Jos nyt lopultakin ottais lujan otteen niskasta ja alkais joutessansa rakentamaan ratioo, ja lintsais sen verran että käyttäisin B5SF84A:n etupäätä. Niin kymysys kuuluu, että riittääkö venytysvara 88-100MHz:stä 88-108MHz:iin, ja jos ei, niin millaiset mahdollisuudet olisi modifioida se niin ylös tärvelemättä koko hoitoa? Tässähän säätöelimenä on kondensaattori.

Jussi

Onko näyttää tunerin skemaa, niin voisi mahdollisesti ottaa kantaa kysymykseesi ?

Säätökondensaattorin kanssa sarjassa oleva konkka pienentää jonkinverran maksimikapasitanssia. Sitä ja rinnalla olevan trimmerin arvoa muuttamalla ja kelaa virittämälla saisi  säätöaluetta muuttumaan. Saisiko sopivaksi on sitten toinen kysymys.

Paljonkohan niitä pitäisi kasvattaa, jotta vaikutus olisi riittävä? Oskun kelassa tuntuisi olevan säätövaraa reilusti.
Ulapurkki on rakennettu niin, että sen joutuu irrottamaan sassiksesta päästäkseen kiinni sisuskaluihin, joten ei sitä viitsisi montaa kertaa tehdä. Uudet konkat pitäisi olla tietysti vastaavalla lämpötilakertoimella, ja asentaa suht samanlaiseen asentoon kuin alkuperäiset?

Jussi

Ps. Mitä kuuluu niille 2011-13 olleille suunnitelmille rakentaa ULA-radio?

Saatko mahtumaan 33 pF konkan rinnalle trimmerin, jota säätämällä haet alueen. Sitten voit tietysti koittaa korvata ne yhdellä kiinteällä konkalla.
Laskeakkin voi yrittää.

Omat mittalaitteet on Grundigin AS 4 B, taajuuslaskuri ja skope.
Eihän tää omakaan projekti ole ollut hakusessa vasta kuin 50 vuotta, mutta kun kavereita kaatuu ympäriltä kuin heinää, ja omankin pumpun suonistoa on jo pari kertaa avarrettu, niin ajattelin että nyt, ennenkuin arpa osuu omalle kohdalle. Vaikka tarkkojen matemaattisten yhtälöiden mukaan se pumppu kuitenkin kestää koko mun lopun ikäääni.

Jussi

Jos oikaisi vähän lisää ja muuttaisi virityksen tapahtumaan kapasitanssidiodeilla,
hajakapasitansseja saisi varmaankin pienennettyä huomattavasti. Viritysjännitettä olisi myös helpompi skaalata niin että etuaste ja oskillaattori seuraavat toisiaan.

Jari

Laskeskelin ja pohdin asiaa hiukan.
Tuntemattomia tekijöitä riittää, mutta oleellista kai on käyttää niitä arvoja jotka tunnetaan.
Se ainakin kai tiedetään, että alunperin 33pF kiinteän ja 12,5 pF säätökondensaattorin muodostama kokonaisuus mahdollistaa oskillaattoritaajuuden säätämisen välille n. 97 MHz...111MHz.

Oletin että säätökondensaattorin minimi on 4 pF, jolloin edellä kuvattu säätöalue syntyy kun kelan induktanssi on 120 nH.
Sen lisäksi värähtelypiirin rinnalla on kiinteää kapasitanssia (6 pF trim. + haja ym.) mutta sen määrää ei tarvitsekaan tietää.

Mielestäni oleellista on tietää minkä taajuusalueen ko. (33Pf + säätökond.)
kapasitanssien yhdistelmä mahdollisaa, ja se siis on n. 14 MHz, vastaten kuuntelutaajuusaluetta 87...101 MHz.

Kun halutaa koko ULA-alue katetuksi, niin oskillaattorin pitää kattaa taajuusalue 97 MHz...120 MHz, eli 23 MHz.

