Tässä RD-7:n kytkentäkaavio. Onko kellään mitään tietoa laitteen historiasta - valmistusvuosista, tai -määristä, käyttöaikakaudesta, tms? Tai jos on muista suomalaisista säteilymittareista tai käytössä olleista annosmittareista mitään tietoja niin kertokaa toki! Oma RD-7 on tarkastettu viimeksi vuonna 1982, ei mitään tietoa sen alkuperästä, kirpputorilta ostettu.

RD-7:ssä on senrosiosan mustassa kumisuojuksessa olevan geiger-putken lisäksi sen juuressa kiiltävässä metalliosassa ilmeisesti toinen geiger-putki, joka mittaa 100R/h alueen säteilyä. Laite toimii siis kovan säteilyn mittarina vaikka mustan osan geigerin irrottaa vetämällä ulospäin (ei kierteitä), ja ainakin omani naksuu ilman mustaa osaa kun käyttää kahta alempaa mitta-asetusta ja radiumia tai toriumia, mutta ei enää 100R/h asetuksella. Liekkö vika vai vain omainaisuus?

PS. RD-8:sta saa alfa-herkän, jos poistaa beeta-ikkunasta sitä suojaavan metalliritilän (kierteillä muistaakseni) ja suojakalvon.

Ainakin MX-115 putkesta maailmanäly sanoo näin:

Mullard MX-115 on Geiger-Müller-putki, joka on täytetty neonin, argonin ja bromin kaasuseoksella.

Tämäntyyppisissä halogeenisammutteisissa (halogen quenched) putkissa käytetään tyypillisesti seuraavanlaista seosta:

Pääkaasu: Neon, joka toimii ionisoituvana väliaineena.
Lisäaine: Pieni määrä argonia, joka parantaa putken syttymisominaisuuksia.
Sammutuskaasu (Quench gas): Bromi, joka estää jatkuvan sähköpurkauksen syntymisen ja mahdollistaa putken nopean palautumisen uutta mittausta varten.

Putken tekninen tyyppi
MX-115 (tunnetaan myös nimellä Philips/Mullard 18504) on ohutseinämäinen lasiputki, joka on suunniteltu erityisesti beeta- ja gammasäteilyn havaitsemiseen. Putken toimintajännite on tyypillisesti noin 450–600 voltin välillä.
Lisätietoja Mullardin Geiger-Müller-putkien teknisistä ominaisuuksista ja kaasuista löytyy Mullardin teknisestä käsikirjasta (Geiger-Muller Tubes).