Hei! Täällähän onkin raati, joka osaa neuvoa minua ongelmassa:

Olen viime aikoina digitoinut luppoajalla omia C-kasettejani. Jälkikäsittelyn minimoimiseksi ajan kaikki kasetit DNL-kohinanvaimentimen läpi, sillä Dolbyn käyttö kuulostaa mielestäni huonolta. Useimpien kasettien kohdalla DNL vaimentaa kohinaa aivan riittävästi eikä pumppaa, niin kuin Dolby.

Olen joskus kauan sitten rakentanut erillisen DNL-kohinanvaimentimen Philipsin skeman mukaan. Kytkentä löytyy esim. näiltä sivuilta:
http://ljmayes.pnyhost.com/comp/philips.html?i=1
http://www.simplecircuitdiagram.com/1621-philips-dynamic-noise-limiter/

Säätäessäni kytkennän ainoaa trimmeriä havaitsin, että suodin vaimentaa noin 5-12 kHz:n kohinaa aivan oikein, mutta yli 10 kHz taajuuksia se ei vaimenna. Vaste nousee 12 kHz yläpuolella. Vaimennuksen voi kyllä säätää vielä noin 5 dB paremmaksi, mutta en viitsinyt tehdä 12 kHz:n kohdalle monttua ja antaa yläpään sihistä. Valitettavasti kuulen vielä aika korkeita ääniä.

Kysymys kuuluu: mitkä kytkennän komponentit vaikuttavat siihen, millä taajuuksilla suodin vaimentaa? Olisiko mahdollista twiikata suodinta niin, että se toimisi oikeasti alipäästösuotimena, eikä leveähkönä kaistavaimentimena?

Muokk: Trimmeri on tuossa ensimmäisessä skemassa R19.

Eero

Aloitetaan sitten keskustelu, kun osaavammat ovat hiljaa, saa nauraa ja korjata ihan vapaasti. Vaikea on tuota toimintaa hahmottaa, mutta C6,D1 jaD2 muodostavat mielestäni taajuusriippuvaisen takaisinkytkennän, joka alkaa vaikuttaa vasta kun diodien kynnysjännite on ylitetty. Näin C6:n arvoa muuttelemalla voisi kohinanvaimennuksen rajataajuutta säätää? Sitten on tuo hässäkkä D3...D6, C8 ja C9. Olisiko se jonkinlainen rajoitin, joka tulee mukaan taas kynnysjännitteiden jälkeen, jälleen C8:n ja C9:n vaikuttaessa rajataajuuteen? Se R19 trimmeri näyttäisi vaikuttavan kokonaisvahvistukseen, sillä varmaan on tarkoitus säädellä perustasot kuntoon. Tai sitten sillä trimmerillä ohitetaan koko tuo muu vahvistin, joka korjaa signaalia taajuus- ja tasoriippuvaisesti. Kuten sanottu, pelkkää haihattelua koko selitys.

Mitään ratkaisevaa en tähän tuo mutta tuollainen lohkokaavio löytyi. Ehkä se vähän auttaa toiminnan selvitystä.
Lähde: -> http://home.mit.bme.hu/~bako/zaozeng/chapter3.htm

Blackie, kiitos!

Tässä siis Philipsin epäselvä alkuperäinen.

Tuossa aivan ensimmäisessä linkissä olevassa tekstissä sanotaan, että WW:n ja Elektorin skemojen komponenttiarvoja ei pidä sekoittaa. Hehe, Radio&Televisionin skemassa on tehty juuri niin.

Otin R&T artikkelin iltalukemiseksi, ja huomasin että olen ollut tollo! Myös siinä artikkelissa on DNL:n lohkokaavio. Olisi pitänyt heti aluksi etsiä artikkeli.

T1 tuottaa vastakkaisvaiheiset signaalit ulostuloon ja muokkausketjuun.

T2:n ympärillä on aktiivinen 4 kHz:n ylipäästösuodin.

T3 ja 4:n ympärillä on säädettävä vaimennin.

Ymmärtääkseni C7 ja C10 välillä on kiinteä vaimennin.

