekä niistä muodostuva toisiojännite V(out).
Kuten kuvasta voi havaita, niin pääteputket toimivat "vuorotellen", ja voidaankin sanoa, että toinen tuottaa lähtösignaalin positiivisen puolijakson ja toinen negatiivisen.

Jos vahvistin toimii oikeasti A-Luokassa, ei silloin ylimenosäröä pitäisi esiintyä, ja AB-luokassakin vain vähän. Oli sitten kyse transistori- tai putkivahvistimesta. Näin olen antanut itselleni ymmärtää.

On mielenkiitoista seurata kokeilujasi, jos tässä vähän itsekin jotakin oppisi 'siivellä'. Ja Artolle kiitokset, kun jaksat neuvoa ja opastaa! Kyllä tässä itselläkin alkaa mielenkiinto herätä myös putkivahvistimiin, mutta pitänee sekin sitten olla paristoputkilla..

Eeli

Lainaus:


Näin siinä juuri tapahtuu. Mielestäni laittamani kuva havainnollistaa toiminnan selkeästi.

Lainaus:


SE-pääteasteessa pentodeilla optimikuorma on noin Ua/Ia, eli valitsemassasi toimintapisteessä 300V / 50 mA on optimikuorma n. 6000 ohmia.
Kannataa seurata valmistajan suosituksia datalehdiltä.
Triodikytkettynä impedanssi voi olla edellistä hiukan pienempi.


Optimi käyttöjännite ei ole ensisijainen arvo, joka valitaan. Kun on valittu putki, niin seuraava määriteltävä seikka on haluttu lähtöteho.
Tämä pääasiassa määrää mikä käyttöjännitteen tulee olla, jotta haluttu lähtöteho saavutetaan. Yleensä ja varsinkin triodeilla saadaan paras lineaarisuus suurella käyttöjännitteellä ja pienemmällä virralla, ja suurehkolla kuormaimpedanssilla.

Ohessa 300B päätetriodin teho- ja särökäyrä eri kuormitusimpedansseilla.
Tästä näkyy esimerkiksi, että kun kuormitusimpedanssia kasvatetaan 2000 ohmista 3500 ohmiin, niin teho laskee n. 10 W:sta 7,5 W:iin, mutta särö puolittuu 12 %:sta 6%:iin.

Seuraava kuva  noin 4W,  nostin IA = 70mA.  Särö 1,1%
pienellä teholla 0,6W  särö 0,6%.

Koska tämä on nyt ensimmäinen puuhastelu tälläisen A-luokan putkivahvistimen kanssa, niin monet asiat yllättää.

Tämä takaisinkytketty vahvistin toistaa Kivasti taajuuksia 30KHz asti ja ylikin. Se 3Db raja jossakin 40KHz paikkeilla.  Teho testeissa noin 4W.

Alataajuuksilla (4W) alkoi säröä silmämääräisesti tulla jossain 100Hz paikkeilla. Lähdön jännitetaso tosin pysyi hyvänä 40Hz asti.

Ohessa kuva 10KHz kantista 4,5W teholla.

ja tulokset:

ulos 5,2W 1KHz särö 0,37%   (oikeasti 2,4W)
ulos 11,1W 1Khz särö 0,56% (oikeasti 5,3W)

Tuon Uraltonen Hammond muuntajan speksi oli 8W. Enempää ei kai kannata puskea. Mitähän tuolla EL34'lla A-luokassa yleensä saavutetaan?   Parhaimmillaan otin muuntajasta ulos 1KHz 14,3W (oikeasti 6,8W) suht siistilllä sinillä. Säröä en silloin mitannut.

Täytyy vielä kokeilla taajuuskäyttäytyminen.

Lisäys:  taas ollaan mun mittareiden rajoilla ... kuinka hyvä on kiinan genis ja miten hyvin siglent mittaa harmooniset.  Tie nousi pystyyn.

Mittaussysteemini on seuraava:

Kuormana R= 4,7ohm tehovastaus ja olen luottanut skoopin näyttämään jänniteeseen ... siglent kertoo Vpp arvon. Tehoa laskiessa olen jakanut:  Vpp /2,82'lla = Vrms (sinillä) ... sitten teho :  VrmsxVrms/R.