Nyt pitäisi etsiä sellainen sarjakapasitanssin arvo 33pF tilalle, että se + säätökondensaattori mahdollistaa tuon taajuusalueen kattamisen.
Samalla pitää kelan induktanssia ja 6p rinnakkaistrimmeriä hienosäätää, mutta tuon säätökondensaattorin sarjakapasitanssin arvo on kaikkein ratkaisevin.

Sain pienen iteroinnin jälkeen tuloksen joka on seuraava:

- säätökondensaattorin uusi sarjakonkka = 150 pF
- kela = 125 nH (eli pitääkin kasvattaa aluperäisestä)
- 6p trimmeriä pienemmälle--->3p
- saavutettu taajuusalue = 97 MHz...120 MHz

Säätämistä varmasti riittää, mutta vaihda aluksi 33pF sarjakonkka 150 pF:iin ja laita 6p trimmeri minimiin ja katso missä mennään.

Aiemmin mainitusta vanhasta TM artikkelista tuli mieleen.
Itsellä on jonkun ihmeen kautta säilynyt tällainen pikkukundina rakennettu ULA tuneri suunnilleen kokonaisena. Muistikuva on sellainen, että aikoinaan sain sillä kuulumaan jotain, mutta koskaan ei toiminut hyvin. Nyt kun on mittareita ja vähän kokemustakin kertynyt niin suunnitelma on selvä: Kunhan pääsen eläkkeelle niin jatkan siitä mihin projekti aikoinaan jäi ja laitan tunerin kuntoon.
t. Juha

Nyt kannattaa käyttää signaaligeneraattoria, jotta taajuusalueen voi säätää ja varmistaa oikeaksi. Eikö se Grundig löytynyt arsenaalistasi ?

Hieno juttu. Mukava havaita että vaatimattomat pohdinnat johtivat oikeaan lopputulokseen.

6,75 MHz välitaajuudella pitäisi tulla ongelmia pelilitaajuuksien kanssa, ainakin teoriassa ja varmasti myös käytännössä.

Kun 6,75 MHz välitaajuudella varustetulla vastaanottimella kuunnellaan ULA-alueen alapäätä, niin 88 MHz "asetuksella" on peilitaajuus 101,5 MHZ, eli reilusti ULA-alueen sisällä. Peilitaajuuksilla olevia asemia esiintyy 94,5 MHz kuuntelutaajuuteen asti, jonka yläpuolella peiltaajuudet ovat ULA-alueen ulkopuolella. Sitä en osaa sanoa paljonko nämä vaimenevat ULA-etupään suurtaajuusasteessa, mutta varmasti ainakin vahvimmat asemat taajuuksilla 101,5...108 MHz tulevat häiritsevästi läpi.

10,7 MHz välitaajuudella peilitaajuus olisi 109,4 MHz, eli tyhjällä taajudella, joten peilitaajuusongelmaa ei esiinny, koska lähetteitä ei yli 109,4 MHz juuri ole, ei ainakaan suuritehoisia.

Kai laitat myös stereodekooderin ja putkilla ?

EL95 putkella tehty pääte voisi olla yksi vaihtoehto. Kyseinen putki on liki unohtunut. Se oli esimerkiksi Grundig 4095a putkiradiossa vuorovaihe kytkettynä vuonna 1956. Uudet EL95 putket ovat vielä toistaiseksi huokeita hinnaltaan, jos vertaa EL84:aan. Tässä erään harrastajan vahvistin: http://singlevalve.web.fc2.com/Lorelei/Lorelei.htm

artosalo kirjoitti 16.04.2017 klo 23:22:40:
Voisitko laittaa jokin hyvän vuorovaihekytkennän, jonka särö on hifiluokkaa ja tehoakin jonkin verran?
Edit: Raimolla näyttää olevan kotisivuillaan tällainen kytkentä: http://www.hovirinta.fi/audio/putkitekniikka/HIFI_vahvistimet/tehovahvistimet/va...

Markus Hautaniemi kirjoitti 16.04.2017 klo 23:51:34:


Tarkoitatko kytkentää nimenomaan EL95:lla ?

EL95:illa en ole itse rakentanut vahvistinta, mutta samat kytkennät toimivat, joita on lukuisia EL84:ille. Vain pääteputkien toimintapiste pitää asettaa putkityypin mukaan, eli sopivat katodivastukset tai kiinteän biaksen tapauksessa hilaetujännite pitää valita putkityypin ja käyttöjännitteen mukaan. Nämä tiedot löytyvät putkien datalehdiltä, kuten EL95:n osalta oheisissa datoissa (s.2): http://www.mif.pg.gda.pl/homepages/frank/sheets/030/e/EL95.pdf

Vahvistimen etupään kytkennät voivat olla käytännössä lähes identtisiä vaikka vahvistin tehdään 10 W tai 100 W teholla.

Otan esimerkiksi yhden kytkennän jota testailin tämän vuoden puolella ja johon olen tilannut piirilevytkin.

Kytkennässä on etupäänä 6F12P triodipentodi, jonka triodiosa toimii katodyne-vaiheenkääntäjänä. Tätä samaa 6F12P etupäätä olen käyttänyt usean eri pääteputkityypin kanssa aina 100 W PL519 vahvistimeen asti.

Tässä pääteputkina on 6P43P-E-pari, joka on EL86:tta vastaava. Tehoa tällaisesta saa reilut 20 W pienellä säröllä.
Lopullinen suorituskyky, mm. taajuusvaste riippuu käytetystä päätemuuntajasta.

Lainaus:


Olen ihmetellyt miten esimerkiksi Voiman jossakin vahvistimessa on saatu hurinataso pysymään alhaisena, vaikka vahvistimen runko toimii toisena hehkujohtimena. Olen pikaisesti kokeillut samaa pientaajuusvahvistimessa, mutta hurinan minimointi vaatii kokemukseni mukaan hehkukäämin keskikohdan maadoitusta tai trimmeripotentiometriä hehkujen yli ja keskiliuku maissa.
Varautuisin vetämään hehkut johtimilla ja käyttämään verkkomuuntajaa, jossa on hehkukäämin keskiulosotto.

Miksi kaksi ECC83:sta ? Tuleeko pientaajuusosa yhdellä vuorovaihepääteasteella (mono) vai kahdella SE-pääteasteella (stereo) ?

Olisi mielenkiintoista nähdä skema.

Tässä on itselläni olevan Grundig 4095a:n skema, jos siitä saisi jotain suunnitteluvinkkiä.

Kiitokset vaan Grundigin skemasta. Se helpottikin suunnittelua helv... siis paljon, harvinaisen sekava sävynsäätö- ja vaiheenkääntökytkentä.

Jussi

Kytkennöistä jos puhutaan, niin suunnitellessani ULA-radion rakentamista  tutkiskelin  RCA:n RC30 datakirjan suosittelemia kytkentöjä. Niissä on eri lohkot esitetty omina kokonaisuuksinaan, joka helpottaa kokonaisuuden hahmottamista. Datakirjan saa ladattua täältä: http://www.tubebooks.org/tubedata/RC30.pdf

ULA-tunerin ohje alkaa sivulta 682 ja vt-osa sivulta 684.

Lisäksi kirjasta löytyy useita vahvistinkytkentöjä ja taitaa mukana olla joku sävynsäätökytkentäkin.

Esitettyjen kytkentöjen hakemisto on sivulla 675.

Piti oikein itsekin vilkaista Oton kytkentää, joka mun kirjassa on sivulla 266, kuvanumeron ollessa sama. Siinä on ihan perinteiset sävynsäätö yksiköt ja katodyne vaiheenkääntäjä, mutta jäi ihmetyttämään yllättävän pieni hilakonkka, 3,3nF, säätimien jälkeiselle putkelle. Suurinpiirtein ton tapaista itsekin olen ajatellut, mutta EL84:illa, kun niitä näin Wileenimäisesti saa halvalla, ja ulostulomuuntajiakin löytyy helpommin.

Jussi

Jussi tuumasi: "...mutta jäi ihmetyttämään yllättävän pieni hilakonkka, 3,3nF, säätimien jälkeiselle putkelle."

- Olen näköjään laittanut kyseiseen paikkaan 0,022µF, kuten signaalitien muutkin konkat ovat. Sen verran vilkaisin omaa tekelettä. No, äänenlaatu on kuitenkin miellyttävä. Helkama-radion päätemuuntajia en osaa arvioida. Ne ovat EL95 -sovitteiset, joita Helkama käytti muutamissa malleissaan.

Hieno radio tulossa.

Minkälaisen laatikon olet ajatellut tehdä, vai jätätkö chassiksen näkyviin ?

Jatkoin projektia tuolta helpoimmasta päästä, eli säätökonkan narutuksesta. Ruuvasin alkuperäisen "siivapyörän" päälle isompikehäisen pyörän, niin sain venytettyä asteikon pituuden alkuperäisestä 140mm:stä 250mm:in, niin ei näytä niin mitättömältä muuten kookkaassa naamassa.

Jussi

DC-hehkut ovat ihan hyvä idea, varsinkin häiriöherkissä kohteissa. Olen omatekoisiin putkiesivahvistimiin rakennellut reguloidut hehkut ja yleensä vielä hitaalla käynnistyksellä eli regulaattori nostaa jännitteen asetusarvoonsa muutaman kymmenen sekunnin aikana.

Edit. Tuossa on herra Googlen saalista:
https://www.google.fi/search?q=slow+start+regulator&client=ubuntu&channel=fs&sou...

Tämähän liittyy siihen, kun piti vetää hehkut parikierteellä, ja keskipiste maihin. Ongelma onkin tietysti siinä, että tasasuuntaus itsessään pudottaa jännitettä, ja retku vielä lisää, niin eihän siitä jää kuin ehkä 3-4V, kun virtaa tarvittais nelisen ämpäriä.
Ihmettelin myös Philipsin hehkujen johdotusta, rungossa tietysti riittää neliöitä, mutta toinen puoli on vedetty 0,5mm halkaisijaltaan olevalla piuhalla, eli neliöt n.0,2 ja kuormaa putket ja asteikkolampu yhtensä 4,2A. Ihan kuin olis mennyt mitoituksessa neliöt ja halkaisijat sekaisin.
Toisaalta, eihän noi putkiradiot niin hirveesti noillakaan kytkennöillä hurisseet.

Jussi

Leikkelin 2mm polykarbonaatista asteikkolasin, eipähän mene rikki vaikka pudottais lattialle . Sitten piirtelin tausta maskia, joka muuten kelpais itelle, kunhan väriä tummentaa aikalailla.

Jussi

Hienohan siitä tulee ! Teetkö kotelon rosterista ?

Btw. Jos rööri on suora, mutta sisäputkem saa irti, niin sisäputken ympärille teräsvillaa tiukasti rautalangalla. Palaa juuresta aikanaan, mutta toimii kuitenkin hyvin, eikä tee liikaa pakovastusta.

Nonnih, Tuli sanottua niinkuin pappismies Vilenin korjaamolla, kun mopo lähti käymään, ihan vaan sen takia, kun Yle äksältä rupes rokki raikaan pienen asemahaun jälkeen. Eli se helvatan rakkine toimii sittenkin. Pientaajuus osassa on Telefunkenin EL84:set ja ECC83 ja ECC82, jotka on mittauksen perusteella paremmat kuin JJ:n uudet, vaikka käytetyt ovatkin. Suuri ihmetys oli, ettei minkäänlaista hurinaa kuulu, vaikkei hehkuille mitään kommervenkkejä tehtykään. Hehkut tulee muuntajalta kytkentärimalle, josta toinen menee suoraan maihin. Pientaajuus osaan ne menevät parikierrettynä, mutta ECC82:lta välitaajuus putkille, EM:lle ja ulapurkille toinen maihin ja toiselle suora johto. Välitaajuus putket on vanhoja käytettyjä, ULA-putki on suht tuore Ameriikan versio. Mulla on yks uusi EF89, eli yks 89 ja 85 täytyy ehkä investoida. Seuraavaks pitää kattella genun kanssa, paljonko viritykset on pielessä, vaikka yllättävän puhtaasti se jo soi.
Alunperin tuli valehdeltua törkeesti, että muka 50 vuotta olisin ajatellut oman radion rakentamista, kun tarkemmin muistelin, niin vasta -68 ammiksen kolmannella luokalla se ajatus vasta syntyi.

Jussi

edit: Pitäis vielä löytää 30cm pätkä lapamatoa, ku nyt on maalarinteipillä väkästetty versio.

putkinotko kirjoitti 04.05.2017 klo 22:04:17:


Mulla pitäisi olla kelallinen vanhaa lapamatoa, tsekkaan viikonloppuna.Siitä joutaa kyllä pätkä.

Nipa

Moro

Jotainhan se velvetin tohelo on mennyt sössimään. Aloin Törön ULA-kirjan ohjeen mukaan virittelemään ilmaisinta ja välitaajuutta, vaikka olis voinut jättää sen tekemättäkin, kun kerran kuitenkin soi suht hyvin, mutku... Ilmaisimelta en saanut oikein mitään jännitteitä (virtoja), ja maaginen silmä reagoi mitättömän vähän. Aikani ruuvailtuani totesin, että joku mättää. Tunnettu tosiasiahan on ettei mistään ole vaikeampaa löytää virheitä kuin omista kytkennöistä. Mutta huomasinhan lopulta, että oli jäänyt 6,8n konkka kytkemättä ilmaisinkelan ensiön alapäästä suojahilalle. No kolvi käteen ja juottelemaan. Eikun mittarit kiinni, ja signaalia sisään, ja johan rupes lukemia löytymään, mutta kun säädin ensiön ruuvia niin että jännite kasvoi, niin määrätyssä kohtaa tapahtui monen voltin (µA) hyppy, ja silmä lojahti ihan seljälleen, ja edelleen säätäen jonkun ajan päästä lukema alkoi normaalisti laskemaan. Ihan kuin olisi tapahtunut reipas yliohjautuminen. Kun sääti edellistä vt purkkia sopivasti poskelleen, niin sitten ei enää tapahtunut moista hyppyä, vaan säätyi huippuunsa, jonka jälkeen lähti laskemaan normaalisti, mutta toision säätö ei tuonut oikein järkevää tulosta. Siinä ns yliohjaus tilassa ei mikään asema kuulunut, ja kun edellisen purkin sääti poskelleen, niin silmä reagoi nurinpäin, eli EM84:n sektorit loittonivat, kun asema tuli kohdalleen. Mitähän nyt pitäisi tehdä? kysyy epätietoinen, muttei epätoivoinen.

Jussi

Oireet viittaavat siihen, että aste lähtee värähtelemään.
Onko tässä asteessa katodi ohitettu konkalla tai suoraan maissa ?
Pieni alle 100 ohminen katodivastus ilman ohituskonkkaa laskee asteen vahvistusta hieman ja samalla rauhoittaa värähtelyherkkyyttä.

Moro

Nyt on peltikuoret putkien ympärillä, ja 100Ω:n vastukset katodeilla.
Ainoa vaikutus oli, että sektorit jää sentin auki, ja EM84:n hilalla on 11V miinusta.
Otin toisen EF89:n pois, ja kytkin konkan ja johdon pätkällä ohi ko putken ja vt-purkin, jonka jälkeen asemia kuului paljon, mutta vt-vahvistus ilmeisesti niin heikko ettei EM reagoinut mitenkään.

Jussi

Kiinnostaisi vielä kuulla, että teitkö nuo molemmat operaatiot (suojat+vastus)samalla kertaa testaamatta niitä erikseen? ts. olisko sillä metallisuojalla yksinään ollut mitään vaikutusta?

Värähtelyhän sitä vaivannee. Kolmella putkella saa jo varsin paljon vahvistusta, joten johdotuskin on kriittinen. Esimerkiksi samaan asteeseen liittyvät maadoitukset ehdottomasti samaan pisteeseen.

Kummankin EF89:n ohjaushilalla oleva 100p / 100k on mielestäni tarpeeton. Ohjaushilat voi kytkeä suoraan vt-muuntajan toisioon.
Kun vt-aste lähtee rajoitukselle, niin se on luonnollisesti viimeinen putki (EF85) jossa hilavirtaa alkaa (ensimmäiseksi) kulkea.
Kunhan siinä asteessa on tuo RC-lenkki, niin negatiivinen hilaetujännite pääsee muodostumaan ja vahvistus laskemaan.
Tämä muutos ei ehkä ratkaise värähtelyongelmaa, mutta poistaa kytkennästä turhia reaktansseja joilla teoriassa ja osasijoittelusta riippuen voi olla merkitystä.

Toinen mitä kokeilisin, on ottaa EF85:n suojahilajännite anodivastuksen (2k2) vt-muuntajan puolelta ja samalla kasvattaa anodivastusta esim. kokoon 22k....
Tällä vahvistuksen säätyminen korostuu suurilla signaalitasoilla.

Tässä näitä arvauksia. Jos itse pääsisi mittaamaan, niin olisi helpompi tehdä johtopäätelmiä. Mutta kyllä tuo vika vielä selviää.

Moro

Pitkästä aikaa tältäkin saitilta. Hiukset on harventuneet ja harmaantuneet miettiessä, etä mikä helv...himputti aiheuttaa sen värähtelyn. Pitkän aikaa tuli kierrettyä kaukaa koko tekele, kun varovasti arvioiden harmitti. Tänään kun postinkantaja Telegrammix toi paketin Uraltonesta, pääsin kokeilemaan yhtä viimeisimmistä mieleen tulleista, ja vielä kokeilemattomista olemattomista mahdollisuuksista, eli putkenkannan vaihtoa. Aloitin loogisesti keskimmäisen VT-putken kannan vaihdolla, koska se oli sopivasti esillä ja helpoimmin vaihdettavissa. Olin siis lintsannut ja käyttänyt vanhoja kantoja, kun niihin oli helpoin juottaa väliseinät kiinni. Nyt posti toi keraamiset kannat joissa myös keskellä on juotoskorva, jota normaalisti käyttämässäni Beltonissa ei ole. No kun olin ensimmäisen saanut vaihdettua, niin olihan se pakko heti kokeilla oliko sillä mitään vaikutusta, ja olihan sillä. Ei mitään ylimääräisiä värähtelyjä ja maaginen silmäkin reagoi niinkuin pitääkin. Aion kyllä vaihtaa ne pari muutakin kantaa, kunhan lakkaan leijailemasta onneni kukkuloilla, ja aion myös yrittää tutkia mikä kannassa on vikana, jos vaikka selviäisi. Oma ajatukseni on että jokin on muodostanut ylimääräisen konkan joka sai värähtelyn aikaan, mutta en aio vetäytyä hirteen vaikken mitään syyllistä löytäisikään. On tässä vielä puolisen vuotta aikaa saada radio valmiiksi ennen valmistus ajatuksen 50-vuotissynttäreitä.

Jussi

Moro

Nyt se tekele on saanut kuoret ympärilleen. Voisi sanoa että on valmis, soi tekijän huomioon ottaen harvinaisen hienosti.
Tuli valmiiksi hyvissä ajoin ennen vuoden loppua, vaikka se viidenkymmenen vuoden takaraja umpeutuukin vasta kevättalvella.
Asteikko täytyy vielä tehdä paremman näköiseksi, mutta sen ehtii sitten joskus...levari eli ulkoisen signaalitulon olis voinut vielä lisätä, mutta olkoon nyt toistaiseksi tollainen.

Hyvää Uutta Vuotta
ja pysykää ehjinä jos paukuttelette ilotulitteita

Jussi

Onnittelut täältäkin, sitkeyttä näyttää miehellä riittävän!!

Mistä löysit noin alkuperäisen näköistä takapahvia, sitähän voisi käyttää jopa noihin alvariinsa puuttuviin takaseiniin.
Ari

Justiinsa, se jämpti työstö teki siitä niin tehdastekoisen näköistä.