Eero

Laskentaa voisi tehdä tuolla: http://sim.okawa-denshi.jp/en/CRtool.php
ja onhan siellä muitakin kaavoja filtterin laskentaan.

Vastaukseni kysymykseesi eivät vaikuta alkuperäiseen kysymykseeni, onko DNL:n alipäästösuodin alipäästösuodin vai kaistasuodin.

Minulla on noin 300-350 äänittämääni C-kasettia 70-80 -luvuilta. Olen äänittänyt niitä varmaan yli kymmenellä eri nauhurilla, omilla ja muiden. Itselläni oli silloin ainakin JVC, NAD, Tandberg ja Akai.

Nauhalaatuja on rautaoksidia, kromidioksidia ja muutama metallinauhakin. Käytän digitoidessa nauhan mukaista nauhavalintaa. Nauhavalmistajia on lukuisia, mutta en koskaan ole hankkinut mitään halpakasetteja. Yhteen aikaan ostin tukusta BASFin LH Super I ja Chromdioxid Maxima II -nauhoja, sekä Maxellin UD -kasetteja.

> Oliko soitin säädetty ko. nauhalaadulle? (Dolby)

Ei ollut. Akai GX F71 oli käytössä pitkään, ja siinä käytin yleensä sen automaattista säätöä jokaiselle kasetille erikseen.

Suurin osa on äänitetty B-Dolbylla. Pieni määrä myös Dolby C:llä, kunnes tajusin, että se on herkkä esim. äänipään likaantumiselle. Dolby C-kasetit eivät myöskään toistu oikein toisessa nauhurissa, kun signaali ei tule toistopäältä takaisin samanlaisena kuin se nauhalle meni. Dolby C:n olisivat saaneet jättää keksimättä.

Digitoidessa en käytä Dolby-kohinanvaimennusta. Dolby C:n pumppausta vihaan enemmän kuin kasettinauhan huojuntaa ja balanssin lepatusta nauhankulun huonouden takia. DNL vaimentaa useimpien kasettien kohinan minulle riittävästi. Niissä, joissa haluan lisää kohinanvaimennusta, teen sen Izotope RX -ohjelmassa, jossa joka tapauksessa suodatan pois ritinät (useimmat kasetit ovat kopioita vinyylilevyiltä), hurinat ja leikkaan tyhjät alut ja loput pois. Jos yläpää kuulostaa Dolby-koodauksen takia liian kirkkaalta, tasoitan taajuusbalanssia EQ:lla.

DNL:n käyttö vähentää kohinanvaimennukseen tarvittavaa aikaa 3-8 minuuttia kasettipuolta kohti. Muutaman kasetin kanssa ei olisi suurta väliä, mutta elämä on aivan liian lyhyt 300 kasetin jälkikäsittelyyn. Tuolla on vielä odottamassa pari tuhatta diakuvaa ja kaksi jätesäkillistä VHS-nauhoja...

> Onko käytetty mahdollisesti automaattista äänitystason säätöä?

Ei hemmetissä!

Ai niin, et kysynyt, mutta säädän toistopään atsimuutin jokaisen kasettipuolen kohdalle erikseen parhaaksi mahdolliseksi. Digitoin Nakamichi CD1 -dekillä.

Ok, kiitos!

Tuon R&T:n toimintaselostuksen mukaan T2:n ympärillä olevan 4 kHz:n ylipäästösuotimen tehtävä on rajata vaimennettavat taajuudet vain sen yläpuolelle.

Tulkitsenko siis oikein, että korkeiden taajuuksien vaimentuminen pienillä signaalivoimakkuuksilla perustuu pelkästään suoran signaalin ja sivuketjun signaalien kumoutumiseen vastavaiheisina?

Taidan rakentaa uuden yhden kanavan DNL:n, jossa voin trimmerivastuksilla ja konkkia vaihtamalla kokeilla, saisinko toiminnan paremmaksi yli 10 kHz:n taajuuksilla.

