Huomenta vahvistin rakentelijat!

Tänään Teemalta klo2100
Play It Loud: Marshall-vahvistimen tarina

Jussi

Vuonna 1947 ilmestyi Robin & Lipmanin putkivahvistimia käsittelevä kirja "Practical Amplifier Diagrams"  jota on varmaan lueskeltu ahkerasti
alan piireissä vahvistin suunnittelun alkuaikoina, samoin kuin vastaavia Mullardin painotuotteita täällä vanhalla mantereella.

http://www.tubebooks.org/Books/Atwood/Robin%20&%20Lipman%201947%20Practical%20Am...

Markku 

Kiitos vaan vinkistä "putkinotko". Katselin eilen aamusta jutun ja totesin heti alkuun saman kuten aiemminkin moisista dokumenteissa; mukaan on haluttu posketon määrä tavaraa, mutta tuntiin ei mahdu koko asian taustasta kuin se 5 min jakso.
Marshallin Vahvistimiin kytkeytyi Briteissä monia muitakin joita ei edes tuossa mainittu kuin raapaisten. Lähtökohta oli se, että soittajat halusivat ja tekijät toteuttivat erehdysten ja kokeiluitten kautta. JTM45 oli se ensimmäinen joka tuli markkinoille. Esikuvana Fenderin bassman bassovahvistin. Miksi se bassovahvistin osoittautuikin hyväksi valinnaksi "kloonata" kitaralle oiva soittovahvistin? Fenderin ja marshallin soundi on aina ollut erilaista; fenderissä löytyy se teräksinen pohja ja marsussa taas se menee äänialaltaan matalammelle. Siis heleys äänessä jota ei tietenkää voi tekstillä edes kuvailla. Sitten tulevat nuo putken ominaisuudet joilla voidaan sitä säröä kasvattaa hallitusti ja leikkiä soundeilla. Suomessa on tehty kitarakäyttöön oivia ja soivia laitteita; on ollut voimaa sekä myös joskus telesteä joista löytyy myös potkua sekä säröäkin jos modaa kytkentöjä. 1960 luvun alussa ei ollut kuin kirjaston kirjat sekä ne vanhat radiopuolen ukkelit joilta sait oppia rakenteluun. Osia sait jos osasit etsiä ja tiesit kuka tekee mitäkin radio ja vahvistin puolella. 1960 luvun alku oli ainakin suomessa monien amerikkalaisten osien ja kitaroitten kuin bahvistimienkin kannalta hankala maa, niitä vain ei saanut. Suomen ensimmäinen stratocasterkin taisi olla Itkosen Jussilla jonka tuotti tai haki englannista ja ensimmäiset vahvistimensa rakensi joku ylen insinööri. Oma ensimmäinen vahvistimeni oli arvidson merkkinen ja teholtaan lienee ollut 5w luokkaa. Seuraavaksi tuli kuvioihin voiman K40 malli. Oikeaan vahvistimeen törmäsin, kun sain kokeilla vox ac30 laitetta ja siitä alkoi tuo pelleily sointiemaailmassa. Jos joku hakee sitä murinaa soundiin niin sitä löytyy sieltä marsusta, jos joku hakee puhdasta rautalanka soundia niin siihen ei oikein se marsu käänny. Itkosen Jussi sanoi minulle joskus, että halusi vahvistimen suoralla äänellä ja siihen se kaikulaite perään jossa oli se kaikki jota tarvittiin. Itse ukkelista lähtee se ensimmäinen käsky mitä se kaiutin siellä lavalla toistaa; sitten tulee etuset, päätteet ja kuulijat. Nykyinen lavatekniikka on niin paljon muokattu siitä 1960 luvun jutuista ettei perässä pysy. Nykyisinkin soitinta ajetaan ensin pienellä fenderillä, peaveyllä tai jopa voxilla josta lähtee mikitys suureen PA systeemiin. No se siitä omasta näkemyksestäni joka hiukan venähti. Marshall dokumentti oli siinäkin mielessä hiukan ohitse ampuva, että ne soittajat saivat siinä suurimman huomion. Ja vielä; ne klipit olivat niitä joista ei tarvinnut maksaa niitä tekijänoikeusmaksuja koska olivat alle 10sek mittaisia! Se vahvistimen historia ja varsinkin tekniikka jäi varsin kapeaksi ja pliisuksi. Kuitenkin, kyse oli jostakin muusta kuin mullardin kirjan laitteesta; jos ottaa selvää niin sen tarinan löytää myös sieltä ns netistä.

Esim. tuolla on jokunen Marsun kytkentäkaavio: http://drtube.com/en/library/schematics/69-marshall-schemas

Muitakin sivuja löytyy haulla.

Ei kitaravahvistimet ole salatiedettä, tuntuvat olevan lähinnä semmoista vapaata riistaa kaikille jotka niistä ovat kiinnostuneita. Käyttäjä OH2EO mainitsi kaiuttimet; no ovat toki tärkeitä sen äänen ulostulon kannalta, mutta eivät ne säröt ole tarkoitus synnyttää siellä kaiuttimessa vaan vahvistimen eriasteissa. Kitarakäytössä kaiuttimen kartiot ovat yleensä jäykempiä ja siis se liikerata "tahmeampaa" johtuen siitä, että sieltä voi tulla se hallitsematon tehopiikki ja kartio lentää kuusamoon. Vahvistinta yliohjataan joko etu-, tai pääteasteessa, jossa on erilaisia koulukuntia siitä mikä on se paras. Laitan tänne taas kerran tuon linkin jossa on ihmeteltävää sadoista erillisistä kitaravahvareista sekä efekteistä. Sieltä löytyy mm. tuon marsun JTM45 skemat. Linkki ohessa: http://bmamps.com/Tech_sch.html

Kitaristeille 100W on jokin maaginen luku. Täytyy muistaa, että 50W ja 100W välillä on eroa 3dB. Tämän korva kyllä noteeraa, mutta ei minään radikaalina muutoksena. Suurempi ero saattaa olla esimerkiksi eri kauitinelementtien herkkyydessä.

Taitaa mennä aihealueen ulkopuolelle 😐

Timo

Tässä yksi nettisaitti josta löytyy asianharrastajille melkoinen joukko vahvistinskemoja. Fendereitä, Marsuja, Gibsoneita ym. menneiden vuosien vekottimia. Löysin sattumalta etsiessäni joskus kaaviota Fender Bassman 135 :een.
http://schematicheaven.net/

Muistui mieleen, että joskus tein oman version AX-84 vahvistimesta. Mapillinen tuli kaikkea paperia kaavion ja kytkennän suunnittelusta.
Kytkentä tuli luonnollisesti Turreteiden varaa ja tähän piti sitten suunnitella omat apuvälineet. Kytkentäkaaviosta muutos osasijoittelukuvaan ruutupaperille ja tästä sitten reikälevylle sopiviin kohtiin nastat, nastojen kohdilta sitten jigiin reijät ja jigistä varsinaiseen Turret-levyyn johon juotosnastat sitten niittasin.
Reikälevyn tekoon meni parisen tuntia. Ristisyöttöpöydän avustuksella reikävälit tuli 10mm etäisyydelle toisistaan.

Reikälevyn ja jigin ajatuksena oli etten suotta kuluta tuota reikälevyä liialla porailulla, reiät kun tuppaa väljistyyn. Jigillä sitten se yhden kappaleen massatuotanto

Toivottavasti kuva näkyy.