Oikeastaan tästä voisi avata vaikka uuden ketjun mutta jatkan kuitenkin tästä. Mielenkiinnon vuoksi tein tutkiskelun myös samasta pistorasiasta jännitteensä saavalle Salora Milano 58-mallille. Tätä ei ole pääteputken hilakonkan uusimista lukuunottamatta varmaan koskaan isommin korjailtu. Säätötarvetta kuitenkin  näyttäisi olevan kun paras kuuluvuus on vasta tuolla 120 kHz päässä teoreettisesta 105,500 MHz:stä. Äänenlaadussa ei kuitenkaan ole mitään moitittavaa joten annan olla tuollaisenaan.

Tulos on sikäli mielenkiintoinen, että näyttää tuo verkkojännitteen vaihtelu tuohonkin vaikuttavan, mutta paljon vähemmän. Testin aikana asema (edelleen tuo 94,8 MHz) oli viritetty virityssilmän parhaaseen signaalivoimakkuuteen. Siinä on myös äänenlaatu parhaimmillaan.

Toistossa  tuota vaihtelua ei huomaa, mutta se onkin vain alle kolmasosan siitä mitä 1000V vaeltaa. Tuossa kuvassa  on noin 3 ½ minuutin pätkä. Taajuus vaihtelee noin 20 kHz kun 1000V:ssä se vaihteli n. 70 kHz ja pahimmalla tapauksella (225-235 V) vielä enemmänkin. Tuo keskitaajuuden 20 kHz vaihtelu  ilmeisesti pitää toiston vielä Milanon S-käyrän suoralla osalla.

Tuo Hukkiksen viesti aiheuttikin taas haja-ajattelua. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun virta kytkeytyy; laitteessa on kuitenkin seleenitasasuuntaaja joten anodijännite nousee melko nopeasti joksikin aikaa normaalia korkeammalle ennen kuin putket alkavat ottaa virtaa. Kestääkö tuo 5 W Zener tuon käynnistysvaiheen muutamien sekuntien jännite/virtapiikin ? Kokeilemallahan tuokin tietysti selviää...

Lainaus:


Asiaa voi tarkastella pienellä laskutoimituksella.
Nyt tosin pitäisi olla Saloran koko kytkentäkaavio jotta voisi varmasti päätellä tehohäviöt sarjavastuksessa ja zenerdiodissa.
Oletetaan, että käyttöjännite 1k8 sarjavastukselle tulee suoraan tasasuuntaajalta (oletettavasti välissä on jokin sarjavastus).

Kun virrat kytketään radioon, niin zenerdiodin virta alkaa kulkea välittömästi, jolloin käyttöjännite ei nouse samassa määrin kuin ilman zenerdiodia.

Jos arvioidaan, että käyttöjännite nousisi käynnistyshetkellä 260 V:iin,
niin 1k8 sarjavastuksen yli jää 60 V ja tästä aiheutuu 2 W tehohäviö.
Zenerin läpi kulkee silloin 33 mA virta, josta aiheutuu 6,6 W tehohäviö.

Jos arvioidaan käyttöjännitteen nousevan 250 V:iin, niin vastuksen tehohäviö on 1,4 W ja zenerin 5,6 W.

Mikäli 1k8 sarjavastuksen ja virtalähteen välissä on jokin sarjavastus, niin käyttöjännitteen nousu jää vielä pienemmäksi.

Taajuuden stabiloimiseksi riittäisi varmasti oskillaattorin jännitteen vakavointi, eli R6: n kautta putkelle tuleva jännite.

OH2EO kirjoitti 16.11.2017 klo 20:44:13:


Tuohon tyytyminen taitaisi helpottaa tilannetta. Joskus olin mittaavinani siltä anodilta luokkaa 120 V. Ja noin se suurin piirtein taitaa olla tuosta mitatuistakin (230-90=140).  Jos pienentäisi R6 jonkin verran ja käyttäisikin 120 V zeneriä sen jälkeen?

Lainaus:


R6 "kuumalle" puolelle ei voi (suoraan) laittaa zeneriä suoraan. Siellä liikkuu suurtaajuisia signaaleja.

Enpä lähtisi lisäämään oskillaattoripiiriin ylimääräisiä induktansseja alkuperäisen  ongelman  ratkaisemiseksi. Tästä voi seurata ihan uusia ongelmia.

Jos yhden 5 w zenerin ylikuormittuminen muutamaksi sekunniksi käynnistyksen yhteydessä mietityttää, niin laita sen sijaan sarjaan kaksi 100 V 5 W zeneriä ja sarjavastukseksi 2...3 Wattinen.

Ajattelin tällaista ratkaisua: R6 rinnalle 47k, ennen niitä anodilinjaan 1k2 ja näiden liitäntäpisteestä 200 V Zener runkoon. Vastukset 1 W tehonkestoisina. Onnistuisikohan tuo noin?

Edit: Siis 2 zeneriä rinnakkain, 1k2 rakenneltuna neljästä  5k6 1 W rinnakkain