Siirsin resonanssikeskustelun tänne pois tuosta mainiosta Kyynelsäikeestä.

RJL kirjoitti 23.01.2016 klo 12:17:18:


Sarjaresonanssipiirissä tilanne on näin, mutta nyt kun kyseessä on rinnakkaisresonanssipiiri, niin tilanne on päinvastainen.
Q-arvo on suuri, kun kapasitanssi on suuri ja induktanssi pieni.
http://gallia.kajak.fi/opmateriaalit/yleinen/honHar/ma/SUODATTIMET.pdf (kts. s. 15)

RJL kirjoitti 23.01.2016 klo 16:00:43:


Tuossa esimerkissä rinnakkaisresonanssipiiri on tosiaan kytketty imupiiriksi, mutta siitä huolimatta Q-arvon muodostusta kuvaavat esimerkit pitävät paikkansa myös kaistanpäästösuodattimeksi kytkettynä.

Vastaanottimen antennipiireissä (RF-aste) ei pyritä suureen Q-arvoon ja suureen selektiivisyyten, vaan impedanssisovituksen toteuttamiseen ja jonkin asteiseen selektiivisyyteen.
Nämä on helpoin toteuttaa pienellä Q-arvolla.

Asian selkiyttämiseksi tein kaksi yksinkertaista simulaatiota, jossa on kahdella eri Q-arvolla toteutettu kaistanpäästösuodatin sijoitettu kuvitteellisesti syöttävän pentodin anodin ja seuraavan putken hilan välille.
Tästä syystä impedanssitaso suodattimen kummassakin päässä on suuri (50k-ohmia).

Suuremman Q-arvon (vasen) L = 10 uH ja C = 200 pF (X = 220 ohm.)
Pienemmän Q-arvon (oikea)  L = 40 uH ja C = 50 pF  (X = 880 ohm .)

Kaistaleveys on selkeästi parempi vasemman puoleisessa piirissä, jossa C = suuri ja L = pieni.

RJL kirjoitti 23.01.2016 klo 21:54:23:


Olen nyt perustellut kantani kahdella eri tavalla, lainaus suodatinteorian dokumentista jossa sanotaan:
Lainaus:


Sekä alla olevalla filtterisimulaatiolla.
En nyt tiedä kannattaako tätä väittelyä jatkaa, mutta voisit tietysti esittää oman näkemyksesi tueksi jotakin konkreettista, ettei ulkopuolisille jäisi väärää käsitystä fysiikan peruslaeista.

No, otan nyt esille vielä kolmannen referenssin: http://www.electronics-tutorials.ws/accircuits/parallel-resonance.html

Hautamäki/Forsström on ainakin sotkenut laskukaavan jos se tuollainen on, kuten esität.

Kaistaleveyshän (yleisesti) lasketaan yhtälöllä:  BW = fo/Q

Ja rinnakkaisresonanssipiirin Q-arvo:  Q = R√(C/L)

Joten rinnakkaisresonanssipiirin kaistaleveyden yhtälö on:

BW = fo/(R√(C/L))

Eli Hautamäki/Forsströmin yhtälössä [BW = fo x R√(C/L) ] on virhe.

Lisäksi tämä virhe on havaittavissa jo maalaisjärjellä, koska tuon yhtälön mukaan kaistaleveys olisi sitä suurempi mitä suurempi Q-arvo on.
Kaikkihan tietävät, että mitä suurempi Q-arvo, sitä pienempi kaistaleveys.

RJL kirjoitti 24.01.2016 klo 15:36:45:


Tuossa ajatuskulussa menee mielestäni pieleen se, että (rinnakais)resonanssipiirin impedanssi olisi sitä suurempi, mitä suurempi on L/C-suhde.

Resonanssitaajuudellahan rinnakkaisresonassipiirin impedanssi on "ääretön" ja resistiivinen L/C-suhteesta riippumatta,  mutta heti resonanssitaajuudesta poikettaessa impedanssi laskee ja on sitä alhaisempi mitä alhaisempi L/C-suhde, eli mitä suurempi kapasitanssi, eli mitä suurempi Q-arvo.

En osaa tätä sen paremmin selittää.

Tuossa H & F:n käsikirjassa on paljon virheitä, korjauksia on sitten viimeisellä sivulla, kannattaa aina vilkaista
sinne varmuuden vuoksi.

Markku 

Vanha aihe on taasen, mutta ei haitanne? Poikasena kun rakentelin kidekoneita, jäi yksi asia ihmetyttämään rinnakkaisresonanssipiirin toiminnassa. Helsingin suunnalla niitä kokeilin, eli Helsinki I oli aivan asteikon alapäässä. Sitä mukaa kun säätökondensaattoria kiersi kiinnipäin kohti 558 kHz:iä, äänenvoimakkuus kuulokkeessa pieneni, eli suurimman voimakkuuden sai konkka auki tai kokonaan ilman kondensaattoria. Ja nyt on vähän sama juttu VRFK:ssa, on useammassakin yksilössä todettu, että herkkyys putoaa sitä mukaa, kun kondensaattoria kiertää kiinnipäin.

t: Eeli

Edit: Tässä vielä asiaa pohdiskelin lisää, jos superissa on virityspiirien tasakäynti pielessä, niin näkyisikö tuo helpommin silloin, kun ollaan taajuusalueen alapäässä eli konkka on kiinni?