|
ESITÄN USKALIAAN TEESIN: taulutelevisiot omilla kaiuttimillaan varhaistavat ja lisäävät kansakuntien kuulonalenemaa, verrattuna aikoinaan kuvaputkitelevisioihin. Putkitöllöissä oli sentään jonkin kokoiset kaiuttimet edes jonkin tasoisella äänenlaadulla.
Oman lisänsä taulutelevisioiden kuulonrasittavuuteen tekevät nykyiset mainos- ja ohjelmaformaatit, joissa hihkutaan, huudetaan, räkätetään ja kilkutellaan: voimakkaita äkillisiä volyymipiikkejä. .
HUUSHOLLISSA ON KOLME kappaletta 32-tuumaisia ns. taulutelevisioita. Tuorein on runsaat kaksi vuotta vanha Turkin-Finlux, iäkkäämmät ovat vanhemman näyttötekniikan LG sekä Toshiba (jossa on ruokottoman hyvä, jopa CRT-kontrastikas kuvanlaatu).
Jokaisessa litussa audiossaan on alempi ja keskialue korostunut, olisiko jossain 300-800 Hz:n huiteissa taajuusvasteensa voimallisimmillaan. Bassotoistoahan kukaan ei lituilta kai oletakaan, mutta omallakin radioharrasteen luuripaukkeiden rasittamalla sekä jo ikäkuulollani, suhuäänteistä ei tahdo saada pirunkaan tolkkua. Diskanttitoisto ainakin budjettiluokan taulutelevisoissa on onneton. Etenkin englannin kielen kanssa tuntee itsensä jo aivan kuuroksi. Muun muassa suomen, saksan ja espanjan kielissä on paljon konsonanttiäänteitä, jotka tekevät taajuusalentuneelle kuulolle sekä kaiuttimien puutteellisen taajuusvasteen puitteissa kielen helpommaksi kuulla, erottaa ja tulkita.
Äänenvoimakkuuden lisääminen on huono ratkaisu: kuuloelintä pahiten rasittavat äänitaajuudet voimistuvat, ja siihen sekaan sitten pamahtaa ajoittainen helekutinmoinen huuto sekä mekkala muun muassa talk show -ohjelmissa. Ja esimerkiksi mainoskatkojen räime, mm. kaupallisen TV5:n mainosblokki rävähtää apokalyptisella räimeellä. Aamuisin slaagin paikkoja aina on, kun FOX:in Sky News aamukuuden jälkeen äkisti katkeaa lastenohjelmien hitonmoiseen huutoon.
Kuuloahan käsittääkseni ei pahiten rasita ja pysyvästikin vaurioita ns. subwoofer-bassojytinä, vaan etenkin ylemmän keskialueen taajuudet, suurella volyymilla. .
YKSI RATKAISUHAN TIETYSTI on television äänen ottaminen esimerkiksi AV-vahvistimen kautta. Lopetin tuon pelleilyn kohta kymmenisen vuotta sitten. Vain musiikkiohjelmia, konserttitaltiointeja joskus seuraan ottamalla äänen perinteisen 2.0 -hifin kautta.
Olen toteuttanut television audion parantamisen mm. hyödyntämällä stereokomboja, joita käytettyinä saa parilla kympillä. Siis näitä radiomankka-CD-soitin -komboja, joissa on irrotettavat kaiuttimet. Siinä saa halutessaan kauko-ohjaimella välillä vaikka laittaa Radio Suomen soimaan, jos televisiossa riittää tekstityksen seuraaminen.
Toinen ratkaisuni on ollut USB-tikkutelevisio. Usein otan tv-audion USB-tikun kautta kookkaalta läppäriltäni, jossa on B&O:n audiokonstruktio ja muun muassa erittäin hyvä diskanttitoisto: televisio toimii vain näyttönä. Vertasin mihin tahansa taulutelevisoistani, tuolla läppärin äänentoistolla pystyy kuuntelemaan paljon pienemmällä äänenpaineella, silti diskantit ja mm. englannin kielen suhuäänteet erottuvat mainiosti.
Kunhan pohdin.
-ilkka
|