Kyllä nuo ovat toisiaan vastaavat putket. Anodikäyrästössä on pientä muotoeroa, mutta esimerkiksi kummankin anodivirta on tarkalleen sama 400 mA kun: Ua=Ug2=200V ja Ug1=-10V.
Hilaetujännitteellä -20V anodivirrassa on tyyppien välillä pieni ero, mutta sillä ei käytännössä ole merkitystä.
Philipsin EL6415:n huolto-ohje ja kytkentäkaavio löytyy täältä:
http://www.amplifiers-with-valves.nl/downloadFile.php?filename=EL6415.pdfTämä näyttää olevan n. 35 Wattinen PA-vahvistin jonka jännitevahvistusasteena on käytetty EF86 audio-pentodia, jonka perässä on LTP-kytkettynä vaiheenkääntäjänä paremmin ULA-etupäistä tuttu kaksointriodi ECC85.
Pääteaste on kiinteällä hilaetujännitteellä biasoitu pentodikytketty EL36 vuorovaihepääteaste, jonka anodijännite on 300V ja suojahilajännite n. puolet tästä, eli 150V.
Vahvistimessa on käytetty ns. pitkää takaisinkytkentää, jossa päätemuuntajan apukäämistä otetaan "näyte" lähtösignaalista joka sitten tuodaan EF86:n katodille parantamaan vahvistimen lineaarisuutta.
Hiukan ihmetyttää kytkennässä se, ettei pääteputkien hilaetujännite ole säädettävissä, vaan se on asetettu kiinteäksi (-30V) vastuksilla R49 ja R51. No, kysymyksessähän ei ole mikään Hifi-vahvistin, joten suorituskyvyn optimointia ei tältä osin ole katsottu tarpeelliseksi tehdä säädettäväksi.
Philipsin EL36:n datalehdillä on vastaavilla jännitteillä annetun pääteasteen jännitearvot, joista voidaan havaita, että lepovirran tulisi pääteputkessa olla 18 mA.
Jos tämän vahvistimen pääteputkien lepovirran haluaa tehdä säädettäväksi, niin vastuksen R49 voisi korvata 10k vastuksen ja 22k trimmerin sarjaankytkennällä. Samalla pääteputkien katodin ja maan väliin tulee lisätä 1 ohmiset sarjavastukset, joiden yli jäävän jännitteen avulla voi todeta lepovirran määrän.