Mielestäni tärkeämpää kuin mittalaitteen ominaisuudet, on osata käyttää niitä ominaisuuksia mitä käsillä olevassa laitteessa on. Ja tuntea myös puutteet mitä niissä on. Tavalliselle perustason aloittelevalle ja vähän edistyneemmälle harrastelijalle, joka korjailee putki- ja transistoriradioita, riittää alkuun perustason jännitemittausten osaaminen. Sitten pitää alkaa ymmärtämään mittarin kuormittava vaikutus. Ohmin lain avulla selvitään useimmiten virtamittauksista. Ei tarvita True RMS-ominaisuuksia mittarilta putkiradiossa.
Putkiradioiden kanssa puuhaileva tarvitsee eristysvastusmittarin, se on oikeastaan aika välttämätön. Transistoriradioiden puolella vastaava on ESR-mittari. Kapasitanssin mittaus ei yleensä ole niin tarkkaa, toleranssit ovat alunperinkin kovin suuret. Ja suurtaajuuspiireissä on lähes aina käytetty keraamisia- ja styroflexkonkkia jotka ovat hyvin stabiileja, niitä ei useinkaan tarvitse mitata.
Sitten jossain vaiheessa huomaa tarvitsevansa signaalilähdettä. AM-puolen virittely hoituu melkein kuinka yksinkertaisella signaaligeneraattorilla tahansa, kunhan on auttavan stabiili ja tarkka. Erillinen taajuuslaskuri auttaa tähän, niitä saa Kiinasta alle kympillä. Ulankin viritys onnistuu pelkällä perussignaaligeneraattorilla, ei tarvita edes AM-modulointia siihen, saa se toki olla. Sitten parhaimpana, mutta ei välttämättömänä, taajuusmoduloitu mittalähetin. Kaikkien näiden kolmen käyttö on selostettu esim. Törön kirjoissa. Sweepit on aloittelijalle vähän konstikkaita, niiden aika tulee myöhemmin.
Jossain vaiheessa on oskilloskooppi mukava, tuollainen 20 MHz:n perusanalogiamalli riittää pitkälle. Samoin pientaajuusgeneraattori, ja onhan näitä, siinä vaiheessa aloitteleva harrastelija jo tietää mitä tarvitsee. Sitten kun alkaa kiinnostaa huippuunsa virittelyt ja parantelut, koittaa tarve näihin edistyksellisempiin mittalaitteisiin tarkkoine tasonsäätöineen, silloin on niiden paikka.
Ylivoimaisesti suurin osa omasta perustason vianhausta hoituu aivan perusanalogisella signaaligeneraattorilla ja vanhalla viisarimallisella AVO8-yleismittarilla. Ja paperikonkkien eristysvastusmittaus tietysti kuuluu perusrutiineihin. Mutta näilläkin pärjää jo pitkälle.
Tässä käyttämäni generaattori, TES AF1077, radiohuoltotasoa tuolta 1970-luvun lopulta:
http://www.radiomuseum.org/r/tes_generatore_am_fm_stereo_a.html