Moro

Ehdottomasti ei rinnan!!! Zenerit ei ole niin identtisiä etteikö niiden kynnykseen kompastuisi. Se zener joka alkaa johtaa millivoltin ennen pariansa, saa niskaansa kaiken virran, ja viereinen vain ihmettelee, että mikäs sen tuli.
Ehdottomasti sarjaan.

Jussi

Unohdetaan edelliset ehdotelmani, en enää itsekään muista miksi olisin tuota kytkennän etuvastusta halunnut pienentää. Anyway, nyt on kokeiltu noin 1k8 etuvastus (3kpl 5k6 rinnakkain), 200 V zeneri ja tuo kytkentä ruokkii vain ECC:n toista puoliskoa. Virrat päälle ja alkujännite ennen etuvastusta nousi taas sinne 340 Volttiin. Sellaiset 210 V (siis selvästi yli Zenerin nimellisarvon 200 V) näkyy tuossa zenerin ja 1k8 liitospisteessä vajaat viitisen sekuntia ja sitten tuo jännite yhtäkkiä romahtaa 30 V korville. Jännite ennen etuvastusta tipahtaa myös jonnekin 170 V tienoille. Tuo romahdus tapahtuu selvästi ennen kuin putket alkaisi johtaa.  Kovin kauaa en viitsinyt odotella mitä sitten tapahtuisi. Mitäs tuossa nyt oikein tapahtuu ????? Ylikuormittuuko seleeni vai oliko tuo zenerin tuho. Näyttää testerissä edelleen diodilta, ja saman proseduurin voi toistaa, menee ihan samalla tavalla. Alkaa vaan näyttää siltä, että tämä kiss("keep it simple, stupid")-tie on nyt kuljettu...

Edit 18.11.2017: Pari uutta vaihtoehtoa tuli mieleen;

A) hiukan lisää komponentteja regulaattoriin

Tuollainen schema tuli googlaamalla. Tuosta voisi kokeilla tuota regulointiosaa ympätä tuohon anodilinjaan. 100 mA pitäisi riittää normaalitoimintaan kun pääteputket ei ole tuossa linjassa

B) pienitehoinen invertteri virtalähteeksi

Jos tuohon invertteriin päätyy, niin pitääkö olla "puhdasta" siniaaltoa antava vai riittäisikö "modified" mallinen. Hintaeroa noilla taitaa jonkin verran kuitenkin olla vaikka sieltä tehoskaalan alapäästä valitsisikin. Pienitehoisia 12 V virtalähteita löytynee nurkista syöttölaitteeksi. Etuna tietysti se, että radioon ei tarvita muutoksia. Miten stabiileja nuo sitten lienee syöttöjännitteensä vaihteluille.

artosalo kirjoitti 18.11.2017 klo 15:34:50:

Jo vain kävikin. Aluksi oli vain 1k5 2W vastus (ei ollut juuri sitä 1k8 kuin ¼W tehoisena) ja 200V 5W zener. Mittakoukku kuvan paikassa eli ihan vastuksen päässä. Lopputulos näkyykin kuvasta. Zenerin lämpötilaa en ehtinyt kokeilla...

En vaan käsitä mikä tuon jänniteromahduksen aiheuttaa. Kun zenerin toisen pään irrottaa, kaikki toimii kuten ennenkin. Ja mielestäni kytkin sen oikein päinkin, katodi (eli viivattu pää ?) + jännitteeseen. Tuo suotokonkalta tuleva jännite siis tipahtaa vasta tuon romahduksen tapahduttua siihen 170 V arvoon, sitä ennen se lähtee sieltä 340 V:sta hitaasti laskemaan. En oikein osaa kuvitella muuta kuin että seleeni tuossa tilanteessa ylikuormittui jotenkin.

Tästä voi oppia erään zenerin käyttöön liittyvän seikan. On hyvin vaikeata saada aikaan reuloitua 200 V jännitettä, jos raakajännite on (vain) 230 V ja vaihtelee
+ 10 V sekä käynnistystilanteessa käy vielä yli 300 V:ssa.
Tässä tilanteessa sarjavastuksen arvo jää pakostakin pieneksi, jolloin virta komponenteissa vaihtelee hyvin suuresti jännitealueen ääripäissä.

Paras ratkaisu olisi puolijohteilla toteutettu sarjaregulaattori.

ULA-oskillaattorin anodijännitteen muutos 140 V:sta 120 V:iin ei pitäisi vaikuttaa herkkyyteen lainkaan, ei ainakaan siinä määrin, että eroa voisi kuuntelemalla havaita.
Oskillaattoripiirin kaikki komponentit ja niiden liikuttelu saattavat vaikuttaa oskillaattorin viritykseen tai toimintaan. Ehkä tästä on kysymys.