Täytynee tutkia tämäkin asia tarkemmin. Ehkä siglent näyttää liikaa?  Kuitenkin nyt muistan, että hiljattain huomasin, että DC mittauksessa siglent näytti hiukan liian vähän (noin 5%).

Jä kyllä minä noita speksejä katselin, mutta varsinkaan taulukkojen lukuja on vaikea tulkita, koska oletetaan, että katsoja tajuaa (koekuksesta) mitä tarkoittavat. Minä en.

Testissäni anodi DC oli 350V , Virta 55mA (tyhjäkäynnissä). Onko tuo jännite liikaa?  Teho kuitenkin 'vain' 19,2W.

Ovatkos nuo laskemani säröt takaisinkytketylle vavistimelle tyypillisiä?  Kuvissa näkyy siglent kertmat harmooniset.

Nyt yksi mittaus oikeilla arvoilla: Kuormalla 10ohm ja ulos 23,2Vpp.
Tehoa siis 6,8W  (kai tämä nyt meni oikein?)  . Tuossa testissä Udc =350V ja putken lepovirta 60mA.  Särö on laskujeni mukaan 0,45%. Ja on samaa luokkaa kuin kiinan geniksen särö (0,3%)  Siglentillä mitattaessa ... luotettavuus siis kyseenalainen.

Tarkistin myös päätemuuntaja muuntosuhteen käyttämälläni ulostulolla = 24. 
Joten putki näkee kuormana = 10ohm x24x24=5760ohm . On lähellä 6000ohm'in toimintapistettä.  Tämä lienee ok.

Nyt kun ollaan taas 'maailman kartalla', niin kokeeksi koitin laskea, että mitä tehoa voisi ajatella saatavan tällä kytkennällä.  Voi olla, että menee pieleen, mutta sitten on tilaisuus oppia.

Ohessa kaappaus xls laskusta. Oletus, että putki johtaessaan pääsee 40V päähän nollasta ja sitten -U peak = 350-40 . toisen puolijakson aikana jännite sitten heilahtaa saman verran plussan yläpuolelle.   Saadaan ensiölle Vrms 220V, josta tehoa 5760 ohm vastukseen 8,4W  ja kun huomiodaan häviöt, niin max 6,7W ulos nättiä siniä. 

Ja vielä virran huippuarvo tässä tapauksessa 54mA, joten säätämäni 60mA riittää.

Olisko noin?

Lainaus:


Hyvä tietää, niin osaan ottaa huomioon. Näissä keskusteluissa on aika vaikea tietää mikä on kenekin tekninen tietämys.
Tajunnan lisäämiseen on yksi erittäin hyvä konsti, asioitten opiskelu.
En nyt muist olenko jo suositellut luettavaa, mutta putkivahvistimista kiinnostuneelle voin ainakin suositella tätä perusopusta:
http://www.tubebooks.org/Books/York_Amplifiers.pdf

Toinen hyvä perusteos on wanha kunnon "Radiotron Designers Handbook". Se kannattaisi kyllä hankkia kirjana, mutta täältä sen saa ladattua ilmaiseksi:
http://www.tubebooks.org/Books/RDH4.pdf

Tässä linkki P.Milletin sivuille. Sieltä löytyy kymmeniä alan opuksia ladattavaksi.
http://www.tubebooks.org/Books/RDH4.pdf

Lainaus:


Tuttu asia joka tunnetaan ns. "Polkupyörän taluttajan  syndroomana".
Tämä ilmenee siten, että on aina niin kiire taluttaa polkupyörää, ettei koskaan ehdi hypätä satulaan ja alkaa polkemaan .

Mutta asiaan. Ehdottamani York, Amplifiers; sivulta 29 alkaen on erittäin selkeää ja havainnollista tekstiä triodin toiminnasta, sivulla 33 esitetään miten anodi-käyrästöltä voidaan määritellä kolme keskeistä suuretta, eli vahvistuskerroin, sisäinen vastus ja jyrkkyys.
Sitten sivuilla 36...42 on esimerkki miten putkikäyrästöjen avulla suunnitellaan vahvistusaste ja miten siitä voidaan analysoida esimerkiksi särö.

