Onko kokemusta kyseisen tasasuuntausputken käytöstä? Ilmeisesti pelkästään autoradioiden tasurina käytetty 30-luvun puolivälistä alkaen. Erikoistahan tässä on varsinaisen kytkettävän hehkun puuttuminen. Autoradiokäytössä kaikki virtaa syövät kohteet eliminoitiin ja tämä oli yhtenä kortena keossa.

Löysin Cadillacin radion kytkennän missä OZ4 hoiti hakkurin muodostaman vaihtojännitteen tasasuuntauksen ja ilmeisen hyvin koskapa päätteessä oli 6V6 pp.

Kiinnostaa miten tuo toimisi sinillä kanttiaallon sijaan vai lieneekö aaltomuodolla mitään merkitystä. Kommentoikaa jos on kokemuksia. Jos taas joku tarvii entisöintiprojektiinsa tuollaisen niin muutama NOS löytyy.

Putken tyyppi on 0Z4, siis nolla Z 4
Ei OZ4...

Kyllä se on
0 tarkoittaa hehkujännitettä

Kyllä tuossa paketin päässä on minunkin mielestäni niin selvä oo kun olla voi. Siinä on tainnut kirjapainossakin jo tulla virhe. Nolla on yleensä aina hoikempi kuin oo, mutta tämä on pyöreähkö, kun vertaa vaikka neloseen. Ainakin armeijan sähkötysoppien mukaan nollaan vedettiin aina vinoviiva soikion yli ettei sekotettu kirjaimeen. Tässä on tullut länsimaiselle ihmiskunnalle melkoinen moka kun symbolit ovat noin samannäköisiä.

Nipa kirjoitti 05.05.2017 klo 21:05:07:

Armeijassa on ainakin jossain vaiheessa käytetty tuota alleviivausta. Radioamatööreillä on tapana käyttää vinoviivaa nollan päällä.

akenyh kirjoitti 05.05.2017 klo 21:39:41:



Toki nolla on aivan oikein, hehkujännite on nolla volttia, mutta putken paketin merkintä on painettu mielestäni väärin, ensimmäinen symboli on paljon leveämpi kuin nelonen siellä lopussa. Eli tulkintani mukaan pakkauksessa ensimmäinen symboli on oo eikä nolla. Nolla sen pitäisi olla.

Voi olla että muistan väärin tuon armeijan sähkötyskäytännön, en saanut siellä kuin alkeisopetuksen sähkötyksestä, siirrettiin puhelinpuolelle, ei heikon menestyksen takia, vaan muista syistä. Kuitenkin sitten radioamatöörikurssilla tosi arvostettu armeijan CW-opettaja Kake, OH3TQ sk takuuvarmasti opetti tämän vinoviivakäytännön. Ja se myös vaadittiin sen ajan kokelastutkinnossakin, 1978.

Palaanpa vielä tuohon nollan merkitsemiseen.Varmastikkaan ei ole vain yhtä oikeaa tapaa vaan perustin asian armeijassa saamaani sähkötyskoulutukseen.Tuolta löytyy jotain tietoakin..

En nyt osaa tällä padilla linkittää oikein mutta
elsokilta.net, Kirjallisuus ja Radiosähkötyksen Koulutusopas 1943 ja kirjan sivu 70.

Opettelin aikoinaan sähkötyksen ennen armeija-aikaa mutta ei muistissa miten silloin sähkötysopettaja opetti.

Täytyypä myös tunnustaa että itse käytän radioamatööriharrastuksessani nollassa vinoviivaa..

Nipa

Paltaanpa vielä kerran tähän 0Z/OZ ”sivuraiteelle”.

Katselin AVO-putkitesterin datakirjaa ja siellä käytetään merkintää OZ4 (oo). Vastaavan löysin myös parista muusta saksalaisesta datakirjasta. Amerikkalaisvalmistajien putkidatoissa merkitä on 0Z4 (nolla). Data-arvojen perusteella päättelisin, että kyseessä on sama putki ja vain merkintätapa vaihtelee.
Putkivalmistuksen alkuvuosina merkinnät olivat pääasiassa valmistajakohtaisia mutta kolmekymmentäluvulla siirryttiin yhtenäisempään käytäntöön. Putkikoodi sisälsi yleensä tiedon putken hehkujännitteestä tai virrasta. Eurooppalaiset käyttävät kirjainta ja muut numeroarvoa. Tämä käytäntöhän pätee pääsääntöisesti elektroniputkiin, kunhan ammatti- ja erikoisputket sekä luettelot poissuljetaan. Lasse viittasi edellä hehkujännitteeseen 0V, joten merkinnät sopivat tälle putkityypille.

Elektrofoton radiotarvikeluettelo 1961.n osassa amerikkalaisia radioputkia on mm. OZ4, jonka hinta 920mk. Eli O(oo) oli merkintätapana. Kovin yleinen putki ei liene kyseessä.

Tämän ketjun alussa on kuva Philips putkikotelosta, jossa on merkintä OZ4(oo). Tästä muistuu mieleen Philipsin transistorit 1950-luvun jälkipuoliskolta. Niissä oli merkintä OC- (O= 0V, C= ”triodi” ??) esim. OC72, OC45, OC 16 jne. Vastaavasti diodin merkintä OA-. Joitakin vuosia myöhemmin O korvattiin A:lla (germanium) ja B:llä (pii) transistoreissa/diodeissa. Toinen ”amerikkalainen” koodaustapa oli/on 2N- alkuiset merkinnät. Valmistajakohtaisia merkintöjä käytettiin myös jatkossa, joten yhtä yhtenäistä merkintätapaa, kuten putkissa, ei muodostunut.

terv.
Åke