Mystistä.

Tein 2 kpl 80m keloja.

Toisessa on nuo lisäkondensaattorit, toisessa ei.

Ensin mainittu ei toimi, kuten ei toiminut se alkuperäinenkään 2- putkisesta periytyvä 80m kela.

Ilman aluelevitys- ja pohjakapasitanssikonkkaa oleva kela toimii.

Olen tarkistsnut kytkennän moneen kertaan virheiden varalta.

Lisäys:

Yritin erillisillä kondensaattoreilla, tarkistaakseni, että ei ole kyse oktaalipistukkaan juotettujen mica- konkkien turmeltumisesta.

Näemmä yritykseni saada aluelevitys aikaan samalla keinolla kuin 2-putkisessa saa aikaan virityspiirin vaimenemisen.

LISÄYS: pienensin RF-asteen ja ilmaisimen välistä konkkaa  12pF:iin
nyt ei vaikuta RF-säätö taajuuteen. Toimii nyt se aluelevitetty kelakin, mutta... ilmaisin laiskistuu taajuutta laskettaessa. 80m CW- päätä kohti.
Takaisinkytkennän kierroksia voisi nostaa, mutta jo nyt on takaisinkytkennän syttyminen kovin ärhäkkä.

Kuuntelin jo kyllä  illan kontestiasemia hyvällä volyymilla.

Eiköhän tämä ala 80m:lläkin toimia 

LISÄYS:
Purin kytkennän pois,  ei tästä näin tule valmista.

Tässä vielä osaluettelo ja loppusivu Ohlson-vastaanottimeen.

Minulla on kaksi takaisinkytkentäkelasysteemiä. Toinen on British General, missä on takaisinkytkentäkela vain etupuoli kiinnitettynä käännettävään nuppiin. Toinen on venäläinen (muistaakseni kopsattu jostain saksalaisesta), missä on kummassakin päässä takaisinkytkentäkelaa kääntyvät  kiinnitysruuvit. Kumpikin tuntuu tukevalta.

Esim.sivulta:  https://www.6v6.co.uk/vcomp/pages/one_tube.htm
löytyy simppelin antennikelan ohjeet.

Tässä molemmat variometrit selvyyden vuoksi.

Joulun alla tuli pitkästä aikaa inspiraatio taas kokeilla jotakin ennen kokeilematonta.
1Ж24b-putkella tuli noin puolitoista vuotta sitten kokeiltua keskipitkillä toimivaa suoraa vastaanotinta.
Ajatuksissa on ollut useamman kerran käyttää samaa putkea myös 80 m amatöörivastaanottimen tekoon.

1Ж24b on putkeksi todella poikkeuksellinen. Sen lisäksi, että se on kooltaan hyvin pieni, on myöskin sähköisissä ominaisuuksissa pientä ihmettelyn aihetta.
Esimerkiksi hehkutehoa putki tarvitsee vain n. 12 mW. Nimellinen hehkujännite on 1,2 V mutta totesin, että jo 0,9...1,0 V riittää.
Samalla hehkuvirta putoaa alle 10 mA:iin.
RM.org:sta löytyy pitkät tarinat tästä putkesta: https://www.radiomuseum.org/tubes/tube_1j24b.html

Kokeilujen kautta päädyin oheisen skeman mukaiseen kytkentään. Etupää, eli ilmaisin noudattaa samaa ECO-kytkentää, jota olen käyttänyt aikaisemminkin.
Audiovahvistin käsittää kaksi putkea.
Ensimmäinen on pentodikytketty ja muodostaa suurimman osan tarvittavasta vahvistuksesta.
Jälkimmäinen on triodikytketty ja tuottaa kuulokkeiden vaatiman milliwattiluokan audiotehon.
Käyttämäni 600 ohmin kuulokkeiden vuoksi on audiolähtö sovitettu 10k / 600 ohmin audiomuuntajalla. Testasin Hammondin tyypit 107N ja 107X.
Molemmat toimivat hyvin.
Audion taajuuskaista on tarkoituksella rajoitettu välille n. 300 Hz...2,5 kHz.

Vielä en ole päättänyt minkälaiseen mekaniikkaan tulen tämän sijoittamaan, mutta tarkoitus on tehdä vastaanottimesta kenttäkelpoinen.
Virtalähteiksi suunnittelin yhtä AAA-kokoista 1,2 V NiMh-akkua ja anodijännitteille 5 kpl. 9 V paristoa. Nämä tulen sijoittamaan erilliseen koteloon.

Olen nyt koekuunnellut ja mittaillut vastaanottimen arvoja. Herkkyys on mikrovoltin luokkaa, jolla siis S/N on siinä 10 dB.
Kahdeksalla kympillä riittää paljon huonompikin herkkyys, sillä pohjarutinat ovat aina hallitsevia.
Näillä keleillä 3699 kHz rinkulan luettavuus on aivan samaa luokkaa, kuin Icomin IC-751 transceiverin, jota käytän referenssinä kuunteluissa.

Signaalin keston kannalta on tarpeen, että kelassa on pari ulosottoa, joista alinta voi käyttää kun kuunnellaan S9 + 20 dB signaaleja.
Oikea kohta tälle ulosotolle on yksi kierros alapäästä. Normaalikuuntelussa antennin voi tapittaa kolmanteen kierrokseen.
Tämän lisäksi takaisinkytkennän säädöllä saadaan säädettyä vahvistusta alaspäin 20 dB verran, jolloin dynamiikkaa vastaanottimessa on 50 dB luokkaa.

Oleellinen komponenttiarvo on ilmaisijan hilankondensaattorin suuruus, skemassa 22 pF. Jos tämän arvoa kasvattaa, niin ilmaisijan vahvistus kasvaa, mutta samalla takaisinkytkennän säätäminen muuttaa kuuntelutaajuutta haitallisesti. Tämän huomaa erityisesti SSB:tä kuunnellessa.
Skemassa olevalla arvolla (22pF) taajuudenmuutos on 100 Hz luokkaa kun takaisinkytkentää säädetään vahvistuksensäätötarkoituksessa.

Jos tämä projekti sattuu kiinnostamaan, niin muutama ylimääräinen piirilevy ja putkia vielä löytyy. Laita yv. siinä tapauksessa.

Edelleen ihastuttaa tuo signaalin puhtaus, kirkas ja kuulas soundi. Ei millään nykyajan synteesisuhisijalla pääse likellekään.

Lainaus:


Hyvin pärjää. Herkkyyshän on jotakin mikrovoltin luokkaa.
Vai mitä tarkoitat pärjäämisellä?

Etuasteesta suurin hyöty on siinä, että se erotta ilmaisijan antennista.
Lisävahvistus etupäässä ei saa olla kovin suuri, sillä ilmaisijan dynamiikka laskee ja on sitten kuuntelua rajoittava tekijä.
Toisaalta st-vahvistimeen voi rakentaa vahvistuksen säädön, mutta sen pitää yltää huomattavasti myös vaimennuksen puolelle, eli "miinus desibeleihin".

Yksi suunnittelun lähtökohta oli taas kerran yksinkertaisuus, ja tämä toimii tällaisenaan hyvin.