Kysyn asiantuntevalta raadilta, näettekö mitään estettä sille, voiko verkkomuuntajaa käyttää "väärin päin"?

Minulla on muuntajalaatikossa vanhan putkiradion verkkomuuntaja, jossa on 220 V ensiökäämi, jossa on neljä väliottoa eri käyttöjännitteitä varten. Toisiokäämit ovat 4V, 6,3V ja 250V.

Voisiko tuota käyttää pienen putkivahvistimen verkkomuuntajana niin, että kytkenkin verkkojännitteen 250 V toisiokäämiin? Näin saisin ensiökäämistä pienemmän anodijännitteen piisiltatasasuuntaajalle. Tämän muuntajan kanssa en voi käyttää putkitasasuuntaajaa kokoaaltotasasuuntauksessa.

Hehkujännitteet olisivat tietysti myös vähän alemmat, mutta voin vaikka käyttää erillistä hehkumuuntajaa, tai tasasuunnata myös hehkujännitteen ja saada lyyteistä lisää jännitettä.

Tehoa ei tarvita paljon, ajattelen lähinnä ECL 82, 86 putkia.

Onko tähän estettä esimerkiksi eristysten kannalta? Mutta kai 250 V toisionkin eristysten pitäisi olla ihan riittävät?

Moro

Vanhan putkiradion anodikäämi on yleensä luokkaa n.65mA, eli ensiötä hennompaa lankaa plus että toisioon on lisätty x% lisäkierroksia häviöiden kompensointiin, niin nimellinen 220 ensiö nurinniskoin kytkettynä antaa todennäköisesti alle 200V, eikä välttämättä kestä edes asteikkolampun kuormaa lisäksi. Jos ensiö on neljällä väliotolla, niin eikö suurin ole 240 tai 250V? Ja saahan sitä piidiodien jälkeistä jännitettä pudotettua sarjavastuksella.

Jussi

Tämähän ei näköjään ollut ollenkaan tyhmä kysymys! Parhaimmillanne estätte minua tekemästä töllöntöitä.

Varmasti on totta, että ensiö on tehty 250 voltille ja väliotot ovat pienempiä. Mittaan muuntajan, kunhan saan aikaiseksi.

200 V toisiojännite riittäisi vallan mainiosti, piisilta ja elektrolyyttejä perään, niin ihan hyvä anodijännite ECL:lle syntyisi. Mutta jos ensiön virrankesto rajoittaa anodivirran mitättömäksi, niin sittenhän tämä kepulikonsti ei toimi.

Hehkukäämien ja väärinkäytetyn toision välisen eristyksen riskiä minä kyllä mietin, ennen kuin kirjoitin kysymykseni, ja halusin kuulla siitä kommentteja.

Tässä vielä kuva.

Arto, onko powerin printtejä saatavilla?

Terv. Åke

Amatööri utelee edelleen:

Vastaan ensin itselleni:
NFET:ille on turvallisinta laittaa oma jäähdytyslevy, joka ei ole galvaanisesti kiinni missään.

Kysymys:
Mutta olisiko kuitenkin mahdollista kiinnittää NFET metalliseen chassikseen? Kuinka paljon eristystä pitäisi olla, että laite olisi turvallinen? Tuplat tai kolme kiille- tai silikonieristyslevyä ja silikonitahnaa? Entä ruuvin holkki? Kovin ohuilta nämä kaikki kohdat tuntuvat 250 voltilla.

Asiaa paremmin ymmärtävät varmasti vastaavat sinulle tarkemmin, mutta ei käämejä aivan mielivaltaisesti voi yhdistellä. Mutta toki voit kytkeä kaksi tai useamman käämin sarjaan suurempaa jännitettä varten. Näinhän käytännössä on tehty esimerkiksi käämissä, jossa on väliulosotto. (Joskus väliulosotollinen käämi voi olla bifilaarisesti käämitty ja puoliskot vastavaiheiset, esim. audiomuuntajissa.)

Käämien vaiheistus pitää olla oikein, siis samat käämityssuunnat. Vastavaiheisen sarjakytkennän tuloksena saisit käämien jännitteiden erotuksen, jolla ei juuri ole käyttöä. Sarjakytkennän suurin mahdollinen virta määräytyy sen käämin mukaan, jossa on ohuin käämilanka.

Mutta kuten minulle edellä huomautettiin, ole tarkkana käämien eristyksen kanssa.

Muuntaja on mielestäni hieno komponentti, se toimii molempiin suuntiin ja sen hyötysuhde on erittäin korkea. Jos mitoitukset ovat kohdallaan, niin muuntaja ei juuri lämpene.

Tähän vielä kysymys: Jos haluaakiin laskea jännitettä, onko soveliasta kytkeä joku toisiokäämi väärinpäin toiseen. Eli vastavaiheeseen?

Entä jos ensiössä on esimerkiksi 220, 230, 240 V käämit ja haluaa nostaa toisiojännitettä kytkee yhden 10v välioton toisinpäin sarjaan ensiössä?

Teoriassa pitäisi toimia, mutta tuleeko jotain muita ongelmia?
En nyt muista olenko tuota hommaa vielä kokeillut.

Janne