Vielä liittyen EL34-vahvistimeen. Ohessa on kuvakaappaus Mullardin datalehdeltä koskien triodiksi kytkettyä EL34 SE-pääteastetta.
Listatut suureet kertovat putken toimintaympäristöstä valmistajan suosituksen mukaisesti:

Va+Vrk.....käyttöjännite, joka otetaan teholähteestä
Vg3..........jarruhilan jännite katodiin nähden, eli kun 0 V, niin ovat yhteenkytketyt
Rk............katodivastus, muodostaa hilaetujännitteen ja stabiloi anodivirran
Ia.............anodivirta
Ug1..........hilaetujännite, tasajännite ohjaushilalta katodille, jonka Rk muodostaa
Ra............suositeltu kuormaimpedanssi
Vin...........hilalle tuotu vaihtojännite
Pout.........ja tällä (Vin) saatava lähtöteho
Dtot.........harmooninen särö yllämainituilla arvoilla

Lainaus:


Kaikki (putki)datalehdet kuvaavat ainoastaan kyseisen komponentin toimintaa yksinään annetussa kytkennässä, tässä tapauksessa triodikytkennässä.

Tässä datat pentodikytketystä SE-pääteasteesta EL34:lla.

Hei
Kysyisin miten mahtaisi onnistua tehdä single ended vahvistin 6550 sarjan pentodiputkella, tarkoitus olisi saada n.20W:n A-luokan putkivahvistin  nyt olen niitä tehnyt lähinnä EL-84 putkella ja n.3W
Toinen vaihtoehto olisi tuo EL-34.

Hei
Mielenkiintoinen viestiketju koska olen rakentamassa bassovahvistinta. Kysyisinkin miten mahtaisi onnistua tehdä single ended vahvistin 6550 sarjan pentodiputkella, tarkoitus olisi saada n.20W:n A-luokan putkivahvistin minullaa on 20W:n se muuntaja ja 400V anodijännite,ohjainputkena 12ax7. Nyt olen noita se vahvistimia tehnyt lähinnä EL-84 putkella ja n.3W teholla.
Toinen vaihtoehto olisi tuo EL-34.

Verkkomuuntaja Indel audiograde 270-0-270V tyyppi Tstla 220/001 (rengassydän) ulostulo Hammond 125FSE
kytkentä on peräisin ax84 sivustolta nimellä 20W SE  Poweramp Schematic.
Kytkennässä on pääteputkena KT88 mutta haluaisin tuon 6550 koska se toimii paremmin bassokitaralla. Miten tuo ohjauspuoli kannattaa  tehdä?? osat on jo ja kombo kotelo, mitään en ole vielä tehnyt kytkentään.

Tässä vielä koko vahvistimen kytkentä 6550:lla. Tällä pääteputkella saa 20 W hiukan vaivattomammin ja pienemmällä ohjauksella.
Vastakytkentää laitoin 10 dB, joka riittänee basovahvistimelle.

  Itse en rakentaisi bassovahvistinta combokoteloon vaan erilliseen nuppiin. Bassoelementti resonoi combokoteloa senverran että tärinä pikkuhiljaa tuhoaa putket ja muutkin komponentit ja liitokset vahvistimesta. Näin on!

Aiheeseen löysästi liittyen kysymys:  Millä putkella/  kytkennällä saisi mahdollisimman säröttömän signaalin , amplitudi noin 45Vpp.
Tehoa vain 'hitusen' (virtaa ulos alle 1mA). Tuo putki ohjaisi sitten perässä olevaa pääteastetta.  Ajatuksena on hakea särötöntä signaalia ilman takaisinkytkentää. Vahvistustarve luokkaa 10.   Mielellään putken anodijännite alle 300Vdc.

Hei
Ohessa kytkentäkaavio 20W
Pääte ja power on sivuilta ax84.com
Etuaste on tyypillinen Marshall
Onko toimiva vai mitä pitää muuttaa.
Pääteputken katodipuolella on alkuperäiskuvassa 1k säätövastus
tuon 100 ohm sijaan ??

Olen rakentanut pari bassocompoa tehoiltaan 5-15W en tosin paljon isompaa tekisikään kun tuppaavat painamaan paljon.
Ihan kotitreenikäyttöön.
Tämä 20W:n bassocompo on ollut ennen joku 60W transistoripeli josta en kelpuuttanut kotelon lisäksi kuin verkkojohdon.
Ongelma on se, että vahvistinosan korkeus on alle 10cm ja 6550 putki kantoineen on 13cm. poraan 60mm reiän keskelle vahvistimen kansilevyä ja siihen ritiläkupu lisäksi on kai pakko laittaa tuuletin joka työntää ilmaa ulos tuosta kuvusta.

