100 nF on muutenkin liian suuri arvo Y-konkaksi. Jos semmoiset laittaa verkosta runkoon niin taitaa jo saada rungosta pienen tärskyn kun sitä koskettaa, 4.7 nF taitaa olla suurin sallittu arvo (nykyään). Skemassa on kyllä muualla 0.1 uF konkkia joiden toinen pää on maissa joten kyse lienee niistä?

Ja oletko varma, että nuo kaikkein pienimmät konkat ovat paperikonkkia? Yleensä noin pienet arvot ovat keraamisia tai muita tyyppejä joita ei tarvitse vaihtaa. Laita kuvia niistäkin, ettei tule suotta vaihdettua.

Timo

Näyttäs tulevan muutekin virta runkoon. Ei passaa hiplata 

Kipunen kirjoitti 05.01.2017 klo 16:39:35:

Tässä mallissa on verkkomuuntaja joten ei pitäisi tulla verkkovirta runkoon?

Kyllä maadotuksen ja rungon välissä on jännite.

Verkkojohdot näytti olevan ihan tauhkana.Eristeet vaihtoon. Laitoin vikavirtakytkimen väliin. En tiedä korvaako suojamuuntajaa mutta. 

Kipunen kirjoitti 05.01.2017 klo 18:15:39:
Mielestäni vikavirtasuojakytkintä ei välttämättä tarvitse, jos käytät suojaerotusmuuntajaa.

Oppilaitoksen edustaja on sikäli oikeassa, että  oppilaitosten sähkölaboratorioiden pistorasioita syötettiin aeimmin yhteisellä suojaerotusmuuntajalla, joka lisäksi oli varustettu eristystilan valvontalaitteella. Uusissa laboratorioissa käytetään vikavirtasuojia.

Mutta tottakai korjattava laite  laite on oltava oman suojaerotusmuuntajan takana, mihin muuntajaan ei siis kytketä muuta. Eihän  esim. yleisvirtalaitteen korjauksesta tule oikein mitään jos vaihe on vähän päästä vahingossa laitteen rungossa. 30 mA sähköiskukin voi vahinkoihin johtaa, vaikka nyt henki säilyisikin.

Edit:Lisätään vielä, että vikavirtasuojalle sallitaan 0,4 s toiminta-aika. Sitä ennen virtaa tulee niiin paljon kuin ko. pistorasiasta vaan voi tulla (oikosulkuvirta voi olla satoja amppeereita). Esim. koskettamalla vahingossa skoopin proben kärjessä olevalla maaholkilla verkkojänniteistä pistettä saattaa päästä korjaamaan myös skooppia.

Jari