Tuolta taidat löytää kaipaamasi tiedot:

http://www.radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1457807034

73 de Pontus

Juu ei ole niin kriittistä. Ja aina voit lisätä tai poistaa kierroksia sitten jos siihen on tarvetta.

Itselläni on myös yksi projekti käynnissä jossa on suora vastaanotin takaisinkytkennällä. Siihen on nyt tullut pientä paussia kylpyhuoneremontin takia, mutta käynnissä on siinä juuri kokeilut sopivan kierrosmäärän löytämiseksi. Olen nyt niin lähellä että tiedän muutaman kierroksen tarkkuudella montako siellä pitäisi olla, mutta pitäisi laittaa kela kunnolla kiinni omalle paikalle ja jatkaa siitä kierros kerralla. Se on tähän asti ollut "irrallisena pöydällä" ja löysiä lankoja on osoittanut sinnä tänne. Ylimääräisissä langoissa on varmaan ollut sen verran ylimääräistä induktanssia että vastaanottimen taajuus on hyppinyt vähän miten sattuu.

Mille taajuusalueelle tähtäät?

73 de Pontus

Rookeri, kyllä se varmasti sinulta onnistuu. Sainhan minäkin tuon alueen kuulumaan kyneeleesstäni

Voin lämpimästi suositellä sitä mitä minullekin neuvottiin, että aloitat pientaajuusasteesta. Eli kytke se aste valmiiksi ja syötä audio-taajuista siniaaltoa esim tuonne pisteeseen 14 jotta tiedät sen toimivan ennen kuin jatkat ilmaisijan puolelle. Silloin tiedät että saat jotain kuuluviin kunhan kytket loput oikein, ja jäljelle jää arvoitus siitä mikä taajuus siitä mahtaakaan kuulua.

Tuossakin Wiio-Somerikon kytkentäkaavassa on taas mielenkiintoiset lukumäärät noille kierroksille, A-D 130 kierrosta ja takaisinkytkentä 110 kierrosta! Minä kun aina olin ollut siinä uskossa että sopiva määrä kierroksia takaisinkytkennästä on reilusti vähemmän kiun värähtelypiirissä. Kyyneleessäkään ei vanhojen tietojen perusteella pitäisi olla kuin muutama hassu kierros, mutta lähempänä sama määrä kuin varsinaisen kelan puolella tuntuu minulla toimivan paremmin.

Tämän Tasku-Matin tapauksessa tuo 10kohm potikassa on varmaan sellainen arvo että saat säädettyä takaisinkytkennän melko laajalla alueella kun kierroksia on noin paljon. Tosin säätö on silloin myös herkkä. Jos koet sen liian herkäksi voit varmaan pienentää potentiometrin arvoa ja samalla poistaa vähän kierroksia takaisinkytkennästä. Mutta kokeilemallahan se selviää.

Kerro toki sitten miten käy!

73 de Pontus

Ei kai Wiio-Somerikko voi olla väärässä !?!?

Minä taas veikkaa että se kyllä on ihan tarkoituksellista tuossa tapauksessa, potikan arvo kun on niin iso. Sehän on kuitenkin se virta joka kulkee potikan läpi joka määrittelee kuinka vahvan mageneettikentän tuo takaisinkytkentäkela muodostaa. Jos virta on iso, niin sopivan kentän muodostamiseksi ei tarvitse niin monta kierrosta, jos se taas on pieni pitää lisätä kierroksien määrä kun kenttä kerran vahvistuu kierros kierrokseltaan. Nyt kun siellä on noin paljon kierroksia voit ruuvata potikan minimiarvoon ja saat HYVIN VAHVAN takaisinkytkennän. Jos taas ruuvaat sen maksimiarvoonsa saat hyvin pienen virran kulkemaan siitä läpi, jolloin takaisinkytkentäkin on pieni. Sopiva kohta josta ilmaisinputkin "melkein värähtää" löytyy suurella varmuudella jostan näiden kahden ääripäiden välistä. Siinä onkin varmaan ollut syy että tuota kierrosmäärää suositellaan tuossa opuksessa. Sehän on kuitnkin opetuskirja jossa varmaan halutaan tarjo "helppoa" rakennusprojektia joka ei mene pieleen siitä että kierroksia on yksi liian vähän tuossa kelassa.

Haittapuolena voi tosiaankin varmaan olla se että potikan säätöalue jossa liikutaan sopivan takaisinkytkennän löytämiseksi on hvyin kapea, säädöstä tulee herkkä. Mutta senhän sinä sitten huomaat ja voit korjata sen mielesi mukaiseksi jos näin käy.

Pontus

Varsin mukavan näköinen pieni vekotin!

Laitan vielä tähän tuon Torotor III rungolle tehtävän peruskelan ohjeet.
Se voi tosiaan olla niin, että potentiometrillä säädettävässä takaisinkytkentäkelassa pitää olla enemmän kierroksia, kuin tässä esitetyssä sarjakondensaattorilla säädettävässä versiossa.

Jos jotakuta kiinnostaa enemmin amatööri- ja lyhytaaltovastaanottoon tarkoitetut kytkennät ja rakenteet, niin ARRL:n The Radio Amateur's Handbook vuodelta 1936 on ladattavissa tästä linkistä: http://www.tubebooks.org/books/arrl_1936.pdf

Siellä on paljon muutakin kiinnostavaa putkivastaanottimien suunnitteluun liittyvää.

Ja nykyään taas on säätökondensaattoreita hankala löytää.

Hyllyssä on BB112 kapasitanssidiodeja, jotka menevät 500 pF asti, ajattelin tehdä virityksen sillä ja monikierrospotikalla.

--
Tuukka OH3MVV

Kyllä suoran vastaanottimen herkkyys riittää.
Esimerkiksi kahdella J-fetillä tekemässäni lyhytaaltovastaanottimessa on herkkyys alle 1µV.
Kahdella putkella pääsee varmasti samaan tulokseen.

Rakensin oman vastaanottimeni hamssibandien kuunteluun, ja voin sanoa, että aivan ruuhkaisempia pile-uppeja lukuun ottamatta kaikki asemat (SSB ja CW) tulevat todella hyvin 3,5MHz - 14 MHz:llä.  Antennina 40 m lankaa.

Vahva ja häiriötön signaali Telefunkenissa.. Millaista antennia käytät tuossa clipissä?

Timo L.

Kun tuolla toisaalla on Kiinasta löytynyt tämän seuraaja, innostuin saattamaan valmiiksi oman projektini putkiversiosta. En halunnut kasata sitä alkuperäiseen malliin kaksikerroksiseen tyyliin, sijoittelin osat vanerilevylle yhteen tasoon. Anodiparistohan tässä on alun perinkin irrallaan. Paristot paikalleen, ja ihme kyllä heti kuului kuulokkeissa vaimea hurina ja kohina. Signaaligeneraattorilla löytyi ääntäkin kun tarpeeksi laittoi millivoltteja. Antennikoskettimeen ei generaattoria suoraan voinut laittaa kiinni, koska antenniliitäntä on väliotto virityspiirissä, ja piiri vaimenee liikaa.

Täytyypi vielä rakennella vanerista jonkinlainen kotelo, ja kehitellä joku ratkaisu MiniWhipin 50 ohmisen koaksiaalisyötön kytkemiseksi, ehkä joku 1:9 baluni?

Lainaus:


Parin kierroksen lisä-linkki kelaan saattaa toimia hyvinkin.
Toinen vaihtoehto on laittaa trimmerikondensaattori sarjaan generattorin ja antennitulon (B) väliin, jolla saa tehtyä impedanssisovituksen.

Oliskohan perinteinen AM-keinoantenni myös sopiva ratkaisu tuohon syöttöjohto-pulmaan. Vaikka se kevyempi versio, eli 300R+300pF sarjaan syöttöjohdon kanssa.

terv. Åke

No niin. Tasku-Matti on päässyt MiniWhipin perään oikeisiin töihin. Kokelemista kytkentätavoista parhaaksi osoittautui 1:9 muuntaja, joka nostaa antennin 50 ohmin impedanssin 450 ohmiin. Toisiokelan kanssa sarjassa on vielä 27pF kondensaattori sovittamassa impedanssia. Tällä yhdistelmällä takaisinkytkentä toimii koko bandilla.

Kyllähän tällä asemia kuuluu. Keskiaalloilla kymmeniä, ei se mikään erityisen herkkä ole, mutta varmaan toimii kuten oli tarkoituskin. Anodivirtalähteenä on 3x9 Voltin paristoa ja hehkuina 2 kpl NiMh-akkua, molemmat varmaan kestävät ikuisuuden. Takaisinkytkentä on turhan ärhäkkä, täytyy kokeilla pienempää potentiometriä, nyt on 20 kohm.

Ihan positiivinen mielikuva tästä on jo nyt. Pikkupojan haave täyttyi muutaman vuosikymmenen myöhässä. Vanerikotelo on tehty ja hiottu, odottaa petsilakkaa pintaansa, nyt kuunnellaan Neufeldt&Kuhnke-kuulokkeilla.