Muovi kun on päivän kirosana, näitähän on muovisia säilytyslaatikoita, jotka mitoitukseltaan mainiosti sopivat singelevyjen säilytykseen. Singlen levypussihan on kanttiinsa noin 19 cm:
https://www.nettimyynti.fi/tuote/smartstore-basket-20/7332462044319/
Ja lootat piiloon, tavalliseen pystykomeroon. Toki, onhan tukevia pahvilaatikoitakin.

Singlejä kun nelisenkymmentä vuotta sitten viraapelihommissani kiikuttelin ja käsittelin, silloin käytimme muovikaukaloita, joita alunperin kaupattiin muistaakseni työkalujen sun muiden romppeiden säilytykseen. Olivat malliltaan tällaisia, joskin mitoiltaan kookkaampia:
https://www.ltt24h.fi/tuote/pientavaralaatikko-11x11x7cm-pinottava-lokero-pienta...

Singlelevyistä kertyy niin paljon massaa, että jokin senkki vetolaatikoillaan ja väliseinillä ei tahdo toimia. Vetolaatikot massan takia luistavat huonosti, elleivät ole esimerkiksi rullakiskoilla toteutetut. Massa myös voi johtaa siihen, että vetolaatikko rojahtaa alas, tai kaatuu koko senkki naamalleen.

Levyjen aakkostaminen on jokaisen valinta, aakkostaako esimerkiksi A = Albert, Herp vai H = Herp Albert, tai C = Cliff Richard vai R = Richard, Cliff.

Nykyisellään itse arkistoin vain CD- ja LP-levyjä sekä C-kasetteja. Ovat ehkä helpompiakin fyysisesti arkistoida kuin singlet.

-ilkka

No justiinsa, arkistokaappi.

Käytöstä poistettuja saattaa tietysti joutua maalaamaan, pinnoittamaan uusiksi. Tosin voihan  kolhiutunut arkistokaappi olla hipsterin silmäänkin istuva, riippuen siitä minkälaista art decoa kukin harrastaa:
https://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/20338562/
https://www.tori.fi/koko_suomi?q=Vanha%20arkistokaappi
http://rawdesignblog.blogspot.fi/2013/03/vanha-armeijan-arkistointikaappi.html
http://diagnoosisisustusmania.blogspot.fi/2016/09/

-ilkka

Olen nähnyt singlejä säilytettävän mm. A4 kirjekuoren puolikkaissa, jotka ovat ihan pahvilaatikossa, siinä
on mukana pari pahviarkkia jolla saadaan merkittyä levyn oikea palautuspaikka. Levyt ovat muuten ihan
aakkosjärjestyksessä esittäjän mukaan.

Markku 

Levypussien askartelemisista juolahti mieleeni "itsestäänselvät jätteet", joita on ollut hyvä säilöä vastaisen varalle. Pizzalaatikot ovat erinomaisia LP-levyjen postittamiseen.

Pari artikkelia, joita kohdakkoin saattaa olla hyvä jemmata vastaisen varalle, ovat muovipussit sekä muoviset mm. einesrasiat. Voi hyvinkin olla, ettei muovisia einesrasioita enää vaikkapa 5 vuoden kuluttua ole. Läpinäkyviin muovisiin einesrasioihin ja mm. irtokarkkilootiin on omissa nurkissani tullut varastoiduksi vaikka mitä, yksittäisten elektroniikkalaitteiden purkuosista lähtien.

Maitotölkkien muovikorkit, tuo idiooottimainen viritelmä. Eivätköhän nuokin vielä tölkeistä katoa, joten jemmoihin noita. Esimerkiksi, viime syksynä tein muovikorkeista alusprikat kesäfarkkuni moottoritilan pohjalevyn kiinnityksiin. Pohjalevy kertaalleen oli repeytynyt kiinnityksistään läpi, ja isommilla teräsprikoilla seuraava kantoon tai jäiseen auravalliin tarttuminen ehkä olisi viimeinen repeäminen. Mutta muovikorkit revennevät levyn mukana pultinkannoista läpi, ja pohjalevy lienee käytettävissä seuraavankin juntturoinnin jälkeen.

