Lainaus:


Juuri näin.

jat79 kirjoitti 18.10.2017 klo 12:02:41:


llmaisin antaa ulos pientaajuusjännitteen, joka ihannetapauksessa on suoraan verrannollinen taajuuspoikkemaan.  Tässä on englanniksi vähän:

https://en.wikipedia.org/wiki/Foster–Seeley_discriminator

AJY

AJY kirjoitti 18.10.2017 klo 12:54:13:

Oleellista on, että taajuuspoikkeama riippuu moduloivan signaalin taajuudesta ja voimakkuudesta. Asiaa kuvaa ns. modulaatiokerroin "M". Se on taajuuspoikkeaman suhde modulaatiotaajuuteen. Jos moduloivan 1kHz:n signaalin voimakkuus on sellainen, että aiheuttaa 1kHz taajuuspoikkeaman, niin moduloitu "lähete" koostuu taajuuskomponenteista:
([fo], [fo +- fm], [fo +- 2fm], [fo +-3fm]). Tässä fo kantoaalto ja fm on moduloiva taajuus sekä 2fm kaksinkertainen taajuus jne.

Mitä suurempi M on, sitä useampia taajuuspareja syntyy. Näiden amplitudi vaihtelee M:n arvosta riippuen. Esimerkiksi M:n arvolla 5 syntyy katoaallon lisäksi kahdeksan (8) taajuusparikerrannaista. Kyseessä on hyvin  kompleksinen tapahtuma verrattuna AM modulaatioon, jossa taajuuspareja on kantoaalto fo ja [fo +-fm]

No onneksi näissä radioharrstushommissa ei tuohon matemaattiseen puoleen tarvitse perehtyä. Oleellista on tuon S-käyrän ja sen kaistan ymmärtäminen.

Edit 19.10-17: Modulaatiokertoimen (indeksin) vaikutuksen "visualisoimiseksi" liitän tähän Radiotekniikan käsikirjasta lainaamani ja hieman täydentämäni havaintokuvan. Kuvassa a) on pelkkä kantoaalto ja modulaatio on nolla. Kuvissa b)...d) on moduloiva taajuus 5kHz mutta modulaatiokerroin M on 1 - 5 ja 10. Pystyviivat kuvaavat vastaavia taajuuspektrejä ja delta-fo deviaatiota. Moduaatiokertoimen  suuretessa kasvaa deviaatio ja syntyvien merkitsevien taajuuskomponenttien määrä. FM-moduloinnin ominaisuutena on lisäksi, että syntyneiden "sivunauhojen" energia otetaan kantoaallosta ja kokonaisampitudi on riippumaton moduloinnista.

Kun moduloiva taajuus ei muutu, johtuvat muutokset moduloivan taajuuden amplituudin (voimakuuden) kasvusta. Näin myös deviaatio S-käyrällä levenee ja ilmaistuna saadaan voimakkampi "ääni".

Terv.
Åke

akenyh kirjoitti 18.10.2017 klo 18:56:12:


Tarkemmin ottaen FM-modulaatiossa noita taajuuspareja syntyy aina ääretön määrä, mutta tässä tarkoitetaan sitä, että vain ne taajuusparit lasketaan joiden amplitudi on yli 1% kantoaallon amplitudista.

https://www.dsprelated.com/freebooks/mdft/Sinusoidal_Frequency_Modulation_FM.htm...

Sivun viimeinen kaava (4.9) siis kuvaa miten FM-moduloitu signaali koostuu äärettömästä määrästä taajuuspareja. Bessel-funktio Jk(β) kuvaa sitten eri taajuusparien amplitudia tietyllä modulaatioindeksillä. Tuossa indeksiä on merkitty kirjaimella β kirjaimen M sijasta, mutta samasta on kyse.

Mitenkähän tämä sitten suhteutuisi todelliseen ULA-radiolähetykseen? Mono-audiosignaalin taajuusalue ylettyy 15kHz:n. Jos käytettäisiin 75kHz:n deviaatiota, saataisiin modulaatio-indeksiksi 5. Merkitseviä taajuuspareja tulisi siis 8kpl, eli 8*15kHz = 120kHz. Eli käytännössä 75kHz:n deviaatiolla tarvittaisiin 240kHz:n kaistanleveys? Vai menikö ihan väärin?

jat79 kirjoitti 19.10.2017 klo 12:13:49:

Näin juuri. Deviaatio vaihtelee moduloivan signaalivoimakkuuden mukaisesti.