Pitää kokeilla pienentää.
Arvo tulee -1BS:n kokeilluista, mutta hänellä on isompi anodijännite.

Kokeilin pienempiä edellisen pääteasteen kelan kanssa ilman tulosta, mutta kokeillaan taas.

Pitää sitten ottaa  nuo anodi-hila-konkat kokeiluun.

Tässä putkelle käämityssä muuntajassa symmetrinen rakenne on tärkeä. Toision on oltava yhtä tähellä molempia ensiön puoliskoja.

Juu, kokeilin 3,3pF(mittaus antoi  n. 4pF) kerkoja anodilta hilalle. Auttoi  värähtelyssä.

Tsekkasin myös skoopin kabrointia,  kalibrointipotikassa on hieman krahinaa...

Nyt antaa 8V huipusta huippuun signaalin 50 ohm keinokuormaan.

Jos kuorma on resistiivinen ja n. 50 ohmia, kuten oletus amatöörien antennisysteemeissä on, niin mihin kuormituksen säätö mahdollisuutta tarvitaan?

Sitten tuosta 250mW ja yhden watin erosta. Ei suunnittelija voi millään tyytyä neljäsosatehoon, jos watti pitäisi löytyä käytetyillä jännitteillä ja komponenteilla. Ainakaan minä en voisi lopettaa tähän.

Pääteasteessa tarvitaan optimitilanteessa sopiva efektiivinen Q-arvo joka riippuu toimintapisteestä. Tämä määrää tankkipiirin sopivat kapasitanssi- ja induktanssiarvot. Kuormitussäädöllä sovitetaan sitten se 50 ohmia tai muu antennin impedanssi tankkipiiriin.  Näin ainakin aikoinaan Wiion kirjoissa opetettiin.

Muokattu:


Periaatteessa näin pitäisi olla. Normaalistihan putkipäätteissä on pii-filtteri jolla kuormituksen optimi löytyy helposti.

Nyt on kuitenkin tarkoitus saada aikaan mahdollisimman yksinkertainen konstruktio, jota vaikeuttaa se, että "pääteaste" on rakenteeltaan symmetrinen  (push-pull). Sen vuoksi  minä noita Jones-protoja rakennellessani pyrin etsimään sellaisen kelan, jolla hyötysuhde on hyvä/optimaalinen ja rakenne jää yksinkertaiseksi.

Nyt ollaan kuitenkin kaukana tavoitetehoista. Syy on vielä epäselvä. Noilla Q-arvon optimoinneilla voi sitten lopuksi etsiä lähtötehoon ne loput desibelin osaset.

Jos halutaan sellainen pääteaste, joka on sovitettavissa lähes mihin hyvänsä impedanssiin ja tehdä se optimaalisella Q-arvolla, niin tästä olkoon esimerkkinä oheinen AKIn pääteasteen sovituspiiri.

Tein oman proton kun aihe kiinnostaa ja hyllyssä oli yksi x-tuntia käytetty DLL21.

Tein kytkennän hiukan eri tavalla, kuin vastauksessa #128. Erot ovat seuraavat:

- Hilavastusta (56k) ei ole. Kuristimet ohjaushiloilta siis suoraan maissa.
- Hehkujen pinni 1 (jossa myös g3) 700 ohmin vastuksella maihin kytkimen kautta. Tällä avainnetaan. Pinniltä 1 220 nF kondensaattori maihin. Tämä siis katodivastuksen ohituskonkka.
- Suojahila suoraan käyttöjännitteessä.
- Tankkipiirin kelan keskijohdin maadoitettu 220 nF kondensaattorilla.
- Kela sama kuin aikaisemmissa testeissä, eli 60 kierrosta T94-2 toroidille (30 µH) ja toisio 4 kierrosta.
- Hehkut pinneihin 8 ja 7 (2,4 V kelluva)

Havaintoni oli, että kolmen ja neljän kierroksen toisiot antoivat lähes saman lähtötehon. Kahden kierroksen toisio jo selvästi vähemmän.

Tulokset 10 minuutin "optimoinnilla":

+ Ub = 90 V,   Ik = 17 mA, Pout = 0,5 W, η = 33%
+ Ub = 120 V, Ik = 24 mA, Pout = 1 W,    η = 35%

Jatkan vielä tutkimuksia. Lähinnä pyrin parantamaan hyötysuhdetta.

Syy voi olla juuri tuo. Ehkä OH8UBJ:n kannattaisi kokeilla käyttämääni kytkentää.
Varsinkin tuo 56k hilavastus epäilyttää.

Teen seuraavaksi kokeilut 1E7 tupla-pentodilla. Se on 1930-luvun putki ja kestää hiukan suurempia jännitteitä ja häviötehoja.