Mitenkäs se nyt sitten on, nimittäin päätemuuntajan ensiön jako, kun osaa käytetään anodijännitteen kuristimena? Onko kuristin osa ¼, ½, vai minkä verran koko ensiön osuudesta. Helpointahan se olisi ottaa puolivälistä, kun toisio on yleensä käämitty ensiöpuolikkaiden väliin.

Jussi

Voipi olla itellä tutkimukset edessä kun tuo Salora Milanon muuntaja alkoi savuta.

Siinä on myös tuo anodin suodatusosasto mukana.

Janne

Epäilen myös asian olevan juuri niinkuin Reijo tuossa funtsailee.
Esimerkiksi Saloran useissa malleissa sarjassa on tuo kilo-ohmin vastus. Sitähän ei tarvittaisi, jos päätemuuntaja pystyisi hoitamaan kuristimen tehtävän yksin.

Tässä ei nyt satu olemaan käsillä yhtään koneistoa, josta mittaisin itsenäisen omalle pakalleen käämityn kuristimen induktanssin, mutta vertailukohtana olkoon tuo toisessa keskustelusäikeessä kertomani mittaus sähkömagneettisen kaiuttimen magnetointikäämistä: induktanssi 10H! Se toimii hyvänä kuristimena ilman sarjavastusta.

Timo L.

Mietiskelin hiukan tuon päätemuuntajassa olevan kuristimen merkitystä anodijännitteen suodossa. Tulin siihen tulokseen, että kuristimena sillä ei ole juurikaan merkitystä. Putkinotkon Blaukkarin päätemuuntajan kierrossuhteilla merkitys on marginaalinen maksimissaan 1 dB:n luokkaa. Näiden päätemuuntajien ensiöinduktanssi on luokkaa 10 H. Putkinotkon antamilla kierrossuhteilla kuristinosan induktanssi on luokkaa 1 mH - 10 mH. Toiseksi se sarjassa oleva vastus on ehdottoman tärkeä. Ilman sitä tämä osa muuntajaa olisi oikosulussa suotokondensaattorien kautta. Tämä näkyisi muuntajan ensiössä pienenä (suurena) kuormana, jolloin ensiöstä kaiuttimiin saatava ääniteho olisi lähellä nollaa. Suurin merkitys tällä kuristimella päätemuuntajassa lienee saada välittymään vastakkaisvaiheinen rippelijännite joko kuristimesta ensiöön tai ensiöstä kuristimeen tai molemminpäin.

Kokoaaltotasasuunnatun rippelin tehollisarvo ensimmäisen suotokondensaattorin navoissa on 2*i/c, jossa i on laitteen ottama virta mA:na, c on suotokondensaatorin koko mikroina.

Itse veikkaisin että tuolla on kaksi eri merkitystä. Ensinnäkin tuo raimoj:n mainitsema hurinajännitteelle vastakkaisen magnetoinnin aikaansaaminen joka kumoaa hurinajännitteen toisiossa.

Toinen syy on se, että sillä saadaan muuntajasydämeen vastakkaissuuntainen DC-magnetointi jolloin rautasydän ei saturoidu. Eli vastaavasti kuin push-pull pääteasteessa tapahtuu. Ilman tätä tarvittaisiin huomattavasti isompi sydän tai muuntajassa pitäisi olla ilmarako.

Edit: Tarkemmin miettien tuo kuristinosassa kulkeva virta on niin pieni verrattuna pääteasteen virtaan nähden, ettei tällä ole juurikaan DC-magnetointia poistavaa vaikutusta.

raimoj kirjoitti 07.09.2017 klo 19:13:31:


Tässä varmaan pitää huomioida se, että päätemuuntajalle (ensiössä) menevä virta on paljon suurempi mitä muille putkille (toisiossa). Eli kierrosmääränkin pitää olla samassa suhteessa jotta toision hurinajännite eliminoituu.

Kierrosmääriä en tarkemmin tiedä, muistikuvissa on 10-15% joskus lukeneeni arvo.
Myös päätemuunajan ulosostoista olen pannut merkille, että ko, saatasi olla oikea suuruusluokka.

Hurinan kompessoini selitää Otto Limann Radiotekniikkakirjassa suojahilakompensoinnilla kts.  pdf-liite.

Tuohon suojahilakompentointiin olen minäkin uskonut. Pendodissa suojahilajänniteen muutos vaikutaa tehokkaaksi putken läpi kulkevaan virtaan. Tämä huomaa hyvin mm. putkitesterillä, kun hieman muuttaa suojahilajännitettä.

Terv.
Åke

Moro

Joku mättää nyt simulaatiossa. Jos ajatellaan muuntajaa ihan vaan muuntajana, niin silloinhan ei vuorovaiheisessakaan tapahtuisi kumoutumista. Miksiköhän sitä kuitenkin on niinkin paljon käytetty, jos se ei toimi? Eihän kaikki korvatkaan voi olla väärässä.

Jussi