Korkkikorkkeja aloin jemmailla joskus 80-luvulla, kun oletin, ettei korkkia saata kauaa pullojenpäissä olla. Eikä olekaan ollut, enää kai pariinkymmeneen vuoteen. Kruunukorkkeja takavuosina käytin aluslevyinä, torpan seinäremontissa tuulensuojalevyjen naulauksessa. Tölkkien muovikorkeista, mm. aluslevyiksi... Muovikorkeista voi pusata laitteille anturoita, kadonneiden tilalle, jne.

Kinofilmin purkit, etenkin läpinäkyvät ovat mainioita yksittäisten laitteiden mm. ruuvien jemmaamiseen. Kun avaan, puran jonkin esimerkiksi kasettidekin tai stereovahvistimen, ruuvit aina filmipurkkiin, ja säilyvät tallessa itse laitteen kitusissa. Kerran takavuosina hokasin suklaakonvehdit, joiden muoviset ja läpinäkyvät pakkauskotelot olivat kuin valmistetut kinofilmidiojen säilytysrasioiksi:
50 dian kasetin sai suoraapäätä kipata moiseen konvehtikoteloon.   

Ilotulitusrakettien tulilankojen suojatulpista olen mm. pykännyt proput ja samalla aluslevyt auton roiskeläppien kiinnityksiin. Mokomat muoviroiskeläpät, helposti rapsahtavat irti jääpaakkuihin jne. Rakettivainajien muovihylsyt ovat tuhtia, läpinäkyvää muovia. Noista vaikka mihin, esimerkiksi katkenneen alumiiniputken korjaukseen. Tyhjät silikoni- ym. massatuubit, noissa jämäkkää muoviputkea mm. korjauksiin. Tyhjästä Hermesetas-purnukastakin olen askarrellut liitoskappaleen, katkenneeseen putkeen.

Jne. Monenlaista "jätettä", jota vastaisuudessa ehkä ei enää ole saatavilla edes jätteenä, kannattaa pienessä määrin ottaa talteen, vastaisen varalle. Jos vain nurkissaan tilaa riittää. Kovin monet kerrat olen jonkin pikkupulman ratkaissut jätteellä, eikä ole tarvinnut höökiä rautakauppaan, sähkötarvikepuotiin, ei nettiinkään perkaamaan. Ja noin on varmasti tehnyt moni toinenkin foorumilainen.

-ilkka

Hannu Nieminen kirjoitti 24.03.2018 klo 13:33:55:


   nukkekodissa taitaa uunin lämpötila olla myös vähän pinempää sorttia, kun muovivuoka kestää siinä!   

eukkola kirjoitti 24.03.2018 klo 17:23:45:


Levyjä pystykasaan esim. lattiaa vastaan ja alimmaiseksi kierot levyt. Jollei ole tarpeeksi levyjä, niin laittaa sopivia painoja. Tämä ei ole muutaman tunnin prosessi, vaan joitakin päiviä. Tietysti sillä edellytyksellä, että lattia on suora 

HYVÄKSI KOETTU KEINO vinyylilevyjen oikomiseen on sähkölieden leivinuuni sekä kaksi lasilevyä. Uunin lämpötila muistaakseni 45...55 astetta. Paistoaika enää en muista, saattoi olla luokkaa 20...40 minuuttia, ja levyn jäähtymisen kanssa piti olla malttavainen. 1970-luvulla tuolla metodilla oioin yhden LP-levyni ja pari, kolme tuttavilleni sen jälkeen, kun oma vinyylini oli onnistuneesti oiennut. En suosittele kokeilemaan, ilman eksakteja ohjeita.

Äänilevy lasilevyjen väliin, ja alustaksi... sekä päälle painoksi... En enää muista, mitä käytin. Olikohan alustana tasainen pihakivilaatta ja päällispainona, olikohan mitään.

Leivinuunioikomiseen oli 1970-luvulla ohje, HiFi-lehdessä tai Tekniikan Maailmassa. Oikomisvideoita käsittääkseni löytyy Youtubestakin, itse en ole etsinyt. Ei ole ollut tarvetta, kun LP-levyni ovat hyllyköissä pystyyn arkistoituina pysyneet suorina.

Netissä on käsittääkseni jokunen youtube-video, uskaliaista uunioikomisista ilman ohjeita tai osaamista. LP-levyä on lykitty uuniin sellaisenaan, ja tuloksena on ollut Aalto-vaasia.
.

OLEELLISTAHAN VINYYLIÄLPPÄRIEN säilytyksessä on, etteivät levyt pääse hylllyissä kallistumaan liiaksi lintalleen, vapaasti. Eli hyllyköissä täytyy olla riittävän tiheään väliseiniä.

Singlelevyt puolestaan ovat pinta-alaansa nähden niin paksua materiaalia, että täytyy olla varsin lämpimät olosuhteet ja kovin leväperäinen säilöntä, ennen kuin single alkaa kieroksi vetää. Eivät kieroille jukeboxissakaan, vaikka soittosammioiden sisuksissa lämpöä riittäneekin. Lähiomaiseni 45...50 vuotta sitten työpaikaltaan tanssiravintolasta kiikutti kotiini, jukeboxissa sekä DJ-käytössä vanhentuneiksi soineita hittisinglejä. Aivan suoria olivat.

Vinyylilevyjen säilyttäminen lappeellaan pinkoissa on vihoviimeinen metodi, ainakin LP-levyille. Levyn pinnalla tai levypussissa ei tarvitse kummoista hiekanjyvää tai näkkilleivän murua olla, kun roska lapesäilönnässä painaa rapsun äänilevyn pintaan, pinkan alimmissa ja painon alaisena oleviin levyihin.

Jos huoneenlämmössä toivoo äänilevyn oikenevan, itse käyttäisin alustana ja päällisenä esimerkiksi kahta laminaattilevyä, vaikkapa kaapinovea. Äänilevy voipapareiden ja edelleen laminaattilevyjen väliin lappeelleen, ja päälle ehkä kevyesti painoa. Ehkä.
.

LOPPUUN OFF-TOPIC -anekdootti, tältä päivältä. Tosin historioinnin kiemuroista.

Kuusipyttyisellä rivikutosella oleva ruotsinraatoni kohta täyttää 23 vuotta. Aikoinaan ostaessani, kosla oli tuolla pintavärillä, tuolla sisäverhoilulla ja manuaalivaihteistolla ainoa Suomessa. Muistaakseni vielä vuonna 1999 vai 2000 tuota mallia ei löytynyt A-katsastuksen tietokannasta, eli kyseisenmallisia takatyrkkääjiä oli katsastusinssin selittämän mukaan Suomessa alle 100 yksilöä.

Olen aikonut museorekisteriin asti talutella tuota koslaa, kun mittarissakin on vasta 110 tkm. Talvisaikaan, suolan vältteleminen tässä kotinurkillani edellyttää kauppareisullakin kankeaa kiemurtelua. Ainoastaan yhtä reittiä pystyy välttämään likeiseltä valtatieltä kantautuvan tiesuolan, sekä läheisestä teollisuussatamasta kloraattitehtaalle ajavien suolarekkojen kylvöt.

Jollekulle jatkuva siksakkaamiseni lienee sattunut silmään. Kioskilta kotiin palatessani tänään, poliisi vilkut päällä ajoi minut kiinni ja puhallutti. Äimänä olin.

Yritä tässä nyt sitten ruosteeton autovanhus ruosteettomana säilyttää ja museoitavaksi ajaa, ilman että jotakuta asia kiusaa. Yksi ja sama jauhopeukalo kun taannoin auton ovenkin avaimellaan kynitti, sama taho joka aiemminkin on potkinut autoani. Taisi aikoinaan oheisen valokuvankin aikaansaannokset tussaroida, laittoi lasit sisään, ja sankarille tuolloin kelpasivat nauhoittamani C-kasetitkin auton hanskalokerosta. Mutta ne olivatkin hyvää musiikkia, ja Pioneer CT-939:llä TDK SA-X:lle nauhoitettua. Pääsi sankari tosin videoille, viime vedoillaan.   

No, tämä kirjoittamani oli kovin off-topicia, ja vain etäisesti liittyi edes LP-levyjen postittamiseen käypäisiin pizzalaatikoihin. Jaa, ostinpa nyt viikonloppuna netitse 10 vinyyliälppäriä, vuosilta noin 1968-1973. Suorina säilytettäviksi.

-ilkka