Näissä koneisto on erilaiselle pohjalevylle toteutettu.

Lopuksi vielä kuva ARMA-paimenpoika 461:stä, jota en ole purkanut koneistoa nähdäkseni.

Toivottavasti tietoja näistä löytyy, eikä aiheeni aiheuta pahastumista forumilla. 

Kyllähän aihe kiinnostaa, mutta ehkä kellään ei ole paljoa sanottavaa. Itse korjasin 60-luvulla joitain noita, mutta en juuri mitään niistä muista. Viime Huutokauppakeisarissa noita pyöreitä Olleja taisi mennä kolme kappaletta yhteishintaan 25 Euroa, tai jotain sinne päin. Halpoja olivat.

Vaikka kirjoitinkin paimenista aikaisemmin partakoneketjuun, niin en tiedä vanhoista suomalaisista paimenista oikein mitään. Olin radiohuollossa kesätöissä vasta 1974 (muistaakseni). Silloin paimenet oli tehty triaceilla tai ainakin tyristoreilla. Aikaisemmista paimenista muistan vain sen, että pienenä kilpailtiin kavereiden kanssa siitä, kuka pitää kiinni paimenlangasta pisimpään. Hölmöin yleensä piti, tai se jolla oli kumisaappaat jalassa.

Sen kesätyön aikana sain omituisen tehtävän. Isäntä toi paimenen huoltoon ja sanoi, että iskussa ei ole tarpeeksi tehoa, hänen mullikkansa eivät välitä siitä mitään ja menevät aidan läpi viljapeltoon. Hän halusi paimeneen lisää tehoa.

Kysyttiin, miten isäntä kokeilee iskun voimakkuutta. "Otan langasta kouralla kiinni."

Muistelen, että kokeilin jännitepiikin suuruutta tekemällä ruuvimeisselin kärjellä kipinävälin lyytin napojen välille. Kilovoltti hyppää millimetrin. Isännän paimeneen lisättiin varauskondensaattoreita. Kotelon kylkeen kiinnitettiin ruuveilla toinen muovikotelo, jonka sisällä oli kolme suurta elektrolyyttikondensaattoria. Kolmen millimetrin kipinä sillä virityksellä syntyi. Otsoni haisi. Myöhemmin ei kuulunut mitään, joten isäntä oli luultavasti tyytyväinen.

Hienoa! Juttu alkoi luistamaan.

Toivottavasti Eeron tapauksessa isäntä oli vain tyytyväinen, eikä siksi palannut enää
virityttämään sähköpaimentaan. Pahempi vaihtoehto olisi ollut, jos hän sai liian suuren
sähköiskun itse, ja ei siksi enää tullut takaisin... 

Minäkin muistelen kaikissa sähköpaimenissa olleen 6V paristot. Poikkeuksen tekee
tämä jutun aloituksessa oleva Olli, jossa on 5,6V paristo, ja se on alkuperäinenkin vielä.
Laitan kuvia siitä myöhemmin.

Kuva vielä esitteen kannestakin tässä kahvitunnin lomassa.

Kyllä noita Olleja tuli itsekin aikoinaan korjailtua ja pattereita vaihdeltua. Tuo mekaaninen, jousivoimalla palautuva laite kun sai kunnon ukonilmalla tärskyn, niin jo oli kellon jousi suorana eikä enää saanut mutkalle väännettyä.

Muistelen, että olisi ollut joku norjalainenkin paimen joskus korjattavana, ei muistikuvaa merkistä...