DNL oli jo aika varhaisissa Philipsin malleissa, saattoi olla jopa jo mononauhureissa. Kun kasettinauhurien yläpään toisto ei vielä silloin ollut kovin kummoinen, niin ehkä Philipsillä yli 10 kHz:n taajuuksia ei pidetty kovin tärkeinä.

Eero

VARAUKSELLA SUHTAUDUN toteamaan, että 70-luvun ferronauhoissa olisivat diskantit kohinaksi muuttuneet. En ainakaan omissa 70-luvun ferronauhoissani ole havainnut mainittavaa diskanttien häipymää.

Myös läpikopioitumisilmiötä on mielestäni monasti liioiteltu. Ilmiö riippuu siitäkin, onko kasetteja säilytetty väärin eli lappeellaan vaiko oikein eli pystyasennossa, jolloin nauhakelat eivät pääse "valumaan". Muutamassa kasetissani olen havainnut läpikopioitumista musiikkikappaleiden välisissä taukokohdissa, eli nauhalla seuraava musiikkikappale ensimmäiset sekunnin, puolitoista heikosti kuuluu "haamuna" ennen kuin kappale varsinaisesti alkaa.

Minulla on enemmän kuin 2000, vähemmän kuin 4000 C-kasettia, vanhimmat 60-luvun lopulta jolloin nauhurini edes eivät ihmeempiä diskantteja tallentaneet. Ensimmäisen varsinaisen kasettidekkini hankin vasta vuonna 1972, aiemmat olivat mononauhureita. Kasettien lukumäärää en ole koskaan laskenut, sillä suuri osa ns. DX-nauhoistani yhä on laatikoissaan kuuntelupeditionien jäljiltä, ja viime vuosina olen DX-kasetteja tunkenut kaappien ja komeroiden perukoille, kun hyllyihin ja vetolaatikostoihin enää ei mahdu.
.

KETJUSSA MITÄ EERO totesi Dolby C:stä, samaa mieltä olen että susi oli jos syntyessään.

Muun muassa hämmästyin, kun 80-luvun lopulla ostin Pioneerin silloisen parhaan dekkimallin CT-939, ja dekillä ei  Dolby C:llä pumppaamisen takia pelsepuupikaan musiikkia kuunnellut. Dolby B:n käyttöön oli tyytyminen. Hyvätasoisilla nauhoilla [Basf Chromdioxid Super, Maxell XL-II,  Sony HF-ES, CD-a, UCX-S, TDK AD-X, A, SA-X etc.] pohjakohina kuitenkaan ei mielestäni koskaan ole ollut ongelma. Nykyisinkin kuuntelen musiikkikasettejani ilman kohinanvaimennusta, koska olematon pohjakohina ei häiritse edes kappaleiden välisissä taukokohdissa.

Dolby C -dekkejä minulla nykyiselläänkin on nelisenkymmentä, ja pääsääntöisesti aina käytin nauhoittaessa vain Dolby B:tä. Myönteisinä poikkeuksina muistan muutaman Sony-mallin, joilla yllättäen musiikkia pystyi kuuntelemaan myös Dolby C:llä, ilman pumppaamista. Olivatkohan mallit kolmipäädekit TC-K570, TC-K590, TC-K670 ja TC-K690. Tosin nuo Sonyt olivat mekanismeiltaan rupulaatua verrattuna Sonyn 70- ja 80-lukujen dekkeihin mm. TC-199SD ja TC-K81.

-ilkka

Tämä kyynisyyteni DNL-systeemiä kohtaan johtuu varmaan siitä että esim. Philipsin RH851 ja N2506
eivät varsinaisesti olleet hifilaitteita, ensin mainitussa yhdistelmässä oli automaattinen äänitystason
säätö ja tuossa jälkimmäisessä dekissä ei ollut hurraamista sen enempää laadun suhteen. Erillistä
DNL-boxia en ole omistanut joten ei ole tullut testattua uudemmilla äänitteillä sen toimintaa.

Tuolla restauroinnilla tarkoitin lähinnä näitä aikansa halpislaitteita.

Tuo Telcom on näköjään samaa tekniikkaa kuin Nakamichikin...

http://www.ernstschroeder.de/highcom_d.htm#vor

Markku