Lainaus:


Putken anodikuormaksi on laitettu NFET mu-follower kytkentään.
Lue toiminnasta: http://www.valvewizard.co.uk/mufollower.html
https://www.tubecad.com/2009/10/blog0173.htm
http://www.tubecad.com/june2000/page12.html

Tämä muodostaa signaalijännitteelle hyvin suuren kuormaimpedanssin, jolloin putki toimii hyvin lineaarisesti.
Putken näkemä kuormaimpedanssi on satoja kilo-ohmeja, vaikka putken anodivirta on n. 20 mA.
Vertailun vuoksi; jos putken anodilla olisi 300 kΩ vastus ja putken läpi ajettaisiin 20 mA, pitäisi käyttöjännitteen olla 6000 Vdc.

Basistina lähinnä suuttuisin jos vahvistimen taajuusvasteessa olisi 1 kHz kohdalla kuoppa. Artosalon arvio hifi-vahvistimesta on hyvin kohdallaan - väittäisin myös että useamman basistin kannattaisi ainakin kerran elämässään kokea Hiwatt. Siinä on vähän erilainen tone-osuus ja hyvin "hi-fi" pääteaste.

Hei
Jos ette vielä ole asentaneen, niin kannattaa ladata ilmainen
"tone stack calculator 1.3"
Siinä voi ihan itse simuloida miten tuo säätökytkentä toimii ja mm. tuo 1khz kuoppa voidaan "poistaa"

Lainaus:


Riittää, koska pääteputki on katodibiasoitu, jolloin hilavastus on 220kΩ.

Lainaus:


Katso vastauksen 40 skema. Takaisinkytkentä tuodaan vastuksen R5 kautta.

Lainaus:


SE-pääteaste harvoin menee leikkaukselle täysin symmetrisesti, mutta jos leikkaus on selkeästi toispuoleinen, niin pääteputken toimintapiste ei ole optimikohdassa. Ja tätä säädetään hilaetujännitteellä. Sen muodostaa katodibiasoidussa asteessa katodivastus, kiinteästi biasoidussa "ulkopuolinen" negatiivinen hilaetujännite.

Lainaus:


1k2/220 on OK. Sarjavastuksen arvon ja sopivan vastakytkennän voit etsiä 20...50k potikan avulla, tai jopa jättää potikka jolloin vastakytkentää voi säätää erikseen bassolle (max.) ja kitaralle (min.)

Jos vahvistin lähtee värähtelemään, kun otat vastakytkennän käyttöön, niin silloin päätemuuntajan jomman kumman käämin päät pitää vaihtaa keskenään, jotta vaiheistus on oikein.

Vielä skemastasi; virtalähteen C8 ja C9 kannatta valita suuremmaksi jotta hurinataso on hifi-luokkaa, eikä tyypillistä kitaravahvistintasoa. Laittaisin 220 µF 400 V tai 450 V.
Esim. tällaiset: https://www.starelec.fi/product_info.php?cPath=48_699_1357&products_id=20801

Lainaus:


Minkälainen kytkentä tuo tulee olemaan ?

Lainaus:


Mikä on kuormaimpedanssi RL ? Jos 0,13% särö riittää sinulle, niin sittenhän se on OK (...mutta voisin kuvitella, että et lopeta hiomista vielä siihen )

Mikä ajatus on putken ohjaushilalla olevalla biastulolla 10k vastuksen kautta ?
Sehän ei vaikuta putken virtaan enää lainkaan, kun anodilla on vakiovirtalähde.

Tuon P-fet vakiovirtalähteen virta on aika lailla epästabiili ja esijännitteen muodostaminen tekemälläsi tavalla hankalaa.
Tässä olisi lämpötilakompensoinnilla varustettu kytkentä, jonka virran saat säätää trimmeripotikalla. Käytin tuota joissakin testikytkennöissä ja toimii hyvin.

Lainaus:


Anodilla vaikuttavan jännitteen tosiaan määrää (tässä kytkennässä) hilajännite,
joten katodivastuksen säätäminen (trimmeri?) tekee saman asian.
Et välttämättä tarvitse mitään ulkopuolista tasajännitettä, vaan hila voi olla normaalisti maapotentiaalissa.

Lainaus:


No ero on kuin yöllä ja päivällä. Nythän ulostulo on suoraan anodilta, joten kuormitusvastus vaikuttaa säröön voimakkaasti.
Laitapa kuormaksi tuo mainitsemasi 16 kΩ, niin mahtaako särö olla alle 2 % ?

Tuossa ehdottamassani mu-followerissa NFET hoitaa signaalivirran syötön kuormaan, joten putken lineaarisuus ei riipu kuormasta.
Putki näkee kuormasta riippumatta vakiokuorman, n. 300 kΩ.
Tietenkin, jos mennään erittäin pieneen kuormaan, niin NFET:in virtaa pitää kasvattaa lisäämällä drainilta vastus maihin, jota kautta johdetaan osa NFETin virrasta.

Tähän tapaan. Lisätty vastus R8, jonka kautta kulkee 25 mA, ja putken läpi alkuperäinen 12 mA, joten NFETin kokonaisvirta on n. 37 mA. 
Nyt kuormana voi olla vaikkapa 5 kΩ, ja silti putki näkee suuren kuormaimpedanssin ja toimii lineaarisesti.

Nyt vasta hoksasin, että ei kannata vastata viimeiseen viestiin, vaan lainaten siihen "omaan ketjuun"
Annattehan anteeksi, koska olen uusi ja liityin vasta viikko sitten.

Alkuun vastaus Arto kysymykseen säröstä.  Tässä testissä syötin signaalia kiinan geniksestä (särö 0,3%).  Iman kuormaa 10Vrms out särö 0,48% ja 16K kuorman kanssa särö 0,58%.

Seuraavaksi väänsin  väkisin sen opvan putken eteen ja sain vehkeen  pienen (2 tuntia) ihmettelyn jälkeen toimimaan.   En tiedä onko tässä mitään järkeä.  En  enää  jaksanut tänäään testailla toimintaa kunnolla.  Kuvassa kuitenkin kytkis ja kuva signaalista , että toimii ...  edes jotenkin (in 1x (kelt) ja ulos 10x (sin)) .  Pikaisesti kuormitin  ... näytti kestävän kuormaa paremmin kuin se takaisinkytkemätön.

Kantava idea koko puuhastelun takana on ottaa putken lineaarisuus peliin iinä vaiheessa vahvistimen kytkentää, jossa nostetaan signaalin taso sieltä millivolteista (Joita opvat hoitaa tyylillä) kymmeniin voltteihin. Kaiketi se menee niin, että jos kytkentä on lineaarinen ilman takaisinkytkentää, niin takaisinkytkennän lisäyksen jälkeen ollaankin sitten helposti pienessä särössä.

Tähän olisi tarkoitus sitten laittaa perään esim Fet trankut puskemaan virtaa kuormaan. 

Koska putkien kanssa pelaaminen ei käy minulta ihan leikiten, niin aikaa kuluu aina turhia ihmetellesä ja mokia tehden.

Kiitos artolle hyvästä selityksestä .. nyt upposi.

Koska omassa kytkennässäni (ideassa) pitäisi fetin sourcen jännite määräytyä takaisinkytkennän ohjaamana, niin tuli mieleen oheinen 'viritys' ... voisiko sen saada toimimaan siten, että FB signaali ohjaisi hitaasti (säädön I) DC'n paikalleen ja  sitten  toisaalta säätö nopeasti (PD) korjaisi signaalitaajuuden virheet?

Joo .. eihän tuo mun esittämä kytkentä voi toimia.   "Yrittänyttä ei laiteta"

Onkos tuossa sun viimeisessä kytkiksessä enää kykyä ohjata kuormaa pienellä lähtöimbedanssilla?

Mites toimisi mun seuraava viritys.  Kuva ohessa.  Kelluva jännite säädetään sellaiseksi, että virta fetin läpi on  putkelle sopiva.  Lupaan lopettaa  arpomisen tähän.

Idea (voi olla huonokin) on , että jännite V saa hyppiä signaalin mukana vapaasti. V kutenkin aina luo DC bias'in fetille, jolloin fetti on vakiovirta-moodissa .. vai?  Koska fetin hila on korkeiden imbedanssien takana AC-signaalin (ääni) kannalta, niin sitä 2,2u konkkaa pitkin pääse ääni ohjaamaan fettiä ... juuri niinkuin sun mu-folloerissa?   Tuossa mun ajatkuksessa voi olla kupru.

Palaan hiukan historiaan. Kokeeksi mittaisin särön tuolle viestin #67 kytkennälle.   Särö riippuu kovasti signaalin tasosta:
out 5V  thd 0,013%
out 9V  thd 0,019%
out 11V  thd 0,031%

Vaikkakin ihan hyviä särölukuja, niin ei tästä ole ohjaamaan fettejä ... lähtö hyytyy. Lisäksi havaitsin, että myös taajuuskäyttäytäminen on huono .. lähtö alkaa tippua jo 9KHz taajuuden jälkeen.

Saas  nähdä, kuinka tässä käy ... meneekö Ö-mappiin.

Taisi olla, niin että minulla meni tosiaan ajatus solmuun.  Kuvittelin, että  tuossa batterilla biasoidussa kytkenässä myös menee se signaalitaajuus sille fetin hilalle ja tavallaan vahvistuu. Ajattelin, että se eroaa siitä aiemmin kokeilemastani 'normaalista' P fetillä tehdystä systeemistä.

Päätin kuitenkin pikaisesti testata toiminan. Vaihdoin myös putken ECL82'seksi.  Sietää paremmin virtaa.

Ohessa kytkis ja hiukan arvoja toiminnasta. Patterina fetin hilalla sellainen pieni 6V litium(?) patteri (pituus 20mm/halk 10mm).  Vakiovirran säädin samaksi kuin oli putken virta tilassa, missä anodin jännite on sama kun signaalin nollataso.  Käyttö jännitteet on osittain optmuitu sen mukaan, että minulla oli yksi kiinteä 80V jännitelähde ja sitten toinen rajattomasti säädettävä. Täytynee tehdä toinen säädettävä poweri.

Tämä kytkentähän saattaa  olla ihan pöhkö kaikkine virityksineen .. seuraavaksi varmaan otan esille ne bambukepit ja käärmeöljyn jos ei särö muuten ala paranemaan.

Kun se nyt kuitenkin toimi, niin hiukan mittasin:

LM358'lla taajuus hyytyy jo 5KHz jälkeen. Mutta NE5532 hoitelee hyvin taajudet 60KHz'iin asti. Siis LM oli syy ylätaajuuksien vaimenemiseen.   NE5532 meinaa tosin hiukan värähdellä. Takaisinkytkentä saa lähdön täysin vakioksi (3 desimaalin tarkkudella ) niissä puitteissa, missä putki ja sen ohjaus jaksaa vääntää virtaa.  Sini pysyy sininäi 30Vrms asti ilman kuormaa. Mutta 3,3kohm kuormalla alkaa huiput leikata  19Vrms paikkeilla.   Särö ilman kuormaa 19Vrms 0,014% ja 3,3kohm kuormalla 0,05%  (hyvä??)

Tälle vahvitimelle voisi jo laittaa perään tehofetit, mutta en ole varma, että onko siinä järkeä.  Onpahan taas leikitty ja kulutettu aikaa.  Sorry.

Katso putken datalehdeltä "https://frank.pocnet.net/sheets/010/e/EL34.pdf"
Vähän taitaa olla korkeat arvot.
Suojahila jännitteellä pystyt myös säätämään vahvistusta ettei ohjaushilan jännite mene vääräksi.

Tässä on linkki yhteen tehtaitten datalehteen
"https://frank.pocnet.net/sheets/049/6/6550.pdf". Muitakin lehtiä on. Ks  "https://frank.pocnet.net/"
Selviäisikö homma siitä??

Lainaus:


Maksimi anodivirta riippuu käytetystä anodijännitteestä. Kuten putken datalehdeltä voi todeta, niin 250 V:lla valmistajan suositus on 140 mA ja vastaavasti 400 V:lla 87 mA.

Lisäksi pitää huomioida, että anodijännite EI suinkaan ole anodin ja maan välitä mitattu jännite, vaan anodin ja katodin välinen jännite.

Putken virta luonnollisesti pienenee kun katodivastusta kasvattaa.