Nonniin. Riittää kun edes jollain on silmät auki heti aamusta, eli Reijolla. Itsekin ihmettelin niitä kuristamattomia huippuja, mutta kun en ollut vielä herännyt, niin näinhän siinä kävi. Siellähän oli vain toisen puolijakson huiput siitä yksinkertaisesta syystä, että seleeni päästi vain toisen puolikkaan läpi, ilmeisesti hapettuman aiheuttama, koska sitä kaikkien rakastamaa vienoa tuoksua ei tullut joka on ominaista palaneelle seleenille. Latasin tilalle 1N4007:t, ja otin uudet kuvat. Ero on vieläkin huomattava.

Jussi

Näissä mittauksissa, jossa siis tutkitaan päätemuuntajan lisäkäämin vaikutusta hurinatasoon, pitäisi mielestäni pääteputken ohjaushila juottaa suoraan maihin.
Näin vältetään muualta (ilmaisin, audiovahvistin...) tulevan ja pääteputkessa vahvistuvan hurinajännitteen vaikutus tuloksiin.

Tuo kuristinhan siis vaikuttaa myös pääteputkea edeltävien putkien anodijännitteen rippeliin (ja kenties ennenkaikkea tähän?). Hurinan väheneminen voi johtua myös siitä että rippeli pienenee siellä. Eli näissä testeissä pitäisi tosiaan pääteputken hila maattaa.

Reijon tuolla aiemmin ilman ”simuloinnin saloja” esittämä päätemuuntajassa tapahtuva hurinajännitteen eli rippelin minimoinnin periaate vastakkaisilla virroilla on looginen ja kiinnostava. Näinhän siinä tapahtuu.
Asia kiinnostin minua enemmänkin, joten tutkistelin hieman RMorgin forumilta aiheeseen liittyvää aineistoa. Ja löytyihän sitä ja ehkä selkein on Joe Sousan kirjoittama  ”Pentode Plate Hum”, johon on linkki seuraavassa:
http://www.radiomuseum.org/forum/grundig_pentode_plate_hum.html

Joe viittaa aluksi erinäisiin toisiin viestiketjuihin, joissa on asiaan liittyvää. Seuraavaksi hän selvittää asian hieman syvällisemmin käyttäen esimerkkinä erästä Grundigin radion pääteastetta ja kaaviota, johon on lisännyt hieman tietoja (sinisellä). Tekstissä on kerrottu aika tarkkaan perusteet mitä tehdään sekä laskelmat hurinavirtojen  eri osille primääri- ja lisäkäämeissä. En toista niitä tässä yhteydessä vaan mainitsen vain joitakin yksityiskohtia.

-      Post#7: muuntajan magnetointiviralla ei ole suurta merkitystä hurinan kumoamisessa
-      Rippelijännite 1. suotoelkossa on sahaterä aalto kestoltaan 2ms+8ms.
-      Putken sisäinen anodi-impedanssi on 40kΩ mutta 150Ω:n katodivastuksen ja putken 10mA/V (1/100Ω) jyrkkyyden seurauksena se kasvaa 2,5 kertaiseksi eli on 100kΩ.
-      100kΩ+ 7kΩprimääri-impedanssi ja 1kΩ (sarjavastus)+11R(Ω) lisäkäämi muodostavat sillan, jossa ”kumousvirrat” kulkevat.
-      Haarojen aiheuttamat hurinavirrat indusoivat jännitteet myös keskenään, eli primääri- ja lisäkäämi toisiinsa (kats. laskelmat)
-      Laskelmien perusteella tässä Grundig kytkennässä syntyy ylikompensointi jossa0.6Vpp muuttuu -1,756Vpp.
-      laskelmat on tarkistettu LTspiece-IV simulointiohjelmalla ja täsmäävät.
-      Oikea sarjavastus tässä tapauksessa olisi n.4k

Lisäksi komponenttien kuten putki ym. arvojen muutokset vaikuttavat tasapainoon ja hurinaan. On huomattava, että putkiradion hurina ei aiheutu pelkästään pääteputken anodivirrasta vaan useampi muukin tekijä saattaa sitä aiheuttaa. Esimerkiksi hehkujohtojen ja verkkomuuntajan säteily ja putkivuodot kuten myös ohituselko katodivastuksen rinnalla voi lisää hurinaherkkyyttä.

Raimon huomio, ettei suojahilatakaisinkytkentä ole tässä menetelmässä kyseessä, oli oikea. Näin Otto Limannin radiokirjassa esitetyssä käsitys, samoin kuin omani, ei ole ainakaan kompensoinnin ensisijainen tekijä.

Terv.
Åke

Tuossa jutussa johon Åke viittaa, anodi-impedanssin nousu tapahtuu, koska katodivastus on ohittamaton. Useimmitenhan se on kuitenkin ohitettu elkolla.

Reijo N.

Nyt kävi niin hassusti, että kun kaivoin koneiston ulos, että saa hilan maadoitettua, tässä kun ei ole luukkua pohjassa, niin mittasin myös hila- ja katodijännitteet. Katodilla oli n. 9,5V ja hilalla n. 2,5V. 22nF:n konkka näytti 500V:n testijännitteellä n.1MΩ. Vaihdoin konkan, ja nyt katodilla 7V ja hilalla 0V. Mutta nyt , sen lisäksi, että verkossa pirusti n. 20MHz:n purskeita, jänniteet muuttuivat aika lailla.
Kuvassa ensin vasemmalta lähtien ilman kuristinta hila maadoittamatta, sitten hila maadoitettuna, sitten kuristin mukana hila maadoittamatta ja lopuksi hila maadoitettuna. Ilman kuristinta hilan maadoitus pienensi rippeliä, mutta kuristin mukana maadoitus lisäsi rippeliä. Muutenkin jännite oli hilakonkan vaihdon jälkeen paljon nätimpää. Taajuuslukema heitteli miten sattuu, ilmeisesti niiden suurtaajuisten piikkien takia.

Jussi