Pari viikkoa sitten palastelin ja poltin pihapiiristä yhden epäkäytännöllisen rakennuksenmörskän. Sisältä tavarat lajittelin neljään jakeeseen; säilytettävät, poltettavat, metalliromu, ser-romu. Serkasaan päätyi tuollainen "kannumallinen" Olli-paimen.

Monta muistoa tuli mieleen 70-80-90 luvuilta. Kumma kyllä ne muistot ei olleet mitenkään maalaisromanttisia. Hirvien katkomien aitojen korjailua, tolppien ja lankojen siirtelyä uudelle laidunalueelle, juomaveden pumppausta ja siirtoa laitumelle, naapurin viljapeltoon karanneet elukat, ojaan pudonnet elukat, kärpäset ja paarmat, hyttyset ja mäkärät.... voi hel.......

Tuon kannumallin jälkeen oli käytössä pari kappaletta muovikuorisia verkkopaimenia. Pyöreä lätyskä, pohjaosa vihreä, kansiosa punainen. Olikohan valmistaja tmi Talkkari? Molemmat näistä ukkonen hajotti. Ensimmäisen niin että osat levisi yli 10m säteelle.

Edit. Onkin Vahti-merkkinen paimen jota valmistetaan samannäköisenä edelleen, nykyisin Konnevedellä. Meidän paimenet oli molemmat 70-luvulta.
http://kone-konkari.fi/index.php?pinc=4

Näiden jälkeen tuli AlfaLavalin sen ajan tehokkain malli. Ja olikin tehokas: Monta haurastunutta eristintä piti ekana kesänä vaihtaa kun löi läpi sadekelillä. Lehmätkin kyllä lankaa kunnioitti. Palveli muutaman vuoden kunnes elikot talutettiin korkealaitaiseen ja maatalous alasajettiin EUn myötävaikutuksella.

Saisin rehata kotiini tuollaisen aloitusviestin mukaisen hissinhuollon tekemän ollin, mutta en ole keksiny sille mitään käyttöä. Ja näitä "kiva omistaa" juttuja pitäisi yrittää vähän karsia ettei varasto olisi jatkuvasti täynnä.
Roskiksena se vois toimia, jos sen saisi tehtyä niin, ettei tarvitsisi tehdä sille mitään peruuttamatonta.

Omat kipeät sähköpaimenmuistot on kaikki siitä pyöreästä ja punaisesta verkkovirta kojeesta.

Timo_JR kirjoitti 26.10.2017 klo 17:27:37:

Niin tuttua, niin tuttua. Loppui kun kietoi rautalankaa sarvien tyveen ihokosketukseen ja siitä sarvien ympärille. Muutaman kerran yleensä kokeili ja sitten uskoi ja langan voi poistaa.

Serkasa odottaa kuljetusta eli Olli vielä pelastettavissa jos kelpaa.

Ja unettavaa se oli kuunnella kesäyönä dx-asemaa 20 ssbllä paimenen napsutuksen kuuluessa bandilla.

Niin todellakin, kuulokojeparistoissahan on se poistettava lappu. Idea onkin näköjään jo vanha.

Vekku sai YV:n, haluan pelastaa Ollin SER-kasasta! 

Muistan lapsuuteni (alkaen v. 1950 ...) veivi - lankapuhelin ajalta, että puhelimeen oli kytketty kaksi isoa kantikasta 1,5 V:n paria sarjaan. Niitä tuodessaan asentaja poisti korkit ja lisäsi vettä pareihin. Sain vanhat parit ja purin ne. Parissa oli isokokoinen hiili plus elektrodi ja ilmeisesti sinkki kuori negatiivisena elektrodina. Eli ne olivat normaaleja sinkki - hiili pareja, joihin elektrolyytti aines oli pakattu kuivana varastoinnin takaamiseksi.

Hiili elektrodista sain sahatuksi uudet harjat naapurin autoilijalta saamaani 12 V:n tuulettimen harjoiksi.

Laitetaanpa kuva minun Erka sähköpaimenestani.
Koneiston toiminnasta voi ladata videon tästä

http://aijaa.com/BTZ942

Tehonsäädin on joskus korvattu vipukytkimellä. Jos joku tietää minkälainen
säädin tässä on alunperin ollut, olisin kiinnostunut.

Jari

Sain käsiini tällaisen ihmeen ja kun ryhdyin tietoa etsimään, oli tämä ketju oikeastaan ainoa mikä edes sivusi laitosta. Patteri oli ilmeisesti vuotanut ja se on poistettu, mutta päällisin puolin silmäillen tämä vaikuttaa ihan ehyeltä, mitä nyt aitajohtimet on uusittava.. Seuraava operaatio onkin etsiä jostain 6V virtalähde ja testata laitos. Mitään aavistusta pöntön iästä ei ole. SER-kuormasta puoliso oli tuon talteen poiminut.
EDIT: Käy ja Kukkuu !  huvin ja urheilun kannalta pistettiin ihan tavan pattereita jonoon ja aitatesteri näytti tasaista 10 000 volttia. säätövastuskin näkyy toimivan iskun viivekytkimenä. Olihan tuo melkoinen kokemus kuulla, kuinka se iskun kerää, eihän nämä nykypaimenet pidä minkäänlaista ääntä itsestään.