|
Niin..., tämä on monessakin mielessä aiheellinen keskustelun alue. Täytyy kuitenkin muistaa, että elektroniikka on vuosikymmenissä muuttunut hyvin paljon. 1960 luvulla olivat harrastelijan mahdollisuudet aika rajallisia. Ei ollut rahaa ostaa kaikkea ja varsinkin kallista. Illat istuttiin kirjastossaa tai luettiin tekniikanmaailmaa ym. alan lehtiä. Vanhat radio- ja TV korjaajat opettivat sekä myivät komponentteja sekä myös omia laitteitaan. Vastusvärien merkinnät opin jo silloin eivätkä ole unohtuneet. Ensimmäinen juottimeni oli joku deltan 220v malli. Yleismittari taisi olla joku halpa japanilainen. Transistorit tuohon aikaan olivat niitä AC sarjalaisia germanium kiviä. No, siitä se lähti ja siitä muodostui ammatiksi asti. YLEISMITTAREISTA; YE myi aikanaan Metrixin 001 mallia, sitä punakuorista halvempaa "laatumittaria", sen osti Wärtsilän "sähkö/elektroniikka" porukka aamulla. Puolenpäivän jälkeen tuli porukka takaisin ja sanoi ettei tämä toimi. Mittari oli päällisin puolin kunnossa olevan näköinen..., ravistellessa kuului pientä rapinaa ja viisari oli jämähtänyt liki puoleen väliä asteikkoa. Avatessani kotelon oli sen sisus hopean harmaan pinnan peitossa. Toinen mittajohdon liitin lähes hävinnyt kokonaan ja muutakin "hävinneitä" osia oli. Oli joku nerokas koettanut mitata jonkin generaattorin virtaa. Toinen yhtä huvittava tapaus sattui Bangkokin lentoasemalla joskus 2000 luvun vaihteessa, kun olin siellä tullin tarkastuksessa ja kolme ukkoa repi minua sivummalle ottaessani laukkuani hihnalta. En saanut koskea mihinkään ja ukkelit tiukkasivat mikä ääni laukusta kuuluu, mikä siellä sanoo pi..pi...piip.? Joku digitaalinen yleismittarihan se siellä oli herännyt henkiin koska sen virtanappula oli painunut ja avannut laitteen. Mikä on oskiloskoopin määritelmä, kysyi kaverini kerran pojaltaan; poika vastasi, että se on semmoinen kuin on sairaaloissa ja siinä keskellä ruutua menee suoraviiva ja se sanoo piiiiiiiiiiiiiiiiiip. Lähtökohta korjauksissa on kuitenkin ennen noita kalliita ja hienoja mittalaitteiden hankintaa se, että tunnetaan/ tiedetään mitä tehdään, miksi tehdään sekä oletettavasti on hallussa komponmenttien tuntemus.Työkalut ovat yleensä tarkoitettuja tiettyihin tehtäviin, eli ei pidä käännellä muttereita sivuleikkureilla ta aukoa ristipääruuveja lattapäisillä meisseleillä jos ei osaa. Täällä on muutama liputtanut niitten analogisten mittareiden perään, niin minäkin. Samoin turhaa komponenttien summittaiseen vaihtoon on kiinnitetty huomiota. Huolloissa on tullut eteen myös niitä teeseitse ukkoja jotka ovat "auttaneet" huoltomiestä purkamalla laitteen valmiiksi osiin, siis ruuvikerrallaan pahvilaatikkoon! Varmaankin olettaen, että se huoltomies tietää 17kpl:n erilaisen ruuvin fyysisen paikan. Siis; tunne ensin se laite sekä mittalaitteesi ja vasta sitten ala kokeilla käytännössä. Muistuu mieleen myös tilanne jossa asiakas piti minua varmaankin hulluna, kun kävin korjaamassa hänen telkkarinsa eräänä lauantaina. Nainen kertoi, että illalla laite toimi, mutta nyt ei tapahtunut enää mitään. Kertoi merkin ja mallin. Muistelin saloran mallin vikaa ja otin mukaani pätkän tinaa, juottimen sekä 2 pientä elkoa+ yhden isomman. Sulakepussi oli jo taskussani. Ennen kuin avasin edes takakantta laitoin korvani siihen telkun päälle ja painoin virrat päälle; sisältä kuului: psiii vaimentuvana. Otin kannen auki ja juottelin konkat irti, uudet tilalle ja kansi kiinni. Painoin virtakytkintä ja toivoin olleeni oikeassa; kas, kuva tuli ja nainenkin ihmetteli, että oli nopea korjaus. Kysyi mitä oli velkaa; sanoin ettei tuo nyt kovin paljon aikaani vienyt koska olin jo kotimatkallakin. Kirjoitti sekin jonka taitoin katsomatta rintataskuuni. Kotona katsoin summaa, 300mk. Lieneekö sillä kokemuksellakin jotakin asiaan kuuluvaa?
|
Sivu: 
Aloittelevan korjaajan mittauslaitteet (Luettu 11446 kertaa)
