jouko kirjoitti 16.03.2017 klo 21:06:51:
Laittelin diodit ja vaihdoin tuon vastuksen näköviritysputkesta. Nyt tulee virtaa putkelle ihan eri mitassa. Dioidtasasuuntaajasta lähteen 300 =v. Ääni voimistui merkittävästi, mutta mukaan tuli myös sirinää. Ei se vieläkään kyllä ole kovin kova. Katkaisijat ovat edelleen hapettuneet. Välillä saa kkntkatin ja radio kuuluu, välillä taas ei. Putsasin ja laitoin yöksi liuotinta, josko se auttaisi.
Näköviritysputki ei vaan edelleenkään reagoi. Samoin kanavia löytyy välillä ULA lta enemmän, mutta pääosin pari-kolme, ja ne ova tietty vahvimmat.
Pitääpä viikonloppuna tutkia vielä lisää.
Joissain radioissa näkee virtalähteen piidiodisiltojen jokaisen diodin yli kytkettynä muutaman nanon konkat, liittyisivätkö nuo sirinän poistoon? Liittyy kai jotenkin piidiodin ominaisuuksiin?
Hapettumat kytkimissä ovat varmaan yleisin vikasyy näissä reilut 50 v vanhoissa radioissa. Alkuperäiset voiteluaineet ovat kovettuneet ja paakkuuntuneet ja pinnat hapettuneet, varsinkin jos radiota ei ole säilytetty lämpimässä. Tähän ei auta kuin kärsivällisyys ja hyvät aineet, PRF 7-78 on ainakin paljon käytetty voiteleva puhdistusaine ja hyvin saatavilla.
Tuon ajan radioiden herkkyys ei ole nykyisten veroinen, voisi sanoa onneksi. Jos olisi, eivät ne enää pärjäisi asemien paljouden kaaoksessa, valintatarkkuus ei riittäisi. Silloin kun nämä radiot tehtiin, saatiin kuuluviin yksi asema, myöhemmin kaksi. Ja ulkoantenni käsitettiin vakioksi, ainakin vähäkin kauempana lähetysasemasta. Ei omassakaan makuuhuoneen Philips B5SF62a:ssa näköviritysputken viuhkat mene lähellekään kiinni vaikka 1 kW:n lähetinmasto näkyisi ikkunasta jos puut ei olisi tiellä, matkaa on 4 km. Asemia löytyy ne mitkä tuo masto lähettää, tämä siis radion omalla dipoliantennilla. Ja ainakin omasta mielestä radio on kunnossa, putket on testattu ja viritykset tarkistettu.
Sivu: 
Philips B4 S 70 A (Luettu 39010 kertaa)
