+2kHz olisi hyvä tulos, tarvitsisi vähän pienemmän minimikapasitanssin.

voisihan tuohon laittaa kiertokytkimen ja kiintokonkkia, asennot 0, +1 ja +2kHz.

Eri asia sitten, miten eri kideyksilöt/tyypit reagoivat.

Yksi pointti olisi käyttää autenttista tekniikkaa, kiteen sivuunviritys kondensaattorilla kai oli tunnettu kikka "kivikaudella".

Tavallisin ongelma on vasta-aseman luuraaminen 3557 tai 3558, kun minulla on 3556 ja 3559 kiteet.
Toinen on 3533 kide, usein olisi ruotsalaisia 3534 tai 3535.

"Spotting"- toiminto olisi myös hyödyllinen suoraa vastaanotinta käytettäessä, pitäisi saada teho niin matalaksi, että lähetin ei tuki samalla pöydällä olevaa suoraa vastaanotinta.
Ei välttämättä täysin onnistu putki- teho-oskillaattorilla.

Jotkut ovat Parasetiin rakentaneet tällaisen systeemin, tuloksena kohinaa kiteen taaduudella. mahtaakohan tuolla systeemillä päästä sen tarkempaan tulokseen kuin ECO- kytkentäisellä suoralla vastaanottimella asteikkoa käyttäen muutenkin?

Parasetissa on eri tyyppinen ilmaisin eikä rf-astetta, joten vastaanottimen asteikkolukema lienee hyvin viitteellinen.

Vastaus voisi olla erillinen kalibraattori- oskillaattori.
Tai ihan vain parempi asteikko vastaanottimeen ja parempi aluelevitys.

Tämän mukaan tein tuon oman yksiputkisen lähettimen. Siihen tuli 3A4, jota on käytetty monissa sotilasradioissa, ja varastoitu myös sen mukaisesti. 170 voltin anodijännitteellä saa watin luokkaa ulos.

Tässä vielä linkki alkuperäiseen sivuun.
http://www.sm7ucz.se/

Sen verran muutin, että avainnuksen laitoin suojahilalle ja siihen vähän vastusta ja kondensaattoria klikkisuodattimeksi. Siinä tosin on sitten mahdollisuus saada avaimesta suojahilajännite sormillensa, mutta eihän se toisaalta montaa sataa volttia ole paristoputkessa.

Juu, 3V4/DL94 on pienivirtaisempi, tehoa saa jonkunverran vähemmän, mutta kyllä sekin toimi, semmoinen mulla ensin olikin tuossa. Yhtä yleinen sekin on, ei kovin montaa euroa kannata semmoisesta maksaa, jos ostamaan joutuu. Kantakytkennässä on eroa, mutta nehän löytyy datalehdistä.

Jonkunmoinen anodivirtamittari olisi tuossakin hyvä, vaikka jonkun pikkumittarin laittaa anodipariston plusnavan väliin. Jos kide ei värähtele, ei mikään rajoita anodivirtaa, tuo on mulla ainakin vähän kranttu virityskonkan asennosta, niin ei siinä kohtaa polta putkea.

Tuota pitääkin vähän tutkia seuraavaksi, BC348 alkaa olla viritetty. Ei sitä lähetintä ole sen kummemmin optimoitu vielä. Dippikohdan löytää kyllä. Lähettimen tankkipiirissä taitaa L/C- suhde olla jo aika merkityksellinen? Pitää katsoa taas Wiion Harrastelijan Radiokirjaa, siellä ilmeisesti oli tankkipiirin mitoituksesta ohjeita, kun on vielä kunnollinen amatööriosasto siinä painoksessa..

Yksi hopeoitu posliinirunkoinen kelakin on, täytyy mitata, olisiko se siellä päinkään, että voisi kokeilla...

Lunttasin tuolta ketjun alkupäästä, yhden watin 170 voltilla ja 18mA anodivirralla siitä näemmä olen saanut ulos. Eli kolmisen wattia input. Ja 10nF konkka on kelan kylmästä päästä runkoon, sitä voi toki kasvattaa. 4.5 ohmia näkyy olevan 3.5MHz:lla, onko se liikaa tuossa kohtaa?

Jos ei mene liikaa mainostamisen puolelle, niin Lidlin euron kappale ladattavia AA-kennoja laitoin riittävän määrän rinnakkain, niin riittää hehkuvirtaa.

No sieltähän niitä putkiakin, ainakin 3V4 ja 3A4 taisivat vielä olla, noita pääteputkia on tainnut olla sitten suurimmat varastot. Siitä on kyllä jokunen vuosi aikaa, kun Oulun SA-kaupassa kävin.

Hämeenlinnan kaupassa niitä on vielä ollut, jos sattuu kulkua olemaan, vaikka ensi kesän Räyskälän leirin yhteydessä?

Romulaarista löytyi yksi elävä DLL21

Tuollahan olisi kätevä kokeilla Jones-kytkentää.
Kyynel M5 vuorovaiheista lähetinkytkentää katselin, aika pieni kierrosluku päätekelan ensiössä 2x9 kierrosta....

Datat antavat DLL21:lle B- luokan pus-pull- kytkennässä 15-20 kohm optimi anodikuormaa, tuolta pohjaltako